JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kunpa rakkaus voittaisi

12.4.2024 11.00

Juttua muokattu:

12.4. 11:55
2024041211554420240412110000

An­na Pärk­kä

Olen vii­me päi­vi­nä mon­ta ker­taa jou­tu­nut kur­kis­te­le­maan oman kup­la­ni ul­ko­puo­lel­le ja toi­vo­nut, et­tä rak­kaus voit­tai­si.

En­sim­mäi­sek­si: Kuun­te­lin erään pörs­siyh­ti­ön vii­me vuo­den tu­lo­suu­ti­sia ja poh­din ah­neu­den mää­ri­tel­mää. On­ko se ah­neut­ta, et­tä toi­mii oman edun mu­kai­ses­ti käyt­tä­en ti­lan­teen hy­väk­si ja tie­na­tak­seen toi­sen tie­tä­mät­tö­myy­del­lä?

Toi­mi­tus­joh­ta­ja to­te­si yks­kan­taan, et­tä ra­ken­nu­sa­la on yk­si epä­re­hel­li­sim­mis­tä toi­mi­a­lois­ta. Oli­vat ni­mit­täin op­pi­neet sen pro­jek­tis­sa, joka ei ol­lut men­nyt ai­van suun­ni­tel­mien mu­kaan, mut­ta oli­vat sil­ti pääs­seet maa­liin. Va­li­tet­ta­vas­ti he oli­vat jät­tä­neet tie­tä­mät­tö­myyt­tään il­moit­ta­mat­ta heis­tä riip­pu­mat­to­mis­ta kes­key­tyk­sis­tä, joi­den seu­rauk­se­na yh­ti­öl­le mää­rät­tiin sak­koa. Ti­lan­tees­sa ha­et­tiin ja käy­tet­tiin siis mah­dol­li­suut­ta tie­na­ta toi­sen tie­tä­mät­tö­myy­del­lä.

Toi­sek­seen mi­nua kos­ket­ti sy­väs­ti eräs Fa­ce­book-jul­kai­su ja eri­tyi­ses­ti sen saa­ma pa­lau­te. Jul­kai­si­ja pyy­tää esi­ru­kouk­sia jo­kai­sel­le pie­ny­rit­tä­jäl­le, joka juu­ri nyt kamp­pai­lee toi­meen­tu­lon­sa puo­les­ta. Hän pyy­si esi­ru­kous­ta myös it­sel­leen, et­tei kat­ke­roi­tui­si, kun en­ti­set yh­teis­työ­kump­pa­nit oli­vat toi­mi­neet vää­rin hei­tä koh­taan. Haa­voit­tu­nut koki tuos­sa sie­lun­vi­hol­li­sen pääs­seen kah­den us­ko­vai­sen yrit­tä­jän vä­liin.

Eräs vas­taa­ja an­toi myö­tä­tun­toa: "Tsemp­piä ja siu­naus­ta aloit­ta­jal­le. Kat­ke­ruus voi jos­kus ol­la lä­hel­lä. Tär­ke­ää on sa­noit­taa oma tun­te­mus, vaik­kei sai­si oi­keut­ta: 'Koen, et­tet toi­mi­nut oi­kein täs­sä asi­as­sa. Mi­nul­le jäi sii­tä har­mis­tu­nut olo. Toi­von et­tä ym­mär­rät vir­hee­si ja kor­jaat sen.' Muis­tam­me ru­kouk­sin.”

Toi­nen to­te­si myös asi­an kes­kel­tä: ”Ko­et­te­le­muk­set tun­tu­vat jos­kus suu­ril­ta ja näyt­tää et­tei va­loa ole nä­ky­vis­sä­kään, mut­ta myö­hem­min huo­maa, et­tä nii­hin oli kät­ket­ty siu­naus. Muis­te­taan ru­kouk­sis­sa.”

Kol­mas an­toi hy­vän neu­von meil­le yrit­tä­jil­le: ”Ju­ma­lan sa­naan si­do­tun oman­tun­non kan­ta­ja­na on hyvä ol­la myös yrit­tä­jä­nä.”

Näi­den li­säk­si olen poh­ti­nut ai­van val­ta­vas­ti sitä, et­tä rak­kaus on lem­peä. Mo­nis­sa per­heis­sä on ah­din­koa kun sie­lun­vi­hol­li­nen on pääs­syt avi­o­puo­li­soi­den vä­liin rik­ko­maan tah­toa ra­kas­taa. Se vai­kut­taa per­heen pie­nim­piin eli lap­siin. Myös omat ys­tä­vä­ni ovat kes­kel­lä per­het­ra­ge­di­aa. He et­si­vät sitä poh­jim­mais­ta rak­kaut­ta, sitä ki­pi­nää, joka ai­koi­naan saat­toi hei­dät yh­teen.

He ovat kui­ten­kin ru­kouk­sen lap­sia. Voim­me ol­la kan­nat­te­le­mas­sa lä­hei­siä näis­sä haas­teel­li­sis­sa ti­lan­teis­sa. Me voim­me kuun­nel­la ja pyy­tä­mät­tä tar­jo­ta evan­ke­liu­mia.

An­na ra­kas Tai­vaan Isä rak­kau­te­si va­lon tul­la pa­ran­ta­maan, kor­jaa­maan ja uu­dis­ta­maan sär­ky­nei­tä. Kun­pa rak­kaus voit­taa näis­sä kai­kis­sa ti­lan­teis­sa.

Kä­ly­ni Kai­sa Pit­kä­län runo so­pii mie­les­tä­ni tä­hän het­keen. Sain lu­van ja­kaa ru­non myös teil­le.

Juu­ret

Nä­et­kö mi­nut?

Täs­sä minä olen, kas­va­mas­sa.

Mi­nul­la on elä­mä ja si­nul­la on elä­mä.

Ar­vok­kaat ja ai­no­at.

Et­hän juok­se, et­hän kat­so ohi.

Rau­haa ja ai­kaa minä tar­vit­sen.

Py­säh­ty­mi­siä, ta­val­li­suut­ta, tur­vaa,

ihai­le­vaa kat­set­ta.

Koh­taa pie­ni, koh­taa iso.

Eh­jäk­si juu­ria myö­ten.

Kai­sa Pit­kä­lä

AnnaPärkkä
En ole mistään kotoisin – olen syntynyt Ranualla, ekaluokalle menin Oulunsaloon ja Haukiputaalle muutimme, kun aloitin 9. luokan. Jännä tällaiselle juurettomalle onkin ollut kiintyä Norjaan. Olen äiti, mummu ja aviopuoliso. Uusi lapsenlapsi on aina suuri ihme, joka herkistää. Innostun helposti ja uteliaisuudestani johtuen joudun helposti kiperiin tilanteisiin. Toimin yrittäjänä täällä Norjassa. Arki on samanlaista kuin siellä, mutta norjan kielellä. Voit kertoa ajatuksistasi minulle: anna.parkka@gmail.com.
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys