JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kuolema pysäyttää

17.11.2022 6.00

Juttua muokattu:

10.11. 12:52
2022111012523020221117060000

An­na Pärk­kä

Tut­ta­va­per­heem­me Suo­mes­sa koh­ta­si su­ruis­ta suu­rim­man. Oman lap­sen­sa me­net­tä­mi­sen. Sa­mal­la poi­kam­me, joka on kau­ka­na ko­toa, ul­ko­mail­la vaih­dos­sa, me­net­ti uu­den ys­tä­vän­sä.

Tääl­lä Os­los­sa kun asum­me, ys­tä­vien ja ka­ve­rei­den mer­ki­tys kas­vaa. Olin to­del­la on­nel­li­nen, et­tä tämä uu­si ih­mi­nen oli tul­lut poi­kam­me elä­mään. Mi­nä­kin jut­te­lin Su­vi­seu­rois­sa tä­män nuo­ren kans­sa. Hän kävi poi­kam­me kans­sa kah­vil­la asun­to­au­tol­lam­me, ja sii­nä sa­mal­la vaih­doim­me aja­tuk­sia. Hän oli hy­vin ys­tä­väl­li­nen ja iloi­nen. En tien­nyt tuol­loin jut­te­le­va­ni en­ke­lin kans­sa.

Kir­kos­sa jär­jes­tet­tiin har­taus­het­ki. Seu­ra­sin sitä Yo­u­tu­bes­ta. Mi­ten kau­nis ti­lai­suus, mi­ten iha­naa lau­lua, mi­ten kau­nii­ta sa­no­ja! Kau­kaa pys­tyin ais­ti­maan sa­to­jen nuor­ten kai­pauk­sen ja ha­lun saa­pua yh­del­le kool­le, muis­te­le­maan jou­kos­ta pois­tu­nut­ta.

Mat­ti Han­hi­su­an­to pu­hui ti­lai­suu­des­sa ää­rim­mäi­sen kau­niis­ti:

– Olem­me neu­vot­to­mia ja häm­men­ty­nei­tä. Me­ne­tys on niin suu­ri, suru on suu­ri ja ah­dis­tus on mo­nel­la. Me ym­mär­tä­mät­tä ky­se­lem­me, mik­si näin on käy­nyt – si­tä­kin, mik­si Ju­ma­la on sal­li­nut näin ta­pah­tua. Nuo­ren elä­mä on päät­ty­nyt ai­van yh­täk­kiä, odot­ta­mat­to­mal­la ja jär­kyt­tä­väl­lä ta­val­la. Tämä nuo­ri oli us­ko­nut avoi­mes­ti niin, et­tä lä­hei­set oli­vat ih­me­tel­leet hä­nen us­ko­mi­sen iloa. Hä­nes­tä jäi kau­nis muis­to, ja se elää kes­kel­läm­me. Hä­nes­tä jäi to­dis­tus.

Soi­tin po­jal­lem­me usein vii­kon ai­ka­na. Tus­kai­lin, et­tä mik­si en voi­nut suo­jel­la las­ta­ni näin iso­jen tun­tei­den ko­ke­mi­ses­ta. Jo­ten­kin toi­voin, et­tei lap­se­ni jou­tui­si koh­taa­maan täl­lai­sia tun­tei­ta ihan vie­lä. Lap­suu­teen ja nuo­ruu­teen sai­si kuu­lua pit­kään tun­ne omas­ta haa­voit­tu­mat­to­muu­des­ta.

Kun lap­si me­net­tää lä­hei­sen ih­mi­sen, kuo­le­ma tu­lee lii­an ai­kai­sin lii­an lä­hel­le. Epäi­le­mät­tä tuol­loin lap­si miet­tii myös sitä mah­dol­li­suut­ta, et­tä myös hän voi kuol­la. En oli­si ha­lun­nut, et­tä lap­se­ni tu­lee kas­vaa nyt hen­ki­ses­ti ikäi­si­ään no­pe­am­min. En oli­si ha­lun­nut, et­ten ole hä­nen luo­naan nyt. Voi lap­se­ni, kun­pa sai­sin si­nut nyt kai­na­loo­ni.

Täl­lai­set ti­lan­teet py­säyt­tä­vät mei­dät miet­ti­mään elet­tyä elä­mää ja tu­le­vai­suut­ta. Se pa­kot­taa ky­sy­mään it­sel­tään, mitä ta­pah­tuu kuo­le­man jäl­keen.

Si­nul­le, joka koet su­rua lä­hei­sen me­net­tä­mi­ses­tä, mi­nun on vai­kea löy­tää loh­dun sa­no­ja. Ai­ka on py­säh­ty­nyt. On ai­ka en­nen lä­hei­sen kuo­le­maa ja ai­ka lä­hei­sen kuo­le­man jäl­keen. Niin lo­pul­li­ses­ti kuo­le­ma piir­tää vii­vaa. Kai­kel­la on tar­koi­tuk­sen­sa, näin us­kon. Mut­ta se suru ja kipu, jota lä­hei­sen kuo­le­ma ai­heut­taa, sitä mi­nun on vai­kea ym­mär­tää. Sa­no­taan, et­tä vas­ta kun it­se jou­tuu luo­pu­maan rak­kaas­taan, ym­mär­tää, mil­tä se tun­tuu.


Soi il­ta­kel­lot vuo­ro­tel­len meil­le,

se jär­jes­tys on suu­ren Mes­ta­rim­me.

Vaan le­po­päi­vä kir­kas, sees­tei­nen,

on Her­ran kan­san juh­laa ikui­ses­ti.


(Esa Tuo­maa­la)

AnnaPärkkä
En ole mistään kotoisin – olen syntynyt Ranualla, ekaluokalle menin Oulunsaloon ja Haukiputaalle muutimme, kun aloitin 9. luokan. Jännä tällaiselle juurettomalle onkin ollut kiintyä Norjaan. Olen äiti, mummu ja aviopuoliso. Uusi lapsenlapsi on aina suuri ihme, joka herkistää. Innostun helposti ja uteliaisuudestani johtuen joudun helposti kiperiin tilanteisiin. Toimin yrittäjänä täällä Norjassa. Arki on samanlaista kuin siellä, mutta norjan kielellä. Voit kertoa ajatuksistasi minulle: anna.parkka@gmail.com.
10.12.2024

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!” Jes. 35:3–4

Viikon kysymys