Jeesus jätti omilleen rauhan

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tin lu­vun alus­sa ker­ro­taan Mag­da­lan Ma­ri­an vie­rai­lus­ta Jee­suk­sen hau­dal­la sa­pa­tin jäl­kei­se­nä päi­vä­nä, jona Jee­sus oli nous­sut hau­das­ta. Ma­ria vei sa­naa tyh­jäs­tä hau­das­ta ope­tus­lap­sil­le, heis­tä Pie­ta­ri ja Jo­han­nes kii­ruh­ti­vat hau­dal­le. Häm­mäs­tys oli suu­ri, kun hau­dan si­säl­tä löy­tyi­vät vain kää­rin­lii­nat.

Jeesus elää

Pää­si­äi­saa­mun sa­no­ma on to­del­li­nen ilo­sa­no­ma. Evan­ke­lis­tat ker­to­vat au­rin­koi­ses­ta var­hai­saa­mus­ta, kun evan­ke­liu­mien mai­nit­se­mat nai­set tu­li­vat Jee­suk­sen hau­dal­le mu­ka­naan hank­ki­maan­sa tuok­su­öl­jyä. Heil­lä oli tar­koi­tus voi­del­la sil­lä Jee­suk­sen ruu­mis­ta.

Jeesus alensi itsensä ihmisten syntien tähden

Juu­ta­lais­ten pää­si­äis­juh­la oli lä­hel­lä ja mo­net tu­li­vat Je­ru­sa­le­miin jo en­nen pää­si­äis­tä puh­dis­tus­me­no­ja var­ten. Temp­pe­lis­sä ol­les­saan he poh­ti­vat kes­ke­nään, tu­li­si­ko Jee­sus juh­lil­le. Yli­pa­pit ja fa­ri­seuk­set oli­vat an­ta­neet Jee­suk­ses­ta pi­dä­tys­mää­räyk­sen ja käs­kyn il­mi­an­taa hä­nen olin­paik­kan­sa.

Jeesuksen oli kuoltava

La­sa­ruk­sen he­rät­tä­mi­nen kuol­leis­ta huo­les­tut­ti yli­pa­pit ja fa­ri­seuk­set. Neu­vos­ton ko­kous päät­tyi ta­voit­tee­seen sur­ma­ta Jee­sus.

Leipä on jokapäiväistä ravintoa

Sekä ajal­li­nen et­tä hen­gel­li­nen lei­pä on Ju­ma­lan lah­jaa, ja hän­tä tu­lee niis­tä kiit­tää. Ruok­ki­mi­sih­me on yhä to­del­li­suut­ta.

Marian usko on esikuva

Ih­mis­mie­len voi ol­la vai­kea kä­sit­tää, kuin­ka na­sa­re­ti­lais­tyt­tö Ma­ri­as­ta tuli Va­pah­ta­jan äi­ti. Ma­ria luot­ti osas­saan Ju­ma­lan tah­toon.

Pyytävä saa avun

Ih­me­te­ot ker­to­vat ju­ma­lal­li­ses­ta voi­mas­ta – ka­naa­ni­lai­sen nai­sen hätä ja us­ko pe­las­ti­vat hä­nen tyt­tä­ren­sä.

Jeesus tuntee kiusaukset

Pa­ho­lai­nen kiu­sa­si Jee­sus­ta erä­maas­sa, mut­ta Jee­sus voit­ti hä­net Ju­ma­lan sa­nal­la. Jee­sus tun­tee kaik­kien kiu­sauk­set, sil­lä hän­tä­kin kiu­sat­tiin.

Pyhät kirjoitukset täyttyvät

Las­ki­ai­se­na las­keu­du­taan paas­to­nai­kaan ja seu­ra­taan Jee­suk­sen kär­si­mys­tie­tä. Jee­sus on täy­del­li­nen esi­ku­va nöy­ryy­des­tä, it­sen­sä alen­ta­mi­ses­ta ja kuu­li­ai­suu­des­ta.

Sato on Jumalan käsissä

En­nen Kyl­vä­jä-ver­tauk­sen ker­to­mis­ta Jee­sus kul­ki ope­tus­las­ten­sa kans­sa ih­mis­ten kes­kuu­des­sa ”ju­lis­ta­en ilo­sa­no­maa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta” (Luuk. 8:1). Vas­toin luon­nol­lis­ta kyl­vä­mis­tä ver­tauk­sen kyl­vä­jä heit­ti sie­men­tä pel­toon tuh­la­ten, kos­ka sie­me­nes­sä oli kyse Ju­ma­lan sa­nas­ta.