Jou­lu on hie­no juh­la. Se on sitä eri­tyi­ses­ti sa­no­man­sa puo­les­ta, mut­ta myös juh­la­pe­rin­teen­sä puo­les­ta. Mi­ten jak­sai­sin­kaan tä­män kaa­mo­sa­jan yli, el­lei oli­si jou­lua, va­lon juh­laa!

Jou­lun sa­no­ma tu­lee lä­hel­le mei­dän ih­mis­ten ko­ke­mus­maa­il­maa: jou­lun lap­si syn­tyi sa­mal­la ta­val­la kuin me ny­kyi­set­kin ih­mi­set, pie­nek­si vau­vak­si, joka tar­vit­see per­heen­sä hoi­vaa. Jee­sus-lap­sen syn­ty­mä kos­ket­taa. Avi­o­lii­ton suu­rim­pia het­kiä on, kun äi­ti ja isä saa­vat pi­del­lä vas­ta­syn­ty­nyt­tä pie­no­kais­ta sy­lis­sään.

Jou­lu on en­nen kaik­kea per­heen ja lä­hi­pii­rin juh­la — vai on­ko sit­ten­kään? En­ti­si­nä ai­koi­na us­ko­vai­set ko­koon­tui­vat jou­lu­na seu­roi­hin. Jou­lu­seu­rat oli­vat yh­tei­söl­li­nen ta­pah­tu­ma, ja jou­lun sa­no­ma oli kes­kei­ses­ti esil­lä. Ol­tiin mil­tei konk­reet­ti­ses­ti jou­lu­sei­men ää­rel­lä koko jou­lun ajan. Nyt mi­nus­ta tun­tui­si ou­dol­ta, jos jou­lu­aat­to­na läh­det­täi­siin seu­roi­hin ja seu­rat kes­täi­si­vät kaik­ki jou­lun­py­hät. Lap­se­na opin, et­tä jou­lu­aat­to­na ol­tiin ko­to­na. Jou­lu­sau­na, jou­lu­a­te­ria ja jou­lu­puk­ki oli­vat aat­to­päi­vän ko­ho­koh­tia. Täl­löin, 1950-lu­vul­la, ei ol­lut jou­lu­aa­ton har­tauk­sia ei­kä käy­ty hau­doil­la. Jou­lu­päi­vä­nä käy­tiin jou­lu­kir­kos­sa, mut­ta muu­ten ol­tiin ko­to­na. Ta­pa­nin­päi­vä­nä käy­tiin ky­läs­sä tai meil­le tuli vie­rai­ta. Il­lal­la kävi ”kon­ho­tes­puk­ke­ja” eli ”rä­sy­puk­ke­ja” te­ke­mäs­sä pik­ku kep­po­sia ja pe­lot­te­le­mas­sa ta­lon vä­keä. Jouk­ko ky­län nuo­ria oli pu­keu­tu­nut rä­sy­vaat­tei­siin ja pu­kin naa­ma­riin, et­tei hei­tä tun­nis­tet­tai­si. Nuo lap­suu­den jou­lut säi­ly­vät eri­tyi­ses­ti muis­tois­sa. Nii­hin ha­lu­ai­si pa­la­ta yhä uu­del­leen ja uu­del­leen.

Lap­suus­ko­dis­sa opit­tu jou­lun­viet­to­ta­pa on pit­käl­ti pe­riy­ty­nyt mei­dän­kin per­heem­me jou­lun­viet­toon. To­sin jou­lu­aa­ton har­taus hau­taus­maal­la ja kynt­ti­löi­den sy­ty­tys hau­doil­le ovat per­heem­me uu­dem­pia pe­rin­tei­tä. En­nen jou­lu­aa­ton ate­ri­aa hil­jen­nym­me jou­lu­e­van­ke­liu­min ää­rel­le. Jou­lu­aa­mu­na on rie­mul­lis­ta ko­koon­tua ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen yh­des­sä mui­den kirk­ko­vie­rai­den kans­sa. ”Hy­vää jou­lua” toi­vo­tam­me kil­van toi­nen toi­sel­lem­me, ja tun­tuu, et­tä ker­ran vuo­des­sa ”hyvä, läm­min, hel­lä on mie­li jo­kai­sel­la”. Myös ta­pa­nin­päi­vän pe­rin­tee­seem­me on kuu­lu­nut ju­ma­lan­pal­ve­lus tai seu­rat.

Jou­luun liit­tyy mo­nia eri­lai­sia ta­po­ja. Pe­rin­tei­nen tapa on, et­tä en­nen jou­lua sii­vo­taan, lei­vo­taan, val­mis­tel­laan jou­lu­ruo­kaa, lä­he­te­tään kort­te­ja, han­ki­taan lah­jo­ja ja kynt­ti­löi­tä sekä jou­lu­kuu­si. Jot­kut ha­lu­a­vat läh­teä jou­lun­viet­toon Lap­piin tai ete­län läm­pi­mään. Joku sa­noo it­se­än­sä ”jou­luih­mi­sek­si” ja naut­tii kai­kes­ta jou­luun liit­ty­vis­tä asi­ois­ta. Joku taas in­ho­aa jou­lu­ai­kaa ja toi­voi­si, et­tä se oli­si no­pe­as­ti ohi. Jol­le­kin yk­si­näi­sel­le se tuo ki­pe­äl­lä­kin ta­val­la muis­toon lap­suu­den jou­lut sekä rak­kaat, pois­läh­te­neet ih­mi­set.

En osaa ke­nen­kään jou­lun­viet­to­ta­po­ja ar­vos­tel­la. Eläk­keel­lä on en­sim­mäi­sen ker­ran tul­lut mie­lee­ni, et­tä voi­si­han sitä men­nä jou­luk­si ete­lään­kin. Ai­kai­sem­min pi­din sel­lais­ta mah­dot­to­ma­na ja mel­kein pa­hek­suin mie­les­sä­ni nii­tä, jot­ka näin te­ki­vät. Se voi van­ha­na mie­li muut­tua. Muu­ta­ma vuo­si sit­ten sain ol­la en­nen jou­lua ete­läs­sä. Siel­lä tuli mie­lee­ni, et­tä sitä en­sim­mäis­tä jou­lua tai­det­tiin­kin viet­tää siel­lä ete­län il­mas­tos­sa, ei ol­lut mei­dän odot­ta­maa ”val­kois­ta jou­lua”. Lo­mail­les­sa voi mo­nen tur­han huo­len jät­tää pois ja eh­kä­pä sa­nan kuu­lol­le ei ole niin pal­jon es­tei­tä. Hie­no asia on seu­rat, joi­ta on ete­län lo­ma­kes­kuk­sis­sa ny­ky­ään tar­jol­la ai­na­kin lo­ma­se­son­kien ai­kaan. Hie­no asia mie­les­tä­ni on myös se, et­tä lei­ri­kes­kuk­sis­sa jär­jes­te­tään ny­ky­ään jou­lu­lei­re­jä jou­lun­py­hi­nä. Siel­lä ei tar­vit­se ol­la yk­sin vaan saa naut­tia jou­lus­ta ja sen iha­nas­ta sa­no­mas­ta yh­des­sä mui­den lei­ri­läis­ten kans­sa.

Olim­me­pa jou­lu­na ko­to­na, mum­mo­las­sa, lei­ril­lä, jou­lu­mat­kal­la ete­läs­sä tai poh­joi­ses­sa, kes­keis­tä on jou­lun ilo­sa­no­ma. Se on sama sil­le, joka pal­jon val­mis­te­li jou­lua ja sil­le, joka ei sitä ky­en­nyt tai jak­sa­nut teh­dä lain­kaan. Jou­lua saam­me joka vuo­si viet­tää Jee­suk­sen syn­ty­män juh­la­na. To­del­li­nen lah­ja on se, et­tä Ju­ma­la tuli mei­tä syn­ti­siä ih­mi­siä pe­las­ta­maan poi­kan­sa Jee­suk­sen kaut­ta. Se, joka tä­män Ju­ma­lan val­ta­kun­nan lah­jan vas­taa­not­taa, on on­nel­li­nen ih­mi­nen. Sa­noi­sin, et­tä ihan jou­luih­mi­nen.