Jou­ko Luuk­ko­nen

Raa­mat­tu va­roit­taa vää­ris­tä pro­fee­tois­ta ja lu­paa, et­tä Pyhä Hen­ki oh­jaa to­tuu­teen.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti on Jee­suk­sen Vuo­ri­saar­nan lop­pu­puo­lel­ta. En­nen teks­tiä Jee­sus on pi­tä­nyt pit­kän ope­tus­pu­heen ope­tus­lap­sil­leen. Sii­nä hän on pu­hu­nut au­tu­ais­ta, Ju­ma­lan lain mer­ki­tyk­ses­tä ja lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­ta, va­roit­ta­nut te­ko­hurs­kau­des­ta, opet­ta­nut Isä mei­dän -ru­kouk­sen sekä pu­hu­nut an­teek­si­an­ta­muk­sen mer­ki­tyk­ses­tä ja elä­män tär­keys­jär­jes­tyk­ses­tä: ”Et­si­kää en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan, niin teil­le an­ne­taan kaik­ki tä­mä­kin” (Matt. 6:33).

Vuo­ri­saar­nan lo­pus­sa Jee­sus va­roit­taa te­ko­py­hyy­des­tä. Hän ke­hot­taa puh­dis­ta­maan en­sin oman sil­män­sä ja vas­ta sit­ten vel­jen­sä sil­män (Matt. 7:5). Sit­ten hän opet­taa tun­ne­tun rak­kau­den kak­sois­käs­kyn: ”Kaik­ki, min­kä tah­dot­te ih­mis­ten te­ke­vän teil­le, teh­kää te heil­le” (Matt. 7:12).

Raa­mat­tu va­roit­taa va­le­vel­jis­tä

Näi­den jäl­keen Jee­sus va­roit­taa päi­vän teks­tis­sä ope­tus­lap­sia vää­ris­tä pro­fee­tois­ta, jot­ka ”tu­le­vat luok­sen­ne lam­pai­den vaat­teis­sa, mut­ta si­säl­tä he ovat raa­te­le­via su­sia”. Hän ke­hot­taa ope­tus­lap­sia kat­so­maan hei­dän he­del­mi­ään: ”Hyvä puu te­kee hy­viä he­del­miä, huo­no puu kel­vot­to­mia he­del­miä.”

Sama va­roi­tus vää­ris­tä pro­fee­tois­ta tois­tuu Raa­ma­tus­sa. Päi­vän Van­han tes­ta­men­tin lu­ku­kap­pa­lees­sa Ju­ma­la opet­taa kan­saan­sa Moo­sek­sen kaut­ta: ”Nou­dat­ta­kaa tar­koin kaik­kia nii­tä käs­ky­jä, jot­ka minä an­nan teil­le. Äl­kää li­sät­kö nii­hin mi­tään äl­kää­kä pois­ta­ko niis­tä mi­tään. Tei­dän kes­kuu­teen­ne saat­taa il­mes­tyä pro­feet­ta tai unen­nä­ki­jä, joka lu­paa teh­dä ih­meen tai tun­nus­te­on ja joka näin ko­et­taa tai­vut­taa tei­dät pal­ve­le­maan vie­rai­ta ja teil­le ou­to­ja ju­ma­lia. Äl­kää kuun­nel­ko sel­lai­sen pro­fee­tan tai unen­nä­ki­jän sa­no­ja.” (5. Moos. 13:1–4.)

Myös Paa­va­li va­roit­ti vää­ris­tä opet­ta­jis­ta – va­le­vel­jis­tä. Ga­la­ta­lai­sil­le hän kir­joit­ti: ”Mi­tään tois­ta evan­ke­liu­mia ei kui­ten­kaan ole. Jot­kut vain häm­men­tä­vät tei­dän aja­tuk­si­an­ne ja ko­et­ta­vat vää­ris­tää Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mia. Ju­lis­ti­pa kuka ta­han­sa teil­le evan­ke­liu­mia, joka on vas­toin mei­dän ju­lis­ta­maam­me – vaik­ka­pa me it­se tai vaik­ka tai­vaan en­ke­li – hän ol­koon ki­rot­tu.” (Gal. 1:7–8.)

Hen­ki oh­jaa oi­ke­aan

Mis­tä voim­me tun­nis­taa oi­ke­an ja vää­rän pro­fee­tan, oi­ke­an ja vää­rän ope­tuk­sen?

Jee­sus lu­pa­si: ”To­tuu­den Hen­ki tu­lee, hän joh­taa tei­dät tun­te­maan koko to­tuu­den” (Joh. 16:13). On tur­val­lis­ta muis­taa, et­tä Ju­ma­la osoit­taa oi­ke­an ja vää­rän lap­sil­leen. Kun on syn­nit an­teek­si, tie on au­ki. Sik­si on tär­ke­ää elää Ju­ma­lan lap­se­na hä­nen val­ta­kun­nas­saan.

Päi­vän teks­tis­sä Jee­sus ke­hot­taa kat­so­maan he­del­miä. Vii­ni­tar­ha-ver­tauk­ses­sa hän pu­huu: ”Hän leik­kaa mi­nus­ta pois jo­kai­sen ok­san, joka ei tuo­ta he­del­mää, mut­ta jo­kai­sen he­del­mää tuot­ta­van ok­san hän puh­dis­taa lii­ois­ta ver­sois­ta, jot­ta se tuot­tai­si he­del­mää en­tis­tä enem­män. Te olet­te jo puh­taat, sil­lä se sana, jon­ka olen teil­le pu­hu­nut, on puh­dis­ta­nut tei­dät. Py­sy­kää mi­nus­sa, niin minä py­syn teis­sä.” (Joh. 15:2–4.)

Kun saam­me ol­la Ju­ma­lan hoi­dos­sa ja an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min puh­dis­tet­ta­va­na, ”Hen­ki it­se to­dis­taa yh­des­sä mei­dän hen­kem­me kans­sa, et­tä olem­me Ju­ma­lan lap­sia” (Room. 8:16).

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Matt 7:15–23

Raa­mat­tu 1992: ”Va­ro­kaa vää­riä pro­feet­to­ja. He tu­le­vat luok­sen­ne lam­pai­den vaat­teis­sa, mut­ta si­säl­tä he ovat raa­te­le­via su­sia. He­del­mis­tä te hei­dät tun­net­te. Ei­hän or­jan­tap­pu­rois­ta koo­ta ry­pä­lei­tä ei­kä oh­dak­keis­ta vii­ku­noi­ta. Hyvä puu te­kee hy­viä he­del­miä, huo­no puu kel­vot­to­mia he­del­miä. Ei hyvä puu voi teh­dä kel­vot­to­mia ei­kä huo­no puu hy­viä he­del­miä. Jo­kai­nen puu, joka ei tee hy­vää he­del­mää, kaa­de­taan ja hei­te­tään tu­leen. He­del­mis­tä te siis tun­net­te hei­dät. Ei jo­kai­nen, joka sa­noo mi­nul­le: ’Her­ra, Her­ra’, pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Sin­ne pää­see se, joka te­kee tai­vaal­li­sen Isä­ni tah­don. Mo­net sa­no­vat mi­nul­le sinä päi­vä­nä: ’Her­ra, Her­ra! Si­nun ni­mes­sä­si­hän me pro­fe­toim­me, si­nun ni­mes­sä­si me kar­ko­tim­me pa­ho­ja hen­kiä ja si­nun ni­mes­sä­si teim­me mo­nia voi­ma­te­ko­ja.’ Mut­ta sil­loin he saa­vat mi­nul­ta vas­tauk­sen: ’En tun­ne tei­tä. Men­kää pois mi­nun luo­ta­ni, vää­ryy­den­te­ki­jät!’”
Bib­lia: Mut­ta ka­vah­ta­kaat tei­tän­ne vää­ris­tä prop­he­tais­ta, jot­ka tei­dän ty­kön­ne lam­mas­ten vaat­teil­la tu­le­vat, mut­ta si­säl­tä he ovat raa­te­le­vai­set su­det. Hei­dän he­del­mis­tän­sä te tun­net­te hei­dät: ha­kee­ko joku vii­na­mar­jo­ja or­jan­tap­pu­rois­ta, taik­ka fi­ku­nia oh­dak­keis­ta? Niin jo­kai­nen hyvä puu kas­vaa hy­vät he­del­mät; mut­ta mä­dän­nyt puu kas­vaa häi­jyt he­del­mät. Hyvä puu ei tai­da häi­jy­jä he­del­miä kas­vaa, ei­kä mä­dän­nyt puu hy­viä he­del­miä kas­vaa. Jo­kai­nen puu, joka ei kas­va hy­vää he­del­mää, ha­ka­taan pois, ja tu­leen hei­te­tään. Sen­täh­den tun­te­kaat hei­tä he­del­mis­tän­sä. Ei jo­kai­nen, joka sa­noo mi­nul­le: Her­ra, Her­ra! pidä tu­le­man tai­vaan val­ta­kun­taan; mut­ta joka te­kee mi­nun isä­ni tah­don, joka on tai­vais­sa. Moni sa­noo mi­nul­le sinä päi­vä­nä: Her­ra, Her­ra! Em­me­kö me si­nun ni­mes kaut­ta en­nus­ta­neet, ja si­nun ni­mel­läs aja­neet ulos per­ke­lei­tä, ja ole si­nun ni­mes kaut­ta mon­ta vä­ke­vää työ­tä teh­neet? Ja sil­loin minä tun­nus­tan, en minä tei­tä ikä­nä tun­te­nut: men­käät pois mi­nun ty­kö­ä­ni, te vää­rin­te­ki­ät.