Anna Pärkkä
Olen viime päivinä monta kertaa joutunut kurkistelemaan oman kuplani ulkopuolelle ja toivonut, että rakkaus voittaisi.
Ensimmäiseksi: Kuuntelin erään pörssiyhtiön viime vuoden tulosuutisia ja pohdin ahneuden määritelmää. Onko se ahneutta, että toimii oman edun mukaisesti käyttäen tilanteen hyväksi ja tienatakseen toisen tietämättömyydellä?
Toimitusjohtaja totesi ykskantaan, että rakennusala on yksi epärehellisimmistä toimialoista. Olivat nimittäin oppineet sen projektissa, joka ei ollut mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta olivat silti päässeet maaliin. Valitettavasti he olivat jättäneet tietämättömyyttään ilmoittamatta heistä riippumattomista keskeytyksistä, joiden seurauksena yhtiölle määrättiin sakkoa. Tilanteessa haettiin ja käytettiin siis mahdollisuutta tienata toisen tietämättömyydellä.
Toisekseen minua kosketti syvästi eräs Facebook-julkaisu ja erityisesti sen saama palaute. Julkaisija pyytää esirukouksia jokaiselle pienyrittäjälle, joka juuri nyt kamppailee toimeentulonsa puolesta. Hän pyysi esirukousta myös itselleen, ettei katkeroituisi, kun entiset yhteistyökumppanit olivat toimineet väärin heitä kohtaan. Haavoittunut koki tuossa sielunvihollisen päässeen kahden uskovaisen yrittäjän väliin.
Eräs vastaaja antoi myötätuntoa: "Tsemppiä ja siunausta aloittajalle. Katkeruus voi joskus olla lähellä. Tärkeää on sanoittaa oma tuntemus, vaikkei saisi oikeutta: 'Koen, ettet toiminut oikein tässä asiassa. Minulle jäi siitä harmistunut olo. Toivon että ymmärrät virheesi ja korjaat sen.' Muistamme rukouksin.”
Toinen totesi myös asian keskeltä: ”Koettelemukset tuntuvat joskus suurilta ja näyttää ettei valoa ole näkyvissäkään, mutta myöhemmin huomaa, että niihin oli kätketty siunaus. Muistetaan rukouksissa.”
Kolmas antoi hyvän neuvon meille yrittäjille: ”Jumalan sanaan sidotun omantunnon kantajana on hyvä olla myös yrittäjänä.”
Näiden lisäksi olen pohtinut aivan valtavasti sitä, että rakkaus on lempeä. Monissa perheissä on ahdinkoa kun sielunvihollinen on päässyt aviopuolisoiden väliin rikkomaan tahtoa rakastaa. Se vaikuttaa perheen pienimpiin eli lapsiin. Myös omat ystäväni ovat keskellä perhetragediaa. He etsivät sitä pohjimmaista rakkautta, sitä kipinää, joka aikoinaan saattoi heidät yhteen.
He ovat kuitenkin rukouksen lapsia. Voimme olla kannattelemassa läheisiä näissä haasteellisissa tilanteissa. Me voimme kuunnella ja pyytämättä tarjota evankeliumia.
Anna rakas Taivaan Isä rakkautesi valon tulla parantamaan, korjaamaan ja uudistamaan särkyneitä. Kunpa rakkaus voittaa näissä kaikissa tilanteissa.
Kälyni Kaisa Pitkälän runo sopii mielestäni tähän hetkeen. Sain luvan jakaa runon myös teille.
Juuret
Näetkö minut?
Tässä minä olen, kasvamassa.
Minulla on elämä ja sinulla on elämä.
Arvokkaat ja ainoat.
Ethän juokse, ethän katso ohi.
Rauhaa ja aikaa minä tarvitsen.
Pysähtymisiä, tavallisuutta, turvaa,
ihailevaa katsetta.
Kohtaa pieni, kohtaa iso.
Ehjäksi juuria myöten.
Kaisa Pitkälä
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys