JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

"On se Pasi kumma mies"

7.9.2022 16.45

Juttua muokattu:

7.9. 16:41
2022090716411720220907164500

An­na Pärk­kä

Asuim­me 2000-lu­vun alus­sa siis Nor­jas­sa, pie­nes­sä ky­läs­sä Hol­te­ris­sa. Ky­läs­sä asui muu­ta­mia tu­han­sia ih­mi­siä, ja sitä ym­pä­röi kau­niit pel­to­mai­se­mat.

Vuok­ra­sim­me it­sel­lem­me täy­sin ka­lus­te­tun ta­lon. Kun olim­me teh­neet vuok­ra­so­pi­muk­sen ja pääs­seet töi­hin, pys­tyim­me ha­ke­maan Suo­mes­ta muut­to­kuor­mam­me. Lap­set jäi­vät vau­vaa lu­kuun ot­ta­mat­ta Nor­jaan au pai­rin hoi­viin. Ajoim­me vii­kon­lo­pun ai­ka­na edes­ta­kai­sin 3200 ki­lo­met­riä. Tyh­jen­sim­me ja sii­vo­sim­me sil­loi­sen vuok­ra-asun­tom­me Li­min­gas­sa ja ri­pot­te­lim­me tär­keim­mät ta­va­ram­me mo­lem­piin mum­mo­loi­hin. En pää­se muis­tois­sa­ni niin pit­käl­le, et­tä muis­tai­sin, mi­ten muut­to muu­toin hoi­det­tiin. Huo­ne­ka­lu­ja em­me tuo­neet mu­ka­na, pel­käs­tään vaat­teet ja ur­hei­lu­vä­li­neet. Lie­nee lah­joi­tim­me ta­va­raa myös kirp­pu­to­reil­le. Var­mas­ti meil­lä oli su­kua ja ys­tä­viä apu­na.

Nor­jaan muut­ta­es­sa teh­dään tul­lis­sa muut­toil­moi­tus. Se on hy­vin help­po teh­dä: py­säh­tyy vain tul­lis­sa ja täyt­tää pa­pe­rit, et­tä on tuo­mas­sa mu­ka­naan muut­to­kuor­maa.

Tul­lin kans­sa on kui­ten­kin jou­dut­tu jos­kus neu­vot­te­le­maan. Muis­tan, et­tä ker­ran Suo­mes­ta pa­la­tes­sam­me kes­kel­lä pi­me­ää met­sää si­ni­set vilk­ku­va­lot py­säyt­ti­vät mei­dät Char­lot­te­ber­gin tul­lin yli­tet­ty­äm­me. Tie­ten­kin myös lap­set he­rä­si­vät tor­kuil­taan. Ru­pe­sin las­ke­maan mie­les­sä­ni, et­tä pää­lu­vun mu­kaan sai­sim­me tuo­da maa­han muu­ta­man ton­nin kruu­nun edes­tä ta­va­raa, et­tä ei meil­lä kyl­lä hä­tää ole. Tul­li­mie­hil­lä ei sil­loin kiin­nos­ta­nut, mitä olim­me os­ta­neet, vaan et­tä kei­tä me olim­me ja mil­lä asi­oil­la lii­kuim­me Nor­jas­sa. Vas­ta­sim­me, et­tä asum­me Nor­jas­sa ja olem­me töis­sä siel­lä, ja näy­tim­me suo­ma­lai­set pas­sit. Ih­met­te­li­vät suu­res­ti, mik­si me suo­ma­lai­si­na ajam­me nor­jan­kil­pi­sel­lä au­tol­la ja käym­me Ruot­sis­sa kau­pas­sa. Tuol­loin pi­dim­me au­tos­sa mu­ka­na myös työ­so­pi­muk­sia ja vuok­ra­so­pi­mus­ta. Ihan vain var­muu­den vuok­si.

Vuok­rai­sän­täm­me pyy­si mies­tä­ni Pa­sia siir­ty­mään hä­nel­le töi­hin. Ter­jel­lä on edel­leen sama yri­tys, pie­ni ra­ken­nus­lii­ke. Ter­je ja Ben­te ot­ti­vat mei­dät ”sii­pien­sä suo­jaan”. Muis­te­lim­me hu­vik­sem­me, mitä ta­pah­tu­mia niin­kin kau­kaa kuin 21 vuo­den ta­kaa muis­tuu mie­leen.

Olim­me asu­neet Hol­te­ris­sa muu­ta­man kuu­kau­den. Ker­ran he oli­vat pa­laa­mas­sa työ­maal­ta ko­tiin. Pasi nos­ti rau­hal­li­seen ta­paan­sa kät­tä muu­ta­mil­le vas­taan tu­le­vil­le au­toil­le. Sa­mal­la ky­läl­lä asu­vat us­ko­vai­set suo­ma­lai­set per­hee­ni­sät oli­vat myös tu­los­sa töis­tä. Ter­je ih­met­te­li, mik­si hän koko ajan moik­kai­lee vas­taan­tu­li­joi­ta. Pasi yrit­ti par­haan­sa mu­kaan se­lit­tää va­ja­vai­sel­la kie­li­tai­dol­laan, et­tä hän kyl­lä tun­tee hei­dät. Ter­je ei us­ko­nut ol­len­kaan, vaan piti Pa­sia hiu­kan omi­tui­se­na ja nau­res­ke­li ää­neen: "On se Pasi kum­ma mies. Hä­nel­lä on nuo­res­ta iäs­tä huo­li­mat­ta jo nel­jä las­ta ei­kä juo al­ko­ho­lia ei­kä ki­roi­le ja tääl­lä nos­te­lee lä­hes kai­kil­le vas­taan­tu­le­vil­le au­toil­le kät­tä."

Hei­dän int­tä­es­sään Pasi ker­toi Ter­jel­le, et­tä tun­nem­me jo lä­hes 150 ih­mis­tä Os­los­ta. Olim­me va­ran­neet om­pe­lu­seu­rat heti sa­man vii­kon lo­pul­le, ja Ter­je ja Ben­te sai­vat kut­sun tul­la om­pe­lu­seu­roi­hin. Ter­je nau­res­ke­li taas, et­tä on se Pasi omi­tui­nen mies. Kui­ten­kin hei­dän sil­män­sä avau­tui­vat, kun om­pe­lu­seu­ro­jen ai­kaan koko ka­dun­var­si oli mo­nen nä­köis­tä hie­noa au­toa täyn­nä. Maa­nan­tai­na Ter­je oli osoit­ta­nut vih­doin us­ko­van­sa Pa­sia.

Sa­mai­sen työ­nan­ta­jan kans­sa kom­mu­ni­koin­ti oli tie­ten­kin al­kuun vai­ke­aa kie­li­muu­ris­ta joh­tu­en. He ra­ken­si­vat pa­ri­ta­loa, jo­hon teh­tiin lo­ma­lau­doi­tus­ta kä­sin nau­laa­mal­la. Ter­jen iä­käs ap­piuk­ko oli myös apu­na siel­lä. Muu­ta­man ker­ran Ter­je kut­sui Pa­sin pu­hut­te­luun, et­tä ul­ko­vuo­reen oli tul­lut va­sa­ran­jäl­kiä. Ter­je piir­si lyi­jy­ky­näl­lä täl­lai­sen jäl­jen vie­reen pää­kal­lon ku­van. Pasi yrit­ti ker­toa va­ja­vai­sel­la kie­li­tai­dol­la, et­tei­vät ne ole hä­nen te­ke­miä va­sa­ran jäl­kiä, vaan hä­nen ap­piuk­kon­sa. Yri­tä­pä sii­nä sit­ten puo­lus­tau­tua.

Oli kai se Pasi mo­nes­ti hy­vin vä­sy­nyt töis­tä pa­la­tes­saan. Se, et­tä ei it­se täy­sin ym­mär­rä, mitä toi­nen tar­koit­taa ei­kä it­seä ym­mär­re­tä 100-pro­sent­ti­ses­ti, ot­taa mo­nes­ti hen­ki­ses­ti lu­jil­le. Eri­tyi­ses­ti alus­sa. Olem­me­kin sa­no­neet puo­lik­si to­sis­saan heil­le, jot­ka unel­moi­vat ul­ko­mail­le muut­ta­mi­ses­ta, et­tä mi­kä­li pää kes­tää täl­lai­sen pai­neen ja avi­o­liit­to on kun­nos­sa, roh­kai­sem­me iso­ja­kin per­hei­tä muut­ta­maan ul­ko­mail­le. Ul­ko­mail­la per­heen mer­ki­tys kas­vaa. Ys­tä­viä, su­ku­lai­sia ja ky­lä­paik­ko­ja ei ole niin pal­joa kuin Suo­mes­sa, ja sil­loin jou­tuu pa­kos­ta­kin tu­le­maan toi­meen kes­ke­nään.

Olem­me kyl­lä naut­ti­neet sii­tä, et­tä per­heen mer­ki­tys on myös ai­kui­sil­le lap­sil­lem­me tär­keä. Ko­tim­me on kuin pie­ni solu tääl­lä. Tur­va­paik­ka, jos­sa kaik­kien jä­sen­ten on hyvä ol­la. Myös ko­ti­sii­o­nin mer­ki­tys on iso; olem­me kuin iso per­he.

AnnaPärkkä
En ole mistään kotoisin – olen syntynyt Ranualla, ekaluokalle menin Oulunsaloon ja Haukiputaalle muutimme, kun aloitin 9. luokan. Jännä tällaiselle juurettomalle onkin ollut kiintyä Norjaan. Olen äiti, mummu ja aviopuoliso. Uusi lapsenlapsi on aina suuri ihme, joka herkistää. Innostun helposti ja uteliaisuudestani johtuen joudun helposti kiperiin tilanteisiin. Toimin yrittäjänä täällä Norjassa. Arki on samanlaista kuin siellä, mutta norjan kielellä. Voit kertoa ajatuksistasi minulle: anna.parkka@gmail.com.
17.6.2024

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys