Jee­sus ke­hot­ti seu­raa­ji­aan ra­kas­ta­maan toi­si­aan. Hän piti tätä niin tär­ke­ä­nä, et­tä sa­noi rak­kau­den ole­van Ju­ma­lan las­ten kes­kei­nen tun­to­merk­ki. (Joh. 13:34–35.) Kris­tit­ty­jen kes­ki­näi­nen rak­kaus ei ole ih­mi­sis­tä läh­te­vää, vaan se pe­rus­tuu Ju­ma­lan rak­kau­teen ih­mi­siä koh­taan (1. Joh. 4:7–11).

Kris­tit­ty­jen vä­lien rik­kou­tu­mi­nen on va­ka­va asia ja myös us­kon­ky­sy­mys. Kes­ki­näi­sen rak­kau­den rin­nal­la pu­hu­taan yh­tei­ses­tä rak­kau­des­ta, joka ulot­tuu kaik­kiin kris­tit­tyi­hin, ei vain tiet­tyyn ryh­mään (2. Piet. 1:7). Apos­to­li Paa­va­li neu­voi: ”Pyr­ki­kää rau­han si­tein säi­lyt­tä­mään Hen­gen luo­ma yk­seys” (Ef. 4:3).

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen pe­rin­nös­tä osal­li­si­na myös kris­ti­tyt ovat tai­pu­vai­sia eri­pu­rai­suu­teen. Kirk­koi­sä Au­gus­ti­nus to­te­si, et­tä eri­pu­rai­suus ei joh­du yk­sit­täi­sis­tä ereh­dyk­sis­tä vaan ih­mis­ten tai­pu­muk­ses­ta pi­tää kyn­sin ham­pain kiin­ni ereh­dyk­sis­tään. Jyrk­kä ja tai­pu­ma­ton asen­ne voi joh­taa huo­noon lop­pu­tu­lok­seen ti­lan­tees­sa, jos­sa asi­as­ta voi pe­rus­tel­lus­ti ol­la eri­lai­sia nä­ke­myk­siä.

Paa­va­li ke­hot­ti kris­tit­ty­jä elä­mään rau­has­sa kaik­kien kans­sa, mi­kä­li se heis­tä riip­puu (Room. 12:18). Ju­ma­lan rak­kaus koh­dis­tuu kaik­kiin ih­mi­siin. Epä­us­koi­sia se kut­suu pa­ran­nuk­seen ja Ju­ma­lan yh­tey­teen. (Joh. 3:16.) Kris­tit­ty­jen tär­keim­pä­nä teh­tä­vä­nä on vä­lit­tää tätä sa­no­maa (Mark. 16:15–16). Työn läh­tö­koh­ta­na on Ju­ma­lan rau­ha ja rak­kaus.

Rau­han säi­ly­mi­nen vaa­tii jos­kus pon­nis­te­lu­ja ja jopa uh­rauk­sia. Kris­til­li­syy­des­säm­me on­kin sa­not­tu, et­tä tois­ten kans­sa rau­ha säi­lyy it­ses­tään, mut­ta tois­ten kans­sa se on “pi­tä­mi­ses­sä”. Kris­ti­tyn ei sovi ol­la rau­han­rik­ko­ja. Rau­han säi­ly­mi­nen ei kui­ten­kaan ole ai­na it­ses­tä kiin­ni. Jos­kus toi­nen osa­puo­li tah­too so­taa, vaik­ka it­se ha­lu­ai­si säi­lyt­tää rau­han (Ps. 119:7). On hyvä muis­taa val­ti­o­mie­hen vii­saus: ”Äl­kää pro­vo­soi­tu­ko, vaik­ka tei­tä pro­vo­soi­daan.”

So­tia saat­taa syt­tyä myös val­ti­oi­den ja kan­sa­kun­tien vä­lil­le. Tä­hän asi­aan yk­sit­täi­nen kris­tit­ty ei voi vai­kut­taa muu­ten kuin py­sy­mäl­lä kuu­li­ai­se­na esi­val­lal­le ja vält­tä­mäl­lä asi­oi­den ot­ta­mis­ta omiin kä­siin­sä. Kris­ti­tyn ei kui­ten­kaan tar­vit­se pe­lä­tä tu­le­vai­suut­ta. Ju­ma­la joh­taa niin yk­sit­täis­ten ih­mis­ten kuin kan­so­jen­kin vai­hei­ta.