Tasapäisenä joukkona kohti Jerusalemia

”Las­ki­ai­nen las­ke­taan, paas­ton ai­ka al­kaa.” Raa­ma­tun mu­kai­nen paas­to on val­mis­tau­tu­mis­ta kris­ti­kun­nan tär­keim­pään juh­laan. Sor­re­tut va­pau­te­taan, ikeen­hih­nat ir­ro­te­taan, näl­käi­sel­le mur­re­taan lei­pää ei­kä apua tar­vit­se­vaa vel­jeä kar­tel­la. (Jes. 58:6–7.)

Kristuksen kirkkaus valaisee uskovaisen tietä

Si­me­on siu­na­si Jee­sus-las­ta ja hä­nen van­hem­pi­aan. Hän us­koi Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja ylis­ti Ju­ma­laa Va­pah­ta­jas­ta.

Luotettava palvelija saa palkan

Kris­ti­no­pin mu­kaan elä­män tär­kein asia on Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me, Jee­suk­sen Kris­tuk­sen, tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen. On evan­ke­liu­min työn ai­ka. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­no­ma ja ar­mo­kut­su kuu­luu täl­lä het­kel­lä laa­jem­min kuin kos­kaan ai­em­min. Lä­he­tys­työ­tä teh­dään ko­ti­maan li­säk­si mo­nis­sa mais­sa ja maa­no­sis­sa, seu­ra­pu­hei­ta lä­he­te­tään mo­nil­la kie­lil­lä ja in­ter­net mah­dol­lis­taa lä­hes ai­na seu­roi­hin osal­lis­tu­mi­sen.

Hyvää sanomaa kaikille kansoille

Jee­suk­sen pu­heet ja sai­rai­den pa­ran­ta­mi­nen sai­vat ai­kaan lii­keh­din­tää. Hän teki ih­mei­tä, jot­ta ih­mi­set us­koi­si­vat hä­nen ole­van Ju­ma­lan poi­ka.

Anteeksiantamuksen sanoma on totta tänäänkin

Pro­fee­tan en­nus­tus Mes­si­aas­ta to­teu­tui, ja sik­si ih­mi­sil­lä on myös tänä päi­vä­nä mah­dol­li­suus us­koa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­tun evan­ke­liu­min kaut­ta omat syn­tin­sä an­teek­si.

Kaste on lahja

Jo­han­nes kas­toi ih­mi­siä ve­del­lä pa­ran­nuk­seen, Jee­sus tu­li­kas­teel­la, Py­häl­lä Hen­gel­lä ja tu­lel­la. Tä­män saar­na­vi­ran Jee­sus an­toi myös ope­tus­lap­sil­leen.

Jeesuksen nimessä saarnattu evankeliumi pelastaa

Raa­ma­tun mu­kaan us­ko voi syn­tyä, kun Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­taan evan­ke­liu­mia Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta. Muu­ta ni­meä, joka pe­las­tai­si, ei ole.

Jeesuksen vanhemmat olivat Herralle kuuliaisia

Na­sa­re­ti­lai­nen Joo­sef yh­des­sä kih­lat­tun­sa Ma­ri­an kans­sa sai­vat poi­ka­lap­sen. Van­hem­mat oli­vat us­ko­vai­sia, Ju­ma­laa pel­kää­viä juu­ta­lai­sia. Kah­dek­san­te­na päi­vä­nä lap­si sai ni­mek­seen Jee­sus. Her­ran lail­le kuu­li­ai­se­na van­hem­mat toi­vat vii­kon ikäi­sen Jee­sus-vau­van temp­pe­liin, Her­ran eteen. He toi­mit­ti­vat lais­sa sää­de­tyn uh­rin us­kon­sa vah­vis­tuk­sek­si ja syn­tien so­vi­tuk­sek­si. Evan­ke­lis­ta ker­too, et­tä tuol­loin temp­pe­liin oli­vat tul­leet myös Si­me­on ja Han­na -ni­mi­set hen­ki­löt. Pyhä Hen­ki oli joh­dat­ta­nut hei­dät pai­kal­le.

Jumalan sana rohkaisee tunnustamaan uskon

Paa­va­li ke­hot­ti us­ko­vai­sia säi­lyt­tä­mään oman­tun­ton­sa puh­taa­na ja vas­taa­maan sä­vyi­säs­ti ja kun­ni­oit­ta­vas­ti niil­le, jot­ka ky­sy­vät us­kon pe­rus­teis­ta.

Sana oli aivan alussa

Jou­lu­päi­vän teks­ti­nä on jou­lu­e­van­ke­liu­mi Jo­han­nek­sen mu­kaan. Sen ydin­sa­no­ma on Sa­nan mer­ki­tys ih­mi­sil­le. Evan­ke­liu­mi al­kaa alus­sa-sa­nal­la. Sa­mal­la sa­nal­la al­kaa myös Raa­ma­tun en­sim­mäi­nen kir­ja, joka jat­kuu kol­man­nes­sa ja­kees­sa: ”Ja Ju­ma­la sa­noi – –” (1. Moos. 1:1–3).