Juha Kaa­ri­vaa­ra

Ju­ma­la voi an­taa us­kon lah­jan ka­dot­ta­neel­le tai ko­ko­nai­sel­le kan­sa­kun­nal­le eri­tyi­sen et­sik­ko­a­jan, jol­loin hän kut­suu ih­mi­siä ta­kai­sin yh­tey­teen­sä. Kut­su pa­ran­nuk­seen on kui­ten­kin ai­na hen­ki­lö­koh­tai­nen.

Jee­sus nuh­te­lee ko­ti­kau­pun­kin­sa Ka­per­nau­min ja sen naa­pu­ri­kau­pun­kien Ko­ra­sin ja Bet­sai­dan asuk­kai­ta hei­dän vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­des­tään Jee­suk­sen ope­tuk­sel­le ja kut­sul­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Näis­sä kau­pun­geis­sa Jee­sus oli teh­nyt suu­rim­man osan ih­me­te­ois­ta, joil­la hän il­mai­si ju­ma­lal­li­sen voi­man­sa. Täs­tä huo­li­mat­ta kan­sa ei us­ko­nut Jee­sus­ta Ju­ma­lan po­jak­si ja maa­il­man Va­pah­ta­jak­si.

Jee­sus jou­tui ko­ke­maan sa­man­lai­sen suh­tau­tu­mi­sen vie­rail­les­saan lap­suu­den ja nuo­ruu­den ko­ti­kau­pun­gis­saan Na­sa­re­tis­sa. Kan­sa kyl­lä ih­met­te­li Jee­suk­sen voi­mal­li­sia ar­mon sa­no­ja, kun hän opet­ti sy­na­go­gas­sa. Kui­ten­kin he to­te­si­vat: ”Ei­kö tuo ole Joo­se­fin poi­ka?” (Luuk. 4:22.) Ko­ti­kau­pun­gin asuk­kaat tor­jui­vat Jee­suk­sen ja niin­pä hän sa­noi: ”To­ti­ses­ti: ku­kaan ei ole pro­feet­ta omal­la maal­laan” (Luuk. 4:24).

Omai­suus­kan­san et­sik­ko­ai­ka

Jee­sus ku­va­si omal­la ko­ti­seu­dul­laan ko­ke­maan­sa vas­tus­tus­ta ver­taa­mal­la alu­een paik­ka­kun­tia kau­em­pa­na ole­viin kau­pun­kei­hin. Ka­per­nau­mia hän ver­ta­si So­do­maan: ”Jos si­nun ka­duil­la­si teh­dyt voi­ma­te­ot oli­si teh­ty So­do­mas­sa, se oli­si pys­tys­sä vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä” (Matt. 11:23).

Jee­sus tun­si mur­het­ta sii­tä, et­tä Ju­ma­lan omai­suus­kan­san Is­ra­e­lin kes­kel­lä oli vä­hän nii­tä, jot­ka us­koi­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min. Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa ku­va­taan Jee­suk­sen tun­te­maa su­rua Je­ru­sa­le­min ja sen asuk­kai­den koh­ta­los­ta: ”Kun Jee­sus tuli lä­hem­mäk­si ja näki kau­pun­gin, hän puh­ke­si it­kuun sen täh­den” (Luuk. 19:41). Hän to­te­si, et­tä kau­pun­ki tu­hou­tuu, kos­ka sen asuk­kaat ei­vät tun­te­neet et­sik­ko­ai­kaan­sa.

Kut­su ar­mon osal­li­suu­teen

Kris­ti­no­pin mu­kaan Ju­ma­la koh­taa mei­dät luon­nos­sa, elä­mäm­me koh­ta­lois­sa ja kan­so­jen vai­heis­sa. Hän pu­huu meil­le omas­sa­tun­nos­sa ja il­mai­see it­sen­sä eri­tyi­ses­ti Py­häs­sä Raa­ma­tus­sa ja Va­pah­ta­jas­sam­me Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Ju­ma­la voi py­säyt­tää mo­nin eri ta­voin us­kos­ta osat­to­man ih­mi­sen nä­ke­mään oman ti­lan­sa. Hän kui­ten­kin van­hurs­kaut­taa ih­mi­sen vain seu­ra­kun­nas­taan saar­na­tus­sa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mis­sa. Apos­to­li kir­joit­taa Hep­re­a­lais­kir­jees­sä: ”Jos te tänä päi­vä­nä kuu­let­te hä­nen ää­nen­sä, äl­kää paa­dut­ta­ko sy­dän­tän­ne” (Hepr. 3:15).

Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta ju­lis­te­taan edel­leen ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­no­maa. Ar­mol­lis­ta Ju­ma­laa ja hä­nen val­ta­kun­taan­sa et­si­väl­le kuu­luu hy­vät ter­vei­set: ”Oi­ke­al­la het­kel­lä olen kuul­lut si­nua, pe­las­tuk­sen päi­vä­nä olen tuo­nut si­nul­le avun. Juu­ri nyt on oi­kea het­ki, juu­ri nyt on pe­las­tuk­sen päi­vä.” (2. Kor. 6:2.) Jee­sus lu­pa­si vuo­ri­saar­nas­sa, et­tä et­si­vä löy­tää ja kol­kut­ta­val­le ava­taan.

Ju­ma­lan lap­sel­la on Va­pah­ta­jam­me an­ta­ma teh­tä­vä ju­lis­taa syn­te­jään ka­tu­val­le kaik­kien syn­tien an­teek­si­an­ta­mus Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Täs­sä evan­ke­liu­mis­sa on Ju­ma­lan voi­ma, joka siir­tää sen us­ko­jan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaak­si. Us­ko an­taa rau­hat­to­mal­le tun­nol­le rau­han, tur­van ja us­ko­mi­sen ilon. Ju­ma­lan las­ta evan­ke­liu­mi vah­vis­taa kil­voit­te­le­maan us­kon tiel­lä.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 11:20–24

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus al­koi soi­ma­ta nii­tä kau­pun­ke­ja, jois­sa hän oli useim­mat voi­ma­te­kon­sa teh­nyt, sii­tä et­tei­vät ne ol­leet teh­neet pa­ran­nus­ta: ”Voi si­nua, Ko­ra­sin! Voi si­nua, Bet­sai­da! Jos tei­dän ka­duil­lan­ne teh­dyt voi­ma­te­ot oli­si teh­ty Ty­rok­ses­sa tai Si­do­nis­sa, nii­den asuk­kaat oli­si­vat jo ai­ko­ja sit­ten ver­hou­tu­neet säk­kiin ja tuh­kaan ja kään­ty­neet. Minä sa­non teil­le: Ty­ros ja Si­don pää­se­vät tuo­mi­o­päi­vä­nä vä­hem­mäl­lä kuin te. En­tä sinä, Ka­per­naum, ko­ro­te­taan­ko si­nut muka tai­vaa­seen? Alas si­nut syös­tään, alas tuo­ne­laan saak­ka! Jos si­nun ka­duil­la­si teh­dyt voi­ma­te­ot oli­si teh­ty So­do­mas­sa, se oli­si pys­tys­sä vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä. Minä sa­non: So­do­man maa pää­see tuo­mi­o­päi­vä­nä vä­hem­mäl­lä kuin sinä.”

Bib­lia: Sil­loin hän ru­pe­si soi­maa­maan nii­tä kau­pun­gei­ta, jois­sa oli­vat teh­dyt usi­am­mat hä­nen vä­ke­vät työn­sä, et­tei he it­si­än­sä pa­ran­ta­neet. Voi si­nu­as Ko­rat­sin, voi si­nus Bet­sai­da! Jos sen­kal­tai­set vä­ke­vät työt oli­si­vät teh­dyt Ty­ros­sa ja Si­do­nis­sa kuin teis­sä teh­dyt ovat, niin he oli­si­vat ai­kaa sä­kis­sä ja tu­has­sa teh­neet pa­ran­nuk­sen. Jon­ka täh­den sa­non minä teil­le: Ty­rol­le ja Si­do­nil­le pi­tää ole­man huo­ki­am­man tuo­mi­o­päi­vä­nä kuin teil­le. Ja sinä Ka­per­naum, joka olet ko­ro­tet­tu tai­vaa­seen as­ti! Sinä pi­tää ha­maan hel­vet­tiin sy­sät­tä­män; sil­lä jos So­do­mas­sa oli­si­vat sen­kal­tai­set vä­ke­vät työt teh­dyt kuin si­nus­sa, niin he vie­lä tä­nä­pä­nä sei­soi­si­vat. Jon­ka täh­den sa­non minä teil­le: So­do­man maal­le pi­tää huo­ki­am­man ole­man tuo­mi­o­päi­vä­nä kuin si­nul­le.