Runsas vuosi sitten olin selkäleikkauksessa. Leikkaus meni hyvin, mutta toinen jalka ei ole kunnolla kuntoutunut. Seurauksena on ollut, että en kykene enää hölkkäämään enkä kävelemään kuin lyhyitä matkoja. Sen sijaan voin pyöräillä. Ostin hyvän pyörän, jolla on mahtava ajella.
Pyöräilyssä huomaa, miten tuuli vaikuttaa. Myötätuuleen on helppo mennä. Vastatuuleen joutuu kovasti ponnistelemaan. Tosin vaihdepyörällä ei sekään ole voittamaton este. Maisemat vaihtuvat ja näen paremmin yksityiskohtia, vaikkapa nyt kesän kauniin kukkaloiston tien pientareella.
Tuulet tuovat monenlaisia viestejä paitsi sen suunnasta, voimakkuudesta ja siitä, mitä ehkä on odotettavissa. Se tuo mukanaan monet hajut – sekä luonnon ihanat tuoksut että myös maatalouden väkevät tuoksut. Keväällä tyttö kysyi palattuani lenkiltä: ”Isä, missä sinä olet ollut?” Voimakkaat hajut tarttuivat takkiinkin.
Omassa sydämessäkin voi olla monenlaisia tuulia, esimerkiksi leutoja, hiljaisia tai kiivaita. Vastatuulessa on ponnisteltava enemmän. Hädän hetkinä huokailemme Jumalan puoleen ja tunnemme tarvitsevamme apua. Ajattelen, että silloin Jumala ja hänen seurakuntansa tuntuvat elintärkeiltä. Joskus sydämessä pauhaa myrskytuuli, kun itsekkyyden voimat saavat vallan. Usein se on kuin kuiva kevättuuli: se kuivattaa tehokkaasti ja näyttää hyvältä, mutta läheiset ja ystävät voivat pahoin.
Jeesus vertasi Pyhän Hengen toimintaa tuuleen: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." (Joh. 3:8.) Pyhä Henki on armon ja rakkauden henki, jonka voimasta usko syntyy ja elää. Sen lahjoja ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.
Pyöräillessä tulee monenlaisia aatoksia mieleen. Mietin erästä lehtijuttua, jossa minulle tuntematon entinen uskonystävä kertoi, että uskosta luopuminen oli ollut hänelle vapauttava kokemus. Pohdin kokemustemme päinvastaisuutta: hänelle kamalinta oli se, mikä minulle on kalleinta. Hän halusi luopua siitä, mikä minulle on vapautta, rauhaa ja iloa. Kirjoituksessa kerrottiin, että etääntyminen oli tapahtunut vuosien kuluessa. Toiset tuulet olivat puhaltaneet hänen sydämeensä.
Elämme uskovaisina monenlaisten vaikutelmien keskellä. On tuulia, jotka ruokkivat epäuskoa. Ne voivat viedä mukanaan vastustamattoman voimakkaasti, jopa uskon kieltäjän paikalle. Jumalan vastustaja haluaa viedä ihmisen eroon Luojastaan.
Jos vieraannumme uskosta, Pyhän Hengen tuulet vähitellen hiljenevät sydämessämme ja Jumalasta eroon vievät tuulet alkavat puhaltaa yhä voimakkaammin. Voi kun omaan sydämeeni saisi aina puhaltaa hiljaisen tuulen hyminä, jossa myrskyt laantuvat, kova sydän sulaa ja armon henki vaikuttaa. Toivon, että saisin aina olla Jumalan vapaa armolapsi.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys