Minä olen pappi, ja papilta edellytetään arvokasta käyttäytymistä, esimerkillistä elämää ja sitoutumista Jumalan sanaan. Pappiin kohdistuu tietynlaatuinen pyhyyden vaatimus. Minä tunnustaudun myös uskovaiseksi ihmiseksi, Jumalan lapseksi. Uskovaiseen ihmiseen kohdistuu synnittömyyden ja täydellisyyden vaatimus ainakin silloin, jos hän on langennut syntiin.
Minä en pappina, kristittynä enkä ihmisenä tunne itseäni pyhäksi. Siksi otsikon kysymys hätkähdyttää minua. Minäkö muka pyhä? Kaikkea muuta tunnen olevani kuin pyhä. Enkö minä ole omalta puoleltani vain paha ja syntinen. Paavalin tavoin joudun sanomaan: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei.” (Room. 7:18.)
On ihmisiä, jotka pyrkivät tekemään asiat täydellisesti. Pyrkimystä olla mahdollisimman hyvä tai täydellinen kutsutaan perfektionismiksi. Perfektionismin epäterve muoto on, ettei elämässä voi hyväksyä muuta kuin täydellistä. Elämä on silloin jatkuvaa suorittamista.
Ihminen voi pyrkiä myös hengellisessä elämässä täydellisyyteen. Siihen, että yrittää omilla teoillaan miellyttää Jumalaa ja omistautua kokonaan hänelle. Joissakin uskonnoissa voidaan julistaa pyhimykseksi ihminen, joka on elämässään osoittanut sankarillista hyveellisyyttä ja ajatella, että häntä voidaan tämän jälkeen lähestyä esirukouksin.
Martti Luther nuorena miehenä halusi täydellisesti omistautua Jumalalle, siksi hän ryhtyi munkiksi. Hänen tavoitteensa oli miellyttää Jumalaa luostarielämän avulla. Hänelle oli opetettu, että kun ihminen tekee voitavansa, Jumala ei kiellä armoaan. Luostarielämän keinot Jumalan miellyttämiseksi eivät kuitenkaan tarjonneetkaan ratkaisua. Ulkoapäin näyttäytyi hurskas munkki, mutta sisimmässä kalvoi epävarmuus ja epätoivo: riittääkö vaativalle Jumalalle kaikki se, mitä minä teen.
Jumala avasi ahdistuneelle Lutherille mullistavan löydön: Ihmisen rakkaus tai mitkään teot eivät voi tavoittaa Jumalaa. Sen sijaan Jumala antaa synnit anteeksi ilmaiseksi Kristuksen ansion tähden. Tapahtuu autuas vaihtokauppa. Kristus ottaa pois ihmisen synnin ja antaa tilalle oman vanhurskautensa ja pyhyytensä. Tämän aarteen ihminen saa omakseen uskossa, joka ei ole palkinto omista teoista, vaan ilmainen lahja Jumalalta.
Mutta eikö Jumala yksin ole pyhä? Raamatusta luemme: ”Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen” (Jes. 57:15.) Jumalan nimi, olemus ja sana ovat pyhiä. Hän asuu korkeudessa ja pyhyydessä, minne me ihmiset emme voi päästä. Kuitenkin hän myös kutsuu ja tahtoo tulla asumaan niiden tykö, jotka kaipaavat häntä oman syntisyytensä ja heikkoutensa tähden.
Kun apostoli Paavali kirjoitti kirjeen Roomassa oleville kristityille, hän tervehtii heitä: ”Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä” (Room. 1:1). Paavali puhuttelee Kolossan kristittyjä: ”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita” (Kol 3:12). Raamatun alaviitteessä sanotaan: ”Ilmausta pyhät käytettiin alun perin Jerusalemin seurakunnan jäsenistä, sittemmin kaikkien seurakuntien jäsenistä.” Jumalan sanan mukaan uskovainen ihminen on siis pyhä, minäkin, vaikka se tuntuu uskomattomalta!
Milloin ja millä tavalla ihmisestä tulee ”Jumalan pyhä”? Silloin, kun Jumalan seurakunnasta, armovaltakunnasta, saarnataan Pyhän Hengen kautta kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Silloin ihminen saa lahjaksi Kristuksen ansion ja hänen pyhyytensä. Minustakin, syntisestä ihmisestä, tuli tällä tavalla uskon kautta vanhurskas ja minusta, pahasta ihmisestä, tuli Kristuksessa pyhä.
Pyhityksen saa siis aikaan Jumala Pyhän Henkensä kautta. Martti Luther selittää tätä Isossa katekismuksessa näin: ”Minä uskon, että Pyhä Henki nimensä mukaisesti tekee minut pyhäksi. Mutta millä hän tätä toteuttaa ja mitä tapaa ja keinoja hän siinä käyttää? Me vastaamme: Kristillistä seurakuntaa, syntien anteeksiantamusta, ruumiin ylösnousemusta ja iankaikkista elämää. Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että ne sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät.”
Kun ihminen saa armosta uskoa ja lähteä Jeesusta seuraamaan hänen seurakunnassaan, alkaa Pyhän Hengen pyhitys hänen elämässään. Näin myös minunkin elämässäni tapahtui, vaikka ei minusta tullut pyhimystä eikä täydellistä, koska minä olen omalta puoleltani syntinen ihminen.
Tämä vanha osa ei tehnyt eikä voikaan tehdä parannusta. Se on synnin ruumis. Sitä meidän on raahattava mukanamme hautaan saakka. Lutheria lainaten: ”Täällä olemme näet vain puolittain puhtaita ja pyhiä, että Pyhällä Hengellä aina olisi meissä työskentelemistä sanalla ja että hän joka päivä jakaisi syntien anteeksiantamista, kunnes tulee toinen elämä. Siinä uudessa kuolemattomassa ja kirkastetussa ruumiissa olemme täydellisesti puhtaita ja pyhiä.”
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys