Jus­si Kar­ju­la

Suu­rin­ta lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta on pu­hua toi­sil­lem­me hy­väs­tä Ju­ma­las­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.

Je­ru­sa­le­min temp­pe­lin edes­sä oli uh­ri­ark­ku­ja. Ne oli­vat sen ajan ko­leh­ti­haa­ve­ja.

Jee­sus is­tui temp­pe­lis­sä opet­ta­mas­sa. Sa­mal­la hän teki ha­vain­to­ja ih­mis­ten toi­min­nas­ta uh­ri­ark­ku­jen ää­rel­lä. Jee­sus huo­ma­si, et­tä mo­net rik­kaat an­toi­vat suu­ria lah­joi­tuk­sia. Heil­lä oli sii­hen va­raa. Osa teki lah­joi­tuk­sen näyt­tä­väs­ti ja huo­mi­o­ta he­rät­tä­väs­ti, osa huo­maa­mat­to­mam­min.

Lä­him­mäi­sen sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti pu­huu eri­tyi­ses­ti les­ki­vai­mos­ta ja hä­nen te­ke­mäs­tä lah­joi­tuk­ses­ta. Hän ha­lu­si mui­den huo­maa­mat­ta teh­dä oman lah­joi­tuk­sen­sa. Köy­hä les­ki lä­hes­tyi uh­ri­ark­kua aras­ti. Eh­kä­pä hän ajat­te­li, et­tei­vät nuo muu­ta­mat pen­nit, jot­ka hä­nel­lä oli, mer­kit­se yh­tään mi­tään. Kui­ten­kin ne mer­kit­si­vät pal­jon. Jee­sus näki, et­tä köy­hä les­ki pani ark­kuun vii­mei­set ro­pon­sa.

Köy­hä an­toi eni­ten

Ju­ma­la kat­soo sy­dä­meen. Ih­mi­nen nä­kee sen, mikä on sil­min ha­vait­ta­vis­sa. Teks­tis­säm­me Jee­sus aset­taa eteem­me Raa­ma­tus­ta tu­tun vas­tak­kai­suu­den: oma­van­hurs­kau­den ja us­kon­van­hurs­kau­den.

Jee­suk­sen ai­ka­na, ja myös mei­dän ai­ka­nam­me, fa­ri­se­a­lai­suus toi­mii niin, et­tä toi­min­nan tar­koi­tus on kiin­nit­tää huo­mi­o­ta ih­mi­sen omaan hurs­kau­teen ja hy­viin töi­hin. Oma­van­hurs­kas tah­too teh­dä asi­at näyt­tä­väs­ti saa­dak­seen ih­mis­ten kun­ni­oi­tuk­sen ja kii­tok­sen.

Jee­sus näki, et­tä les­ken lah­ja läh­ti us­ko­vas­ta sy­dä­mes­tä. Teon ta­ka­na ei ol­lut an­si­on aja­tuk­sia. Sik­si Jee­sus saat­toi sa­noa, et­tä tuo köy­hä les­ki an­toi enem­män kuin kaik­ki muut. Jee­sus ei kat­so­nut lah­joi­tuk­sen mää­rää, vaan mil­lä mie­lel­lä lah­joi­tus teh­tiin.

Kris­tuk­sen mie­li

Toi­nen sun­nun­tain ai­he­pii­riä kä­sit­te­le­vä, hy­vin pu­hut­te­le­va Raa­ma­tun ku­vaus on ker­to­mus lau­pi­aas­ta sa­ma­ri­a­lai­ses­ta. Ker­to­muk­ses­sa muu­ka­lai­nen, sa­ma­ri­a­lai­sen se­ka­kan­san jä­sen, aut­taa haa­voil­le lyö­tyä, tien vie­reen jou­tu­nut­ta ih­mis­po­loa. Hurs­kaat juu­ta­lai­set, pap­pi ja lee­vi­läi­nen, ovat ohit­ta­neet hä­net sää­li­mät­tä. Sy­dä­men us­ko vai­kut­taa ha­lun ra­kas­taa lä­him­mäi­siä ja teh­dä heil­le hy­vää.

Jee­sus opet­ti lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­ta. Hä­nen sa­no­man­sa on ki­tey­tet­ty rak­kau­den kak­sois­käs­kyyn: ”Ra­kas­ta Ju­ma­laa yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si.”

Ju­ma­la joh­taa elä­määm­me mo­nen­lai­sia lä­him­mäi­siä. Hei­tä koh­da­tes­sam­me sai­sim­me omis­taa Kris­tuk­sen mie­len. Jee­sus opet­ti: ”Min­kä tah­dot­te ih­mi­sen te­ke­vän teil­le, teh­kää te heil­le” (Matt. 7:12). Ker­to­muk­sem­me les­ki­vai­mo oli täs­tä hyvä esi­merk­ki. Us­ko nä­kyi rak­kau­den te­ko­na. Hän oli val­mis uh­raa­maan kai­ken. Us­kon he­del­mät nä­kyi­vät.

Suu­rin rak­kau­de­no­soi­tus toi­si­am­me koh­taan on pu­hu­mi­nen hy­väs­tä Ju­ma­las­ta. Saam­me esit­tää ar­mo­kut­sua myös sel­lai­sil­le lä­him­mäi­sil­le, jot­ka elä­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­la. An­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min us­ko­mi­sen kaut­ta pää­see Ju­ma­lan lap­sek­si.

Ah­ke­roim­me­han teh­dä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä köy­hän les­ken mie­lel­lä? Em­me voi tur­va­ta omaan on­nis­tu­mi­seem­me, vaan täy­del­li­syy­tem­me on Her­ras­sa Jee­suk­ses­sa. Muis­tam­me Jee­suk­sen sa­nat Be­ta­ni­an Mar­tal­le: ”Pal­jon sinä su­ret ja py­rit. Vaan yk­si on tar­peel­li­nen.” (Luuk. 10:41–42.) Kan­nat­taa ha­keu­tua Jee­suk­sen jal­ko­jen juu­reen. Us­ko tu­lee kuu­le­mi­ses­ta. Oma­koh­tai­sel­la us­kol­la pää­sem­me ker­ran tai­vaa­seen.

Evan­ke­liu­mi: Mark. 12:41–44

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus is­tuu­tui vas­ta­pää­tä uh­ri­ark­kua ja kat­se­li, kuin­ka ih­mi­set pa­ni­vat sii­hen ra­haa. Mo­net rik­kaat an­toi­vat pal­jon. Sit­ten tuli köy­hä les­ki­vai­mo ja pani ark­kuun kak­si pien­tä lant­tia, yh­teen­sä ku­pa­ri­ko­li­kon ver­ran. Jee­sus kut­sui ope­tus­lap­set luok­seen ja sa­noi heil­le: ”To­ti­ses­ti: tämä köy­hä les­ki pani uh­ri­ark­kuun enem­män kuin yk­si­kään toi­nen. Kaik­ki muut an­toi­vat lii­as­taan, mut­ta hän an­toi vä­häs­tään, kai­ken mitä hä­nel­lä oli, kai­ken mitä hän elääk­seen tar­vit­si.”

Bib­lia: Ja kuin Je­sus is­tui uh­ri-ar­kun koh­dal­la ja kat­se­li, kuin­ka kan­sa pani ra­haa uh­ri-ark­kuun, ja mon­ta ri­kas­ta pani pal­jon, niin tuli köy­hä les­ki, ja pani kak­si ro­poa, se on kuu­si­nai­nen. Niin hän kut­sui ope­tus­lap­sen­sa ty­kön­sä, ja sa­noi heil­le: To­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: tämä köy­hä les­ki pani enem­män uh­ri-ark­kuun kuin kaik­ki ne, jot­ka sii­hen pa­ni­vat. Sil­lä he ovat kaik­ki pan­neet sii­tä, mitä heil­le lii­ak­si oli; mut­ta tämä köy­hyy­des­tän­sä pani kai­ken, mitä hä­nel­lä oli, kai­ken ta­va­ran­sa.