Hiih­to­lo­ma meni. Ei hiih­del­les­sä vaan met­sä­töis­sä. Meil­lä al­kaa au­to­tal­lin ra­ken­nus ke­vääl­lä, ja sii­tä pai­kal­ta kaa­doim­me nyt lo­put­kin puut. Ja vä­hän vie­lä muu­al­ta­kin. Vii­si päi­vää sii­nä meni, ja nyt on pöl­liä pi­nos­sa.

Met­sä­työt ovat mei­dän mie­les­tä ihan pa­ras­ta yh­des­sä­o­loa, yh­des­sä puu­has­te­lua. Vii­si vuot­ta sit­ten näi­hin ai­koi­hin teim­me en­sim­mäi­set yh­tei­set puu­hom­mat tuos­sa ton­tin ra­jal­la kas­va­vas­sa kuu­si­ai­dan­tees­sa. Olim­me juu­ri kih­lau­tu­neet. Tyk­kä­sim­me pi­ha­hom­mis­ta, ja oli mu­ka­vaa teh­dä työ­tä yh­des­sä.

Meil­lä me­nee työn­ja­ko niin, et­tä minä teen moot­to­ri­sa­ha­hom­mat ja mies kär­rää pöl­lit pi­noon ja vie kuop­paan kar­si­tuis­ta ok­sis­ta jää­vät jä­mät. Lop­pu­ja­los­tuk­ses­sa ei ole työn­ja­koa, mut­ta lo­pul­ta ha­lot ovat pi­nos­sa. Puu­ta meil­lä ku­luu jon­kin ver­ran, kun läm­mi­täm­me lei­vi­nuu­ni­tak­kaa ja puu­hel­laa tal­vel­la lä­hes päi­vit­täin, ja sau­na­kin läm­pi­ää puul­la. Puul­la läm­mit­tä­mi­sen hoi­te­lee yleen­sä mie­he­ni. On niin iha­na tul­la ko­tiin il­lal­la töis­tä, kun ta­kas­sa ja puu­hel­las­sa pa­laa tuli!

Olen nuo­res­ta as­ti ty­kän­nyt met­sä­hom­mis­ta. Sil­loin tein nii­tä äi­din kans­sa il­man moot­to­ri­sa­haa. Lu­ki­on jäl­keen kä­vin maa­ta­lous­kou­lun ja muis­tan, kun nii­hin ai­koi­hin piir­te­lin met­sä­työ­ai­hei­sia ku­via ja haa­vei­lin moot­to­ri­sa­has­ta.

Jos­sain vai­hees­sa sel­lai­sen sit­ten os­tin­kin ja tie­ten­kin myös kaik­ki met­su­rin va­rus­teet. Lä­hi­pii­ris­sä se he­rät­ti eh­kä vä­hän ou­dok­sun­taa, et­tä nai­nen te­kee moot­to­ri­sa­ha­hom­mia, mut­ta oli­han mei­tä kou­lus­sa ol­lut mon­ta tyt­töä sa­mas­sa puu­has­sa, niin ei se it­ses­tä­ni ol­lut mi­ten­kään ou­toa.

Kun ke­vät­tal­vi koit­taa, is­kee met­sä­työ­hi­mo. Al­kaa tuok­sua puu ja havu. Ja vä­hän mä­rät hans­kat. Ja ben­sa ja öl­jy. Ne ovat sel­lai­sia tuok­su­ja, jot­ka muis­tan var­maan de­men­toi­tu­nee­na van­huk­se­na­kin. En­sim­mäi­si­nä päi­vi­nä olen ai­na ihan poik­ki muu­ta­man tun­nin työn jäl­keen. Sa­ha­kin pai­naa ai­ka pal­jon, ja va­rus­teet ovat kan­ke­at, mut­ta toi­saal­ta on niin hyvä olo lii­kun­nas­ta ja voi­mai­lus­ta. Ja pian keho tot­tuu ra­si­tuk­seen.

Hiih­to­lo­mal­la oli­si teh­nyt mie­li kaa­taa enem­män­kin pui­ta, mut­ta pi­tää aja­tel­la tu­le­vai­suut­ta, et­tä sai­sim­me polt­to­puut jat­kos­sa­kin omas­ta met­säs­tä. En­kä ha­lua pui­ta tur­haan kaa­taa, ne ovat ar­vo­kas osa luon­toa.