Tänä syksynä on ollut harmaata ja erityisen pimeää. Aurinko ei ole juuri meille näyttäytynyt. Monia ihmisiä pimeä vuodenaika uuvuttaa, puhutaan kaamosmasennuksesta. Aamulla herätyskellon soidessa tuntuu: ”Voi ei, en jaksa nousta sängystä, kun on niin väsy.”
Asiantuntijoiden mukaan kaamosmasennus eli talvisin toistuva masennustila on kuitenkin kohtalaisen harvinainen sairaus. Kymmenestä suomalaisesta siitä kärsii kaksi tai kolme henkilöä, kertoo psykiatrian erikoislääkäri Sami Lepomäki joulukuussa ilmestyneen Hyvä Terveys -lehden haastattelussa. Sitä lievempi muoto, kaamos- tai talviväsymys, on puolestaan hyvin tavallinen.
Lepomäki arvelee, että kaamosmasennuksen taustalla on ihmisen sisäisen kellon toimintahäiriö. Kaamosmasennukselle alttiiden henkilöiden sisäisen kellon rytmi alkaa jätättää ja ihminen tuntee itsensä jatkuvasti väsyneeksi. Myös ruokahalu kasvaa, ja ihminen kärsii unettomuudesta. Kaamosmasennuksesta toipuu, kun selviää talven pimeän ajan yli.
Itseäni alkaa väsyttää, kun syksyllä valon määrä luonnossa vähenee. Unen tarve on paljon suurempi. Olen ajatellut, että se johtuisi siitä, kun olen syntynyt keväällä. Kevät onkin lempikuukauteni. Silloin valo voittaa ja elämä luonnossa herää. Valon voittaessa myös unentarve vähenee. Nykyisin tämä pimeä aika ei minua juuri haittaa, kun olen eläkkeellä. Saan nukkua niin kauan kuin huvittaa. Sääliksi käy vain vaimoani, joka herää töihin.
On myös ihmisiä, jotka suorastaan nauttivat hämärästä ja kaamoksesta. Heitä ei pimeys haittaa, päinvastoin. Mutta kukapa ei nauttisi pimeän tullen sinisestä hetkestä, kynttilän loisteesta tai revontulista?
Kaamosväsymykseen tai -masennukseen varma ehkäisykeino olisi muuttaa syyspimeän aikaan lähemmäs päiväntasaajaa. Kaikkien rahat eivät riitä etelään muuttoon talveksi. Puolisokin voi suhtautua asiaan epäilevästi. Tässä tapauksessa kannattaa hankkia kotiin kirkasvalo. Kirkasvalolampun edessä olisi hyödyllistä paistatella heti heräämisen jälkeen. Siten se lieventää tehokkaimmin masennusoireita. Riittävä uni sekä liikunta ja terveellinen ravinto ovat myös hyvänä apuna. Ennen sanottiin, että kun nuori mies nukkuu, se on sama kuin pankkiin panisi rahaa. Varmasti tuo pitää paikkansa nuoriin naisiinkin ja meihin kaikkiin. Hyvä uni antaa voimia uuteen päivään.
Unenlaatuun ja hyvinvointiin on merkitystä silläkin, millaiset ovat nukkumisolosuhteet. Jäädessäni eläkkeelle ostin uuden sängyn. Se oli paras ostos aikoihin. Nukuimme ainakin 30 vuotta joustinpatjalla, jonka lapset olivat hyppineet jo vuosia sitten joustamattomaksi. Me, jotka omistamme auton ja ajamme sillä, ajattelemme usein, että sen tulisi olla hyvä. Autolla kuitenkin ajamme elämässämme vähän verrattuna nukkumiseen. Nyt vasta olen eläkkeellä huomannut, että sänkyyn ja nukkumiseen kannattaa investoida.
Joulu tuo helpotusta tähän pimeimpään vuodenaikaan. Monet jouluvalot ovat syttyneet merkiksi suuren juhlan tulosta. Joulukadut, joululaulut, joulujuhlat ja ihmisten iloinen meininki tempaisee mukaan. Joulun valoisa sanoma, josta Raamattu kertoo, elähdyttää aivan erityisesti monia ihmisiä. Kuulemme jouluaamun kirkossa profetiaa ja evankeliumia valosta. Jesaja odotti ja ennusti: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon” (Jes. 9:6). Betlehemin pimeässä yössä paimenet näkivät Herran enkelin ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. He kuulivat ilosanoman, kaikkein kalleimmat sanat: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra” (Luuk. 2:11). Jumalan antama lupaus täyttyi. Jumalan valo syttyi tänne pimeyden maailmaan, kun Jeesus syntyi ihmiseksi.
Hengellisessä mielessä pimeys merkitsee tämän maailman syntielämää. Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo” (Joh. 8:12). Olemme kuulleet nämä sanat kastejuhlassa, kun pappi ojentaa kastekynttilän kastetun lapsen vanhemmille. Kastetun kristityn turva ja voima on Jeesuksen seuraamisessa Jumalan valtakunnan osallisuudessa. Pyhä Henki valaisee meitä itsessämme pimeitä ainoassa oikeassa uskossa Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus muistutti myös, että ”joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa” (Joh. 12:36).
Ajattelen, että parasta sielun valohoitoa on se, kun saa levätä Jumalan sanan kuulossa. Tätä valoa ei tarvitse lähteä hakemaan päiväntasaajalta, vaan voi virkistyä kotisiionin keskellä. Toki jotkut ovat onnistuneet yhdistämään nämä kaksi asiaa. Olemme saaneet lukea Päivämies-lehdestä kertomuksia lähetysseuroista niin Kanarialta kuin Afrikastakin.
Vapahtajan armosanojen äärellä syntistä armahdetaan, murheellista nostetaan, heikkoa rohkaistaan ja pimeässä olevaa kutsutaan valon valtakuntaan. Se on parasta hoitoa eikä maksa yhtään mitään. Saa uskoa ilman ehtoja. Evankeliumi vahvistaa ja virkistää ja siirtää katsetta omasta itsestä valon lähteeseen Jeesukseen Kristukseen. Siksi saamme iloisina ja hyvillä mielin viettää joulujuhlaa ja tehdä matkaa kohti kirkkauden valtakuntaa.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys