Uuden vuoden vaihtuessa monet ihmiset tekevät lupauksia. Usein nämä lupaukset liittyvät elämäntaparemonttiin, kuten kuntoilun aloittamiseen, ruokailutottumusten muuttamiseen, tupakanpolton lopettamiseen tai johonkin muuhun oman elämän muutostoiveeseen. Kun kävin kuntosalilla vuoden alussa, minulta kysyttiin: ”Onko tullut tehtyä uudenvuodenlupauksia?” En myöntänyt tehneeni, mutta toivon käyväni salilla aina silloin tällöin, se kun tekee vanhan miehen kropalle hyvää. Kuntosalit ovat täynnä näin tammikuussa, mutta monella innostus kevään koittaessa hiipuu. Soisin kyllä itselläni sen jatkuvan, vaikka liian suuria tavoitteita ei kannatakaan asettaa. Se on jo minulle hyvä, että tulee lähdettyä koiran kanssa kävelemään.
Luin joulun alla 9.12. sanomalehti Keskisuomalaisesta mielenkiintoisen jutun professori Markku Kulmalasta. Varsinkin jutun otsikko puhutteli minua: ”Ykkönen on Jumala ja kakkosena tulee vaimo. Tiede ei tule edes kolmantena.” Mikä mies Markku Kulmala on? Hän on luultavasti tunnetuin suomalainen ilmastotutkija maailmassa, ja häntä pidetään maailman johtavana aerosoli- eli pienhiukkastutkijana. Hän on esimerkiksi kehittänyt uraauurtavan teorian metsien ja pienhiukkasten niin sanotusta takaisinkytkentämekanismista. Sen avulla on saatu uutta tietoa siitä, miten metsät hidastavat ilmastonmuutosta. Kulmala on usean vuoden ajan ollut omalla alallaan maailman viitatuin tutkija. Hänen tutkimustuloksiaan on julkaistu maailman arvostetuimmissa tiedelehdissä.
Jutun otsikko avautuu, kun Kulmala kertoo omistautuneensa 1980–1990-luvuilla lähes pelkästään työlleen. Hänen työviikkonsa olivat jatkuvasti satatuntisia. Hän kertoo avoimesti perhe-elämänsä vaikeuksista ja avioliiton ulkopuolisesta suhteestaan. Vuosituhannen vaihteessa hänen elämänsä arvot menivät uusiksi. Ykköseksi tuli Jumala ja kakkoseksi vaimo. Hän meni vaimonsa kanssa avioliittokurssille ja pudotti työmääränsä puoleen entisestä. Työelämälle ei tapahtunut mitään pahaa tärkeysjärjestyksen muuttuessa. Nyt minulla on enemmän aikaa ajatella. Kulmala sanoo.
Jeesuksen sanat vuorisaarnasta (Matt. 6:33) ovat monelle meistä tutut: ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Jeesus huipensi puheensa siihen, mikä on ihmisen tärkein asia. Se ei koskettanut vain niitä ihmisiä, jotka eivät häneen uskoneet. Hän tarkoitti sen myös omille opetuslapsilleen. Meille kaikille ihmisille ykkösasia tulisi olla Jumalan valtakunta.
Jeesuksen seuraajallakin on vaara uppoutua vain omaan ajalliseen työhön, harrastuksiin, itsensä kehittämiseen ja kaikkeen mukavaan, mitä tämä maailma meille tarjoaa. Itsekkyys ja kiire valtaavat elämän. Ajattelemme helposti, että kun saan tämän asian hoidettua, niin sitten on aikaa näille tärkeimmille asioille. Näin tulee aivan kuin huomaamatta Jumala, vaimo ja perhe laiminlyötyä. Ei ole aikaa eikä voimia käydä enää seuroissa, eikä tavata ystäviä.
Joku kiireen keskellä elävä voi ajatella, että hyvähän sitä eläkeläisen on kirjoittaa. Näin on. Elämässäni on nämäkin asiat koettu. Emme kukaan varmaan elämän ruuhkavuosina välty kiireeltä. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, mikä tässä elämässä on tärkeintä? On vain kerta kaikkiaan priorisoitava asioita. Priorisointi tarkoittaa asioiden panemista tärkeysjärjestykseen. Siihen tarvitaan rohkeutta, mutta myös halua.
Jeesuksen kehotukseen etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan liittyi lupaus ”kaikki tämä teille annetaan”. Ei siis kannata murehtia yli voimien ajallisia asioita. Taivaan Isä pitää huolen taivaan linnuista ja kedon kukista ja niin myös meistä ihmisistä. Jumalan huolenpitoon saa luottaa. Usein tärkeimmät asiat ovat yksinkertaisia. Kun Jumalan valtakunnan arvo ja omakohtainen usko kirkastuvat tärkeimmäksi asiaksi niin kaikki nämä ajalliset asiat loksahtavat oikealle paikalle. Lopulta tuntuu, ettei mistään tarvitse luopua. Asiat saavat oikeat mittasuhteet.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys