JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumala antaa viisauden tehtävien hoitamiseen

Sana sunnuntaiksi
28.7.2024 6.00

Juttua muokattu:

19.7. 10:07
2024071910075220240728060000

Eveliina Saukko

Eveliina Saukko

Esa Käh­kö­nen

Jee­suk­sen seu­raa­jien teh­tä­vä­nä on saar­na­ta evan­ke­liu­mia kai­kil­le kan­soil­le.

Jee­sus esit­tää ope­tus­lap­sil­leen ver­tauk­sen isän­tään­sä odot­ta­vas­ta pal­ve­li­jas­ta. Sen avul­la hän ke­hot­taa seu­raa­ji­aan ole­maan val­mii­na, sil­lä Ih­mi­sen Poi­ka pa­laa het­kel­lä, jota ku­kaan ei voi aa­vis­taa.

Kun Jee­sus on esit­tä­nyt ver­tauk­sen, Pie­ta­ri ky­syy: ”Her­ra, tar­koi­tat­ko näil­lä ver­tauk­sil­la kaik­kia vai ai­no­as­taan mei­tä?”

Kak­si teh­tä­vää

Py­hä­päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus vas­taa Pie­ta­rin ky­sy­myk­seen esit­tä­mäl­lä täl­le vas­ta­ky­sy­myk­sen: ”Kuka on us­kol­li­nen ja vii­sas ta­lou­den­hoi­ta­ja, sel­lai­nen, jon­ka isän­tä aset­taa huo­leh­ti­maan pal­ve­lus­vä­es­tään ja ja­ka­maan vil­ja-an­nok­set ajal­laan?”

Jee­sus nos­taa esil­le kak­si ta­lou­den­hoi­ta­jan teh­tä­vää: hä­nen on pi­det­tä­vä huol­ta pal­ve­lus­vä­es­tä ja ja­et­ta­va pal­ve­li­joil­le vil­ja-an­nok­set ajal­laan. Täl­lai­nen ta­lou­den­hoi­ta­ja on us­kol­li­nen ja vii­sas. Hä­nen hoi­toon­sa isän­tä voi us­koa koko omai­suu­ten­sa sii­hen saak­ka, kun­nes hän pa­laa ta­kai­sin.

Jee­suk­sen ope­tus us­kol­li­ses­ta ja vii­saas­ta ta­lou­den­hoi­ta­jas­ta va­rus­taa ope­tus­lap­sia Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­hön. Täs­sä teh­tä­väs­sä apos­to­li Paa­va­li ym­mär­tää ole­van­sa Kris­tuk­sen pal­ve­li­ja ja Ju­ma­lan sa­lai­suuk­sien ta­lou­den­hoi­ta­ja (1. Kor. 4:1).

Us­kol­li­nen ja vii­sas ta­lou­den­hoi­ta­ja hoi­taa teh­tä­vän­sä isän­nän tah­don mu­kai­ses­ti. Ju­ma­lan sa­nan ju­lis­ta­ja ei pyri ole­maan mie­lik­si ih­mi­sil­le vaan Ju­ma­lal­le (1. Tess. 2:4). Paa­va­li neu­voo Ti­mo­teus­ta: ”Pyri kai­kin voi­min osoit­tau­tu­maan Ju­ma­lan sil­mis­sä luo­tet­ta­vak­si työn­te­ki­jäk­si, joka ei hä­peä työ­tään ja joka opet­taa to­tuu­den sa­naa oi­kein” (2. Tim. 2:15).

Us­kos­sa val­vo­mi­nen

Ke­ho­tus val­mii­na ole­mi­seen ja us­kos­sa val­vo­mi­seen on jo­kai­sel­le Jee­suk­sen seu­raa­jal­le tar­peen, sil­lä isän­nän vii­py­es­sä ta­lou­den­hoi­ta­ja voi osoit­tau­tua kel­vot­to­mak­si. Ta­lou­den­hoi­ta­ja saat­taa aja­tel­la, et­tei isän­tä tule vie­lä pit­kään ai­kaan ja niin hän al­kaa koh­del­la mui­ta pal­ve­li­joi­ta an­ka­ras­ti ja elää hol­tit­to­mas­ti. Täl­lai­nen ta­lou­den­hoi­ta­ja saa isän­näl­tä ran­gais­tuk­sen tä­män pa­la­tes­sa.

Jee­sus opet­taa: ”Jol­le on pal­jon an­net­tu, sil­tä pal­jon vaa­di­taan, ja jol­le on pal­jon us­kot­tu, se pan­naan pal­jos­ta vas­taa­maan.” Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työn­te­ki­jöil­le on us­kot­tu pal­jon. Ju­ma­la ja­kaa ar­mo­lah­jo­ja seu­ra­kun­nan ra­ken­nuk­sek­si. Ju­ma­la an­taa myös voi­man ja vii­sau­den teh­tä­vien hoi­ta­mi­seen.

Esi­ru­kous­ten mer­ki­tys

Ju­ma­lan sa­nan ju­lis­ta­jat tar­vit­se­vat teh­tä­väs­sään apos­to­li Paa­va­lin ta­voin seu­ra­kun­nan esi­ru­kouk­sia: ”Ru­koil­kaa myös mi­nun puo­les­ta­ni, et­tä mi­nul­le an­net­tai­siin oi­ke­at sa­nat suu­hun, kun ryh­dyn pu­hu­maan, ja et­tä voi­sin roh­ke­as­ti ju­lis­taa evan­ke­liu­min sa­lai­suut­ta” (Ef. 6:19).

Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa huo­leh­di­taan pal­ve­lus­vä­es­tä ja ja­e­taan vil­ja-an­nok­set ajal­laan. Us­ko­vai­set elä­vät ar­mos­ta. Kris­tuk­sen ve­res­sä on täy­del­li­nen syn­tien an­teek­si­an­ta­mus. Ju­ma­lan lap­sia kan­taa Paa­va­lin roh­kai­se­va sana: ”Ju­ma­la on myös vah­vis­ta­va tei­tä lop­puun saak­ka, niin et­tei teis­sä ole moit­teen si­jaa Her­ram­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tu­le­mi­sen päi­vä­nä” (1. Kor. 1:8).

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 12:42–48

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi: ”Kuka on us­kol­li­nen ja vii­sas ta­lou­den­hoi­ta­ja, sel­lai­nen jon­ka isän­tä aset­taa huo­leh­ti­maan pal­ve­lus­vä­es­tään ja ja­ka­maan vil­ja-an­nok­set ajal­laan? Au­tu­as se pal­ve­li­ja, jon­ka hä­nen isän­tän­sä pa­la­tes­saan ta­paa näin te­ke­mäs­tä! To­ti­ses­ti: hä­nen hoi­toon­sa isän­tä us­koo koko omai­suu­ten­sa. Pal­ve­li­ja saat­taa kui­ten­kin aja­tel­la: ’Isän­tä ei tule vie­lä pit­kään ai­kaan!’ Niin hän al­kaa pies­tä pal­ve­li­joi­ta ja pal­ve­lus­tyt­tö­jä, syö­dä ja juo­da ja juo­po­tel­la. Mut­ta päi­vä­nä, jota tuo pal­ve­li­ja ei ar­vaa, het­ke­nä, jota hän ei tie­dä, hä­nen isän­tän­sä tu­lee ja hak­kaa hä­net kuo­li­aak­si, ja niin pal­ve­li­ja saa sa­man koh­ta­lon kuin epä­us­koi­set. Jos pal­ve­li­ja tie­tää, mitä hä­nen isän­tän­sä tah­too, mut­ta ei va­rau­du sii­hen ei­kä toi­mi hä­nen tah­ton­sa mu­kaan, hän saa mon­ta rai­pa­nis­kua. Jos taas pal­ve­li­ja tie­tä­mät­tään te­kee sel­lais­ta, mis­tä ran­gais­taan rai­poin, hän pää­see vä­hil­lä is­kuil­la. Jol­le on pal­jon an­net­tu, sil­tä pal­jon vaa­di­taan, ja jol­le on pal­jon us­kot­tu, se pan­naan pal­jos­ta vas­taa­maan.”

Bib­lia: Mut­ta Her­ra sa­noi: kuka on us­kol­li­nen ja toi­mel­li­nen per­heen­hal­tia, jon­ka Her­ra aset­taa per­heen­sä pääl­le, oi­ki­al­la ajal­la mää­rät­tyä osaa an­ta­maan. Au­tu­as on se pal­ve­lia, jon­ka Her­ra tul­tu­an­sa niin löy­tää teh­neen. To­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: hän aset­taa hä­nen kai­ken ta­va­ran­sa pääl­le. Mut­ta jos pal­ve­lia sa­noo sy­dä­mes­sän­sä: mi­nun Her­ra­ni vii­pyy tu­le­mas­ta, ja ru­pee pal­kol­li­sia ho­su­maan, ja syö­mään ja juo­maan ja juo­pu­maan, niin tu­lee pal­ve­li­an her­ra sinä päi­vä­nä, jona ei hän luu­le­kaan, ja sil­lä het­kel­lä, jota ei hän tie­dä, ja eroit­taa hä­nen, ja an­taa hä­nel­le osan us­kot­to­main kans­sa. Mut­ta sen pal­ve­li­an, joka tie­si Her­ran­sa tah­don, ja ei it­si­än­sä val­mis­ta­nut ei­kä teh­nyt hä­nen tah­ton­sa jäl­keen, täy­tyy pal­jon haa­vo­ja kär­siä. Joka taas ei tie­tä­nyt, ja kui­ten­kin teki haa­vain an­si­on, sen pi­tää vä­hem­män haa­vo­ja kär­si­män; sil­lä ke­nel­le pal­jo an­net­tu on, sil­tä pal­jon et­si­tään, ja jon­ka hal­tuun pal­jo on an­net­tu, sitä enem­pi ano­taan.

22.10.2024

Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Jer. 17:7–8

Viikon kysymys