JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Tärkeysjärjestys

19.1.2019 6.59

Juttua muokattu:

30.7. 14:43
2020073014435420190119065900

Uu­den vuo­den vaih­tu­es­sa mo­net ih­mi­set te­ke­vät lu­pauk­sia. Usein nämä lu­pauk­set liit­ty­vät elä­män­ta­pa­re­mont­tiin, ku­ten kun­toi­lun aloit­ta­mi­seen, ruo­kai­lu­tot­tu­mus­ten muut­ta­mi­seen, tu­pa­kan­pol­ton lo­pet­ta­mi­seen tai jo­hon­kin muu­hun oman elä­män muu­tos­toi­vee­seen. Kun kä­vin kun­to­sa­lil­la vuo­den alus­sa, mi­nul­ta ky­syt­tiin: ”On­ko tul­lut teh­tyä uu­den­vuo­den­lu­pauk­sia?” En myön­tä­nyt teh­nee­ni, mut­ta toi­von käy­vä­ni sa­lil­la ai­na sil­loin täl­löin, se kun te­kee van­han mie­hen kro­pal­le hy­vää. Kun­to­sa­lit ovat täyn­nä näin tam­mi­kuus­sa, mut­ta mo­nel­la in­nos­tus ke­vään koit­ta­es­sa hii­puu. Soi­sin kyl­lä it­sel­lä­ni sen jat­ku­van, vaik­ka lii­an suu­ria ta­voit­tei­ta ei kan­na­ta­kaan aset­taa. Se on jo mi­nul­le hyvä, et­tä tu­lee läh­det­tyä koi­ran kans­sa kä­ve­le­mään.

Luin jou­lun al­la 9.12. sa­no­ma­leh­ti Kes­ki­suo­ma­lai­ses­ta mie­len­kiin­toi­sen ju­tun pro­fes­so­ri Mark­ku Kul­ma­las­ta. Var­sin­kin ju­tun ot­sik­ko pu­hut­te­li mi­nua: ”Yk­kö­nen on Ju­ma­la ja kak­ko­se­na tu­lee vai­mo. Tie­de ei tule edes kol­man­te­na.” Mikä mies Mark­ku Kul­ma­la on? Hän on luul­ta­vas­ti tun­ne­tuin suo­ma­lai­nen il­mas­to­tut­ki­ja maa­il­mas­sa, ja hän­tä pi­de­tään maa­il­man joh­ta­va­na ae­ro­so­li- eli pien­hiuk­kas­tut­ki­ja­na. Hän on esi­mer­kik­si ke­hit­tä­nyt uraa­uur­ta­van te­o­ri­an met­sien ja pien­hiuk­kas­ten niin sa­no­tus­ta ta­kai­sin­kyt­ken­tä­me­ka­nis­mis­ta. Sen avul­la on saa­tu uut­ta tie­toa sii­tä, mi­ten met­sät hi­das­ta­vat il­mas­ton­muu­tos­ta. Kul­ma­la on use­an vuo­den ajan ol­lut omal­la alal­laan maa­il­man vii­ta­tuin tut­ki­ja. Hä­nen tut­ki­mus­tu­lok­si­aan on jul­kais­tu maa­il­man ar­vos­te­tuim­mis­sa tie­de­leh­dis­sä.

Ju­tun ot­sik­ko avau­tuu, kun Kul­ma­la ker­too omis­tau­tu­neen­sa 1980–1990-lu­vuil­la lä­hes pel­käs­tään työl­leen. Hä­nen työ­viik­kon­sa oli­vat jat­ku­vas­ti sa­ta­tun­ti­sia. Hän ker­too avoi­mes­ti per­he-elä­män­sä vai­keuk­sis­ta ja avi­o­lii­ton ul­ko­puo­li­ses­ta suh­tees­taan. Vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa hä­nen elä­män­sä ar­vot me­ni­vät uu­sik­si. Yk­kö­sek­si tuli Ju­ma­la ja kak­ko­sek­si vai­mo. Hän meni vai­mon­sa kans­sa avi­o­liit­to­kurs­sil­le ja pu­dot­ti työ­mää­rän­sä puo­leen en­ti­ses­tä. Työ­e­lä­mäl­le ei ta­pah­tu­nut mi­tään pa­haa tär­keys­jär­jes­tyk­sen muut­tu­es­sa. Nyt mi­nul­la on enem­män ai­kaa aja­tel­la. Kul­ma­la sa­noo.

Jee­suk­sen sa­nat vuo­ri­saar­nas­ta (Matt. 6:33) ovat mo­nel­le meis­tä tu­tut: ”Vaan et­si­kää en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­tan­sa niin myös kaik­ki tämä teil­le an­ne­taan.” Jee­sus hui­pen­si pu­heen­sa sii­hen, mikä on ih­mi­sen tär­kein asia. Se ei kos­ket­ta­nut vain nii­tä ih­mi­siä, jot­ka ei­vät hä­neen us­ko­neet. Hän tar­koit­ti sen myös omil­le ope­tus­lap­sil­leen. Meil­le kai­kil­le ih­mi­sil­le yk­kö­sa­sia tu­li­si ol­la Ju­ma­lan val­ta­kun­ta.

Jee­suk­sen seu­raa­jal­la­kin on vaa­ra up­pou­tua vain omaan ajal­li­seen työ­hön, har­ras­tuk­siin, it­sen­sä ke­hit­tä­mi­seen ja kaik­keen mu­ka­vaan, mitä tämä maa­il­ma meil­le tar­jo­aa. It­sek­kyys ja kii­re val­taa­vat elä­män. Ajat­te­lem­me hel­pos­ti, et­tä kun saan tä­män asi­an hoi­det­tua, niin sit­ten on ai­kaa näil­le tär­keim­mil­le asi­oil­le. Näin tu­lee ai­van kuin huo­maa­mat­ta Ju­ma­la, vai­mo ja per­he lai­min­lyö­tyä. Ei ole ai­kaa ei­kä voi­mia käy­dä enää seu­rois­sa, ei­kä ta­va­ta ys­tä­viä.

Joku kii­reen kes­kel­lä elä­vä voi aja­tel­la, et­tä hy­vä­hän sitä elä­ke­läi­sen on kir­joit­taa. Näin on. Elä­mäs­sä­ni on nä­mä­kin asi­at ko­et­tu. Em­me ku­kaan var­maan elä­män ruuh­ka­vuo­si­na väl­ty kii­reel­tä. Jos­kus on kui­ten­kin hyvä py­säh­tyä miet­ti­mään, mikä täs­sä elä­mäs­sä on tär­kein­tä? On vain ker­ta kaik­ki­aan pri­o­ri­soi­ta­va asi­oi­ta. Pri­o­ri­soin­ti tar­koit­taa asi­oi­den pa­ne­mis­ta tär­keys­jär­jes­tyk­seen. Sii­hen tar­vi­taan roh­keut­ta, mut­ta myös ha­lua.

Jee­suk­sen ke­ho­tuk­seen et­siä en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan liit­tyi lu­paus ”kaik­ki tämä teil­le an­ne­taan”. Ei siis kan­na­ta mu­reh­tia yli voi­mien ajal­li­sia asi­oi­ta. Tai­vaan Isä pi­tää huo­len tai­vaan lin­nuis­ta ja ke­don ku­kis­ta ja niin myös meis­tä ih­mi­sis­tä. Ju­ma­lan huo­len­pi­toon saa luot­taa. Usein tär­keim­mät asi­at ovat yk­sin­ker­tai­sia. Kun Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ar­vo ja oma­koh­tai­nen us­ko kir­kas­tu­vat tär­keim­mäk­si asi­ak­si niin kaik­ki nämä ajal­li­set asi­at lok­sah­ta­vat oi­ke­al­le pai­kal­le. Lo­pul­ta tun­tuu, et­tei mis­tään tar­vit­se luo­pua. Asi­at saa­vat oi­ke­at mit­ta­suh­teet.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Lestadiolainen

3.5.2020 6.30
OlaviVallivaara

Avioliitossa vai yksin eläen?

13.4.2020 6.05
OlaviVallivaara

Maailmanloppu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olenko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tänään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kaunis juhla

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiusaaminen satuttaa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ulkopuolisuudesta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ihminen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ihmeellinen yhteisö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muista minua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isänä ja kasvattajana

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Järki vai tunteet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muistot kantavat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Pimeys väsyttää – valo voimaannuttaa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

Onko avioero oikea ratkaisu?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pitäisikö ruokailutottumuksia muuttaa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yksinäisyyden ongelma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä olla

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Oloni oli kuin taivaassa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mukava reissu Taalainmaalle

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lahjaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Korkeimman käres

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaanko kuunnella?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Armon koulussa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pääsikö hän taivaaseen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Joulunviettoa ennen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Kohtuuden mitta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

Onko nimi enne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Painia ittensä kanssa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuulet tuovat viestin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rippiskouluhun vai Ylisehen maalaamaan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Riisipuuroa ja mustikkavelliä

25.5.2017 6.34
23.11.2024

Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä. Ps. 90:14

Viikon kysymys