JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Mammonan palvonnan takana on sielunvihollinen

Sana sunnuntaiksi
8.9.2024 7.00

Juttua muokattu:

5.9. 11:30
2024090511305020240908070000

Pixabay

Pixabay

Tuo­mo A. Ko­mu­lai­nen

Jee­sus ke­hot­taa ole­maan ko­ko­a­mat­ta aar­tei­ta maan pääl­le ja ta­voit­te­le­maan tai­vaal­lis­ta aar­ret­ta.

Ke­ho­tus ol­la ko­ko­a­mat­ta aar­tei­ta maan pääl­le voi säp­säyt­tää ke­räi­li­jöi­tä. Kris­tit­ty­kö ei sai­si ke­räil­lä it­se tär­ke­ä­nä pi­tä­mään­sä, ku­ten per­ho­sia, muu­mi­mu­ke­ja tai pos­ti­merk­ke­jä? En­tä on­ko vää­rin os­taa osak­kei­ta ja kas­vat­taa va­ral­li­suut­taan?

Eh­kä mi­kään näis­tä ei ole pa­has­ta, kun­han sii­tä ei tule lii­an tär­ke­ää: ”Vaik­ka omai­suu­ten­ne kart­tuu, äl­kää kiin­nit­tä­kö sii­hen sy­dän­tän­ne” (Ps. 62:11).

Eri­tyi­ses­ti Jee­sus va­roit­taa mam­mo­nas­ta. Mam­mo­naa on vai­kea tyh­jen­tä­väs­ti mää­ri­tel­lä. Se ei vält­tä­mät­tä ole edes mi­tään kä­sin kos­ke­tel­ta­vaa, vaan se voi ol­la val­ta-ase­ma, op­pi­ar­vo tai suo­ri­tus, ku­ten mo­nes­sa maas­sa mat­kus­ta­mi­nen tai kor­ke­al­le vuo­rel­le kii­pe­ä­mi­nen.

Mam­mo­na on joka ta­pauk­ses­sa jo­ta­kin täs­tä ajas­ta ja maa­il­mas­ta, sel­lais­ta, jo­hon ih­mi­nen mie­lis­tyy ja al­kaa pal­voa kuin Ju­ma­laa. En­sim­mäi­nen käs­ky on ai­na ajan­koh­tai­nen: ”Minä olen Her­ra, si­nun Ju­ma­la­si. Si­nul­la ei saa ol­la mui­ta ju­ma­lia.”

Ja­e­tul­la sy­dä­mel­lä ei voi us­koa

Kirk­koi­sä Kyp­ri­a­nus on se­lit­tä­nyt, et­tä ih­mi­nen voi teh­dä epä­ju­ma­lan mis­tä vain, mitä pi­tää Ju­ma­laa tär­ke­äm­pä­nä. La­es­ta­dius puo­les­taan ha­vait­si, et­tä mam­mo­nan­pal­vo­jia löy­tyy va­ral­li­suus­ta­sos­ta riip­pu­mat­ta: ”Ri­kas ra­kas­taa rik­kauk­si­aan, köy­hä rie­pu­jaan.”

Il­me­ni­pä mam­mo­na mis­sä muo­dos­sa ta­han­sa, sen ta­ka­na on ai­na sie­lun­vi­hol­li­nen, Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja. Sie­lun­vi­hol­li­nen ei vält­tä­mät­tä suo­raan ke­ho­ta kiel­tä­mään Ju­ma­laa vaan pal­vo­maan mo­lem­pia.

Ju­ma­laa ja mam­mo­naa ei kui­ten­kaan voi pal­vel­la sa­ma­nai­kai­ses­ti, ku­ten vir­ren­te­ki­jä muis­tut­taa: ”Jos toi­sel­le sy­dä­men soi­sit, et tois­ta voi seu­ra­ta­kaan. Oi ih­mi­nen, va­lit­se par­hain, tuo sie­lu­si Her­ral­le var­hain, se hä­nel­le tuo ko­ko­naan.” (VK 521:2.)

Ajal­li­sis­ta aar­teis­ta ei ole apua ian­kaik­ki­suu­des­sa. Kai­kes­ta jou­tuu luo­pu­maan. Saar­naa­ja­kin ha­vait­si, et­tä rik­kaan on läh­det­tä­vä ajas­ta yh­tä alas­to­ma­na kuin hän on äi­tin­sä koh­dus­ta tul­lut, ei­kä hän voi vie­dä mu­ka­naan mi­tään sii­tä, min­kä on vai­vaa näh­den koon­nut. (Saarn. 5:14–15.)

Se tai­vaal­li­nen aar­re, jota jo­kai­sen ih­mi­sen tu­li­si ta­voi­tel­la, on pel­toon kät­ket­ty aar­re (Matt. 13:44). Tuon aar­teen saa omak­seen Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa. Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma ja tuo pe­las­tuk­sen kai­kil­le, jot­ka sen us­ko­vat (Room. 1:16).

Seu­ra­kun­ta on Kris­tuk­sen ruu­mis

Mitä Jee­sus tar­koit­taa sil­mil­lä ja ruu­miil­la ja sil­lä, et­tä sil­mä on ruu­miin lamp­pu? Ruu­mis viit­taa Ju­ma­lan seu­ra­kun­taan ja sil­mät us­kon sil­miin. Paa­va­lin mu­kaan Kris­tus it­se on niin kuin ih­mis­ruu­mis, joka on yk­si ko­ko­nai­suus mut­ta jos­sa on mon­ta jä­sen­tä; vaik­ka jä­se­niä on mon­ta, ne kaik­ki yh­des­sä muo­dos­ta­vat yh­den ruu­miin. Pyhä Hen­ki yh­dis­tää kaik­ki Ju­ma­lan lap­set yh­dek­si seu­ra­kun­ta­ruu­miik­si. (1. Kor. 12:12–13.) Tä­män seu­ra­kun­nan voi näh­dä vain sel­lai­sil­la sil­mil­lä, jot­ka on voi­del­tu Py­hän Hen­gen sil­mä­voi­teel­la.

Il­mes­tys­kir­jas­sa ker­ro­taan La­o­di­ke­an seu­ra­kun­nan en­ke­lis­tä, jon­ka us­kon­sil­mät oli­vat hä­mär­ty­neet. Hä­nel­le an­net­tiin oh­jeek­si hank­kia sil­mä­voi­det­ta ja teh­dä pa­ran­nus. (Ilm. 3:18–19.)

Kun on syn­nit an­teek­si ja Ju­ma­lan rau­ha omal­la­tun­nol­la, ei tar­vit­se ky­syä, mis­sä jou­kos­sa tul­laan au­tu­aak­si.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 6:19–24

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noo: ”Äl­kää koot­ko it­sel­len­ne aar­tei­ta maan pääl­le. Tääl­lä te­ke­vät koi ja ruos­te tu­ho­jaan ja var­kaat mur­tau­tu­vat si­sään ja va­ras­ta­vat. Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen. Siel­lä ei koi ei­kä ruos­te tee tu­ho­jaan ei­vät­kä var­kaat mur­tau­du si­sään ja va­ras­ta. Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si.

Sil­mä on ruu­miin lamp­pu. Jos sil­mä­si on ter­ve, koko ruu­mii­si on va­lais­tu. Jos sil­mä­si ovat huo­not, koko ruu­mii­si on pi­meä. Jos siis se valo, joka si­nus­sa on, on pi­meyt­tä, mil­lai­nen on­kaan pi­meys.

Ku­kaan ei voi pal­vel­la kah­ta her­raa. Jos hän tois­ta ra­kas­taa, hän vi­haa tois­ta; jos hän tois­ta pi­tää ar­vos­sa, hän hal­vek­sii tois­ta. Te et­te voi pal­vel­la sekä Ju­ma­laa et­tä mam­mo­naa.”

15.10.2024

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5 Moos. 31:8

Viikon kysymys