An­na Pärk­kä

Nyt se on ha­et­tu! Ni­mit­täin Nor­jan kan­sa­lai­suus. Vaik­ka oi­ke­as­taan vi­ral­li­ses­ti tein il­moi­tuk­sen Nor­jan kan­sa­lai­sek­si ha­ke­mi­ses­ta. Täs­sä vuo­sien var­rel­la olem­me mo­nes­ti mie­he­ni kans­sa miet­ti­neet, pi­täi­si­kö vaih­taa kan­sa­lai­suus Nor­jaan. Nor­ja on hy­väk­sy­nyt kak­sois­kan­sa­lai­suut­ta vas­ta 1.1.2020 jäl­keen, kun taas Suo­mi on hy­väk­sy­nyt sen vuo­si­kau­sia.

Vii­me vuo­teen as­ti mie­he­ni on ol­lut kan­sa­lai­suu­den ha­ke­mis­ta vas­taan. Sit­ten Ve­nä­jä hyök­kä­si Uk­rai­naan hel­mi­kuus­sa vuon­na 2022. Muis­tan, kun se ta­pah­tui. Mie­tin, et­tä mitä ih­met­tä, Eu­roo­pas­sa sota! Se oli meil­lä vii­mei­nen niit­ti pää­tök­sen te­ke­mi­seen.

Täy­tim­me hel­mi­kuun lo­pus­sa 2022 pa­pe­rit UDI:lle Nor­jan kan­sa­lai­suu­des­ta. Mak­su, noin 250 eu­roa, piti suo­rit­taa heti, ja seu­raa­vak­si ryh­dyim­me et­si­mään va­pai­ta ai­ko­ja lä­hi­po­lii­si­lai­tok­sen ajan­va­rauk­ses­ta. Mei­dän tu­li­si käy­dä vie­mäs­sä ha­ku­pa­pe­rei­den al­le­kir­joi­tus­pa­pe­ri ja näyt­tää pas­sia po­lii­sil­le. Siel­lä oli­si myös jon­kin­lai­nen haas­tat­te­lu.

Ul­ko­maa­lais­vi­ras­ton si­vus­ton kaut­ta näyt­ti sil­tä, et­tä en­sim­mäi­set va­paat ajat oli­si­vat vas­ta huh­ti­kuus­sa 2023. Ai­van var­mas­ti li­sään­ty­nyt tur­vat­to­muu­den tun­ne oli li­sän­nyt kan­sa­lai­suus­ha­ke­muk­sia. Nor­jas­sa al­le 18-vuo­ti­aat lap­set saa­vat huol­ta­jan­sa ha­ke­muk­sel­la kan­sa­lai­suu­den. Hei­dät pi­tää myö­hem­min pyy­tää liit­tä­mään vä­es­tö­re­kis­te­rin jär­jes­tel­mäs­sä Nor­jan kan­sa­lai­sek­si. Mei­dän kol­man­nek­si nuo­rin lap­si mis­sa­si tä­män mah­dol­li­suu­den, kun hän tä­män vuo­den maa­lis­kuus­sa täyt­ti 18 vuot­ta. Nyt hä­nen pi­tää ha­kea sitä it­se­näi­ses­ti niin ha­lu­tes­saan.

Poh­jois­maa­lai­se­na Nor­jan kan­sa­lai­suut­ta voi ha­kea, kun on asu­nut maas­sa yh­tä­jak­soi­ses­ti seit­se­män vuot­ta ja on va­ki­tui­nen osoi­te Nor­jas­sa. Poh­jois­mai­sil­la ei pi­täi­si ol­la on­gel­maa saa­da sitä hel­pos­ti. Ri­kos­re­kis­te­ris­sä ei luon­nol­li­ses­ti sai­si ol­la mer­kin­tö­jä.

Kä­vin siis po­lii­sin haas­tat­te­lus­sa nyt huh­ti­kuus­sa. Olin pääl­lek­käis­ten me­no­jen vuok­si jou­tu­nut siir­tä­mään ai­kaa ker­ran. Lil­lestrø­min po­lii­si­lai­tok­sen yh­tey­des­sä toi­mii myös oi­keus­ta­lo. Tu­li­pa se­kin kat­sot­tua, kos­ka toi­min myös va­paa­eh­toi­se­na lau­ta­mie­he­nä tääl­lä Vi­ke­nin alu­eel­la. Tuol­la oi­keus­ta­lol­la en ole käy­nyt vie­lä is­tun­nois­sa.

Saa­vuin po­lii­si­lai­tok­sel­le ja jäin odot­ta­maan vuo­ro­a­ni. “An­na Sil­ja”, niin mi­nua kut­sut­tiin haas­tat­te­luun. Mi­nul­le tuo het­ki pas­sin tar­kis­ta­mi­sen ja al­le­kir­joi­tus­pa­pe­rin vie­mi­ses­sä oli tosi tär­keä. Haas­tat­te­li­ja ky­syi osoit­teen, hen­ki­lö­tun­nuk­sen ja tar­kis­ti pas­sin joka si­vun jän­näl­lä luu­pil­la. Sel­lai­sel­la, jol­la ko­ru­jen ai­tous tar­kis­te­taan. Kun kaik­ki oli tar­kis­tet­tu, vir­kai­li­ja to­te­si vain, et­tä se oli täs­sä! Saat vas­tauk­sen vii­meis­tään kah­den kuu­kau­den ku­lu­es­sa. Sen jäl­keen voin ha­kea nor­ja­lais­ta pas­sia. Haus­kaa!

Hain täl­lä vii­kol­la myös nor­ja­lai­sen ajo­kor­tin it­sel­le­ni. Olin ker­ran kii­rees­sä käyt­tä­nyt ajo­kort­ti­a­ni au­ton ik­ku­na­la­sin jää­ra­pa­na. En suo­sit­te­le! Mi­nul­la meni se poik­ki. Aje­lin kat­ken­neel­la kor­til­la noin kah­dek­san vuot­ta. Yh­te­nä pak­kas­päi­vä­nä nors­ki­po­lii­si py­säyt­ti mi­nut ja pyy­si ajo­kort­tia. An­noin sen puo­lik­kaan ja yri­tin ol­la tosi fik­su­na. Tark­kai­lin po­lii­si­mie­hen il­mei­tä. Yri­tin ol­la hi­hit­te­le­mät­tä – mi­nul­la ni­mit­täin pää­see mo­nes­ti hi­hi­tys, kun olen her­mos­tu­nut. Hän tar­kas­te­li kort­ti­a­ni, ky­syi nor­ja­lai­sen hen­ki­lö­tun­nuk­se­ni ja to­te­si, et­tä tuo pi­tää vaih­taa nor­ja­lai­sek­si kor­tik­si, kun olet jo näin­kin kau­an asu­nut tääl­lä. Tuu­ma­sin, et­tä no kai se sit­ten pi­tää.

Tuu­mas­ta toi­meen. Ajo­kort­ti piti lä­het­tää pai­kal­li­sel­le tie­vi­ra­no­mai­sel­le (veg­ve­sen), joka myön­tää ajo­kor­tit. Lä­he­tin puo­lik­kaa­ni heil­le ja tein ha­ke­muk­sen ne­tis­sä. Ja kuin­kas ol­la­kaan, mi­tään ei kuu­lu­nut. Me­nin hel­mi­kuus­sa te­ke­mään ha­ke­muk­sen pai­kan pääl­le Jes­s­hei­miin. Hom­ma­sin Suo­mes­ta to­dis­tuk­set ajo­kor­tin voi­mas­sa­o­los­ta. Uut­ta ajo­kort­tia en voi­nut Suo­mes­ta ti­la­ta, kos­ka mi­nul­la ei ole enää va­ki­tuis­ta osoi­tet­ta siel­lä. Sik­si tämä uu­den maan ajo­kort­ti oli­si ai­heel­lis­ta saa­da maa­liin.

Muu­ta­ma lei­ma pa­pe­riin ja va­lo­ku­van siir­tä­mi­nen ko­neel­li­ses­ti ha­ke­muk­seen. Se­kin oli no­pe­as­ti teh­ty. Sain ei­len vies­tin, et­tä ajo­kort­ti­si on lai­tet­tu tuo­tan­toon. Uu­si ajo­kort­ti mak­soi mi­nul­le 28 eu­roa.

Olen sy­dä­mel­tä­ni suo­ma­lai­nen. Ul­ko­suo­ma­lai­nen, jol­la on myös Nor­jan kan­sa­lai­suus. (Toi­vot­ta­vas­ti siis saan sen!!) Tai­vaan kan­sa­lai­suut­ta ei tar­vit­se ha­kea ha­ke­muk­sil­la, se an­ne­taan, kun ha­lu­taan us­koa syn­nit an­teek­si.