An­na Pärk­kä

Tämä kuva on otettu Karl Johanilta, Oslosta Norjan kansallispäivänä 17.5.2024.

Kuva: Ørn. E. Borgen

Tääl­lä Nor­jas­sa vie­tet­tiin 17.5 kan­sal­lis­päi­vää (Grun­n­lovs­dag, Syt­ten­de Mai). Päi­vä on tär­keä, on­han tuo­na päi­vä­nä, 210 vuot­ta sit­ten, al­le­kir­joi­tet­tu Nor­jan pe­rus­tus­la­ki. Sa­ma­na päi­vä­nä, 17.5.1814, Chris­ti­an Fre­de­rik va­lit­tiin Nor­jan ku­nin­kaak­si ja "stor­tin­get"-par­la­ment­ti pe­rus­tet­tiin. Uni­o­ni Tans­kan kans­sa pu­ret­tiin, ja Nor­ja liit­tyi Ruot­siin ol­len sen kans­sa lii­tos­sa vuo­teen 1905 saak­ka. Kan­sal­lis­päi­vä on ylei­nen va­paa­päi­vä ja vi­ral­li­nen li­pu­tus­päi­vä Nor­jas­sa. En­sim­mäi­sen ker­ran Syt­ten­de Mai­ta vie­tet­tiin vuon­na 1824.

Yh­tä tär­ke­ä­nä kan­sal­lis­lau­lun Ja vi els­ker det­te lan­det (olem­me kuul­leet tä­män ai­ka mo­nes­ti hiih­to­kil­pai­lu­jen ai­kaan:)) kans­sa lau­le­taan myös Eli­as Bli­xin sa­noit­ta­ma vir­si Gud sig­ne vårt dyre fed­re­land.

Kan­sal­lis­päi­vä on Nor­jas­sa pe­rin­tei­ses­ti las­ten juh­la. Kan­sal­lis­päi­vän juh­lin­taan kuu­lu­vat vuo­sit­tain joka kun­nas­sa jär­jes­tet­tä­vä "las­ten mars­si" (bar­ne­to­get), kan­sal­lis­pu­vut (bu­nad) ja tie­toi­suus sii­tä, et­tä se on koko per­heen juh­la­päi­vä. Ver­tail­ta­es­sa Suo­men it­se­näi­syys­päi­vään 6.12. Nor­jan kan­sal­lis­päi­vä on tun­nel­mal­taan huo­mat­ta­vas­ti ke­vy­em­pi ja so­si­aa­li­sem­pi ja muis­tut­taa enem­män Suo­men vap­pua – jos­kaan al­ko­ho­li ei tääl­lä ole yh­tä avoi­mes­ti esil­lä kuin Suo­mes­sa.

Bar­ne­to­ge­tiin osal­lis­tuu kaik­ki lap­set. En­sin mars­sii soit­to­kun­ta. Sii­hen kuu­luu lap­sia ja ai­kui­sia. Mu­siik­ki­na on mars­si­mu­siik­ki. Kou­lut mars­si­vat jär­jes­tyk­ses­sä kou­lun kylt­tiä kan­ta­van hen­ki­lön pe­räs­sä. Myös esi­mer­kik­si ur­hei­lu­jouk­ku­eet ja par­ti­o­lai­set mars­si­vat oma­na ryh­mä­nään. Lap­set on pu­et­tu juh­la-asui­hin. Bar­ne­to­get kul­kee läpi paik­ka­kun­nan pää­ka­dun. Ih­mi­set ovat iloi­sia ja ys­tä­väl­li­siä toi­sil­leen.

Mel­kein jo­kai­sel­ta nor­ja­lai­sel­ta nai­sel­ta löy­tyy bu­nad. Se on kä­te­vä juh­la­pu­ku. Ty­töt saa­vat sen pe­rin­tei­ses­ti rip­pi­lah­jak­si, ja sen kuu­luu kes­tää koko ai­kui­si­än. Sen vyö­tä­rö­nau­ha on sää­det­tä­vä.

Mis­tä mek­ko sit­ten han­ki­taan? Se me­nee ai­ka lail­la sa­maan ta­paan kuin Suo­mes­sa: mal­li va­li­taan oman tai su­vun asui­na­lu­een mu­kaan. Bu­na­dit ovat erit­täin kau­nii­ta. Ko­rut ovat myös mer­kit­tä­vä osa asua. Myös mies­ten bu­na­dit ovat kau­nii­ta. Mies­ten bu­na­diin si­säl­tyy usein pol­vi­hou­sut, vil­lai­set pol­vi­su­kat, lii­vi, val­koi­nen pai­ta ja tak­ki. Haa­vei­lem­me mie­he­ni kans­sa, et­tä hank­ki­sim­me it­sel­lem­me bu­na­dit. Kes­kus­tel­tu­a­ni mo­nen syn­ty­pe­räi­sen nor­ja­lai­sen kans­sa olen tul­lut sii­hen tu­lok­seen, et­tä me, jot­ka olem­me "uu­dis­rai­vaa­jia", voim­me hank­kia min­kä alu­een bu­na­din ha­lu­am­me.

Tänä vuon­na mei­dän juh­la­päi­väm­me al­koi Syt­ten­de Mai -aa­mu­pa­lal­la. Söim­me mu­na­kok­ke­lia, nak­ke­ja, lei­pää, tuo­re­me­hua, kah­via ja niin edel­leen. Tyk­kään kat­taa juh­la­päi­vien aa­mu­pa­la­pöy­tään kuk­kia, lip­pu­ja ja ser­ve­tit. Näin in­teg­roin lap­si­am­me myös Nor­jaan. Aa­mu­pa­lan jäl­keen puim­me yl­lem­me juh­la­vam­mat vaat­teet ja läh­dim­me ko­to­na ole­vien nuor­ten ja yh­den ai­kui­sen lap­sem­me per­heen kans­sa ju­nal­la Os­loon. Pit­käs­tä ai­kaa saim­me pa­pan kans­sa työn­tää las­ten­vau­nu­ja.

Olen jos­kus kir­joit­ta­nut, et­tä asum­me Os­loon kul­ke­van ju­nan pää­te­py­sä­kil­lä, Da­lis­sa. Juna oli ai­ka tyh­jä tääl­tä päin men­tä­es­sä, mut­ta täyt­tyi Os­loa koh­ti men­tä­es­sä. Ih­mi­sil­lä oli toi­nen tois­taan kau­niim­pia asu­ja, ja he oli­vat lait­tau­tu­neet. Os­los­sa kä­vim­me pi­kai­ses­ti syö­mäs­sä lou­nas­ta Yo Sush :ssa, jos­sa olin seit­se­män vuot­ta sit­ten tar­joi­li­ja­na. Työ­ka­ve­rei­na­ni oli kak­si ty­tär­tä­ni, jot­ka toi­mi­vat kok­kei­na.

Päi­väm­me oli rau­hal­li­nen. Ei ol­lut kii­re min­ne­kään. Las­ten kans­sa meni tosi hy­vin. Pie­nin kol­mes­ta to­sin sai juu­ri ham­pai­ta, jo­ten hän oli hie­man ki­pe­ä­nä. Lou­naan jäl­keen lei­kim­me las­ten­las­ten kans­sa het­ken leik­ki­puis­tos­sa ai­van Os­lon juna-ase­man lä­het­ty­vil­lä ja läh­dim­me sit­ten Karl Jo­han -ka­tua pit­kin koh­ti ku­nin­kaan­lin­naa. Mat­kal­la kat­se­lim­me ih­mi­siä ih­me­tel­len, mi­hin heil­lä kai­kil­la on niin kii­re.

Sää hel­li mei­tä. Läm­pöä oli noin 24 as­tet­ta. Kat­se­lim­me ohi­mars­se­ja ja söim­me jää­te­löä. Kier­sim­me pit­kin Os­lon ka­tu­ja ja pää­sim­me hy­vin tun­nel­maan. Tur­val­li­suus oli taat­tu: näin po­lii­se­ja ja var­ti­joi­ta lä­het­ty­vil­lä koko ajan. Pyö­räl­lä kul­ke­via en­si­hoi­to­hen­ki­löi­tä oli pai­kal­la myös.

Ar­vos­tan sitä, et­tei tääl­lä kul­je­ta töl­kit kä­des­sä ei­kä al­ko­ho­li ole nä­ky­väs­ti esil­lä kan­sal­lis­päi­vän juh­lin­nas­sa. Uu­ti­sis­sa mai­nit­tiin erik­seen, et­tä van­hem­pien tu­li­si muis­taa, et­tä kan­sal­lis­päi­vä on las­ten päi­vä, ja ke­ho­tet­tiin an­ta­maan lap­sil­le tur­val­li­nen päi­vä, mie­lui­ten il­man al­ko­ho­lia. Olen pan­nut mer­kil­le, et­tä tääl­lä al­ko­ho­li­po­li­tiik­ka on tiu­kem­paa kuin Suo­mes­sa.

Luin uu­ti­sis­ta, et­tä Os­los­sa kan­sal­lis­päi­vää oli juh­lis­ta­mas­sa hiu­kan al­le puo­li mil­joo­naa kan­sa­lais­ta. Lu­ke­ma oli saa­tu tar­kis­ta­mal­la, mon­ta­ko re­kis­te­röi­tyä mat­ka­pu­he­lin­ta oli ol­lut yh­tä ai­kaa kes­kus­tan alu­eel­la. Päi­vän ai­ka­na ku­nin­kaan­lin­nan ohi mars­si 119 kou­lua. Ku­nin­gas­per­heel­lä on tie­ten­kin tär­keä osa täs­sä päi­väs­sä, he vil­kut­ta­vat kan­sal­le par­vek­keel­ta. Myös Stor­tin­gen-pre­si­dent pi­tää pu­heen Stor­tin­ge­nin par­vek­keel­ta. Kirk­ko on myös tär­keä osa juh­la­päi­vää; juh­la­ju­ma­lan­pal­ve­lus pi­det­tiin Os­lon tuo­mi­o­kir­kos­sa.

Päi­vä Os­los­sa al­koi kaar­tu­maan il­taa koh­ti ja läh­dim­me koh­ti ko­tia.

Mei­dät oli kut­sut­tu il­lal­la vie­lä gril­laa­maan yh­del­lä jou­kol­la tut­tuun per­hee­seen. Sin­ne tu­li­kin ar­vi­ol­ta 50 us­ko­vais­ta Os­lon alu­eel­ta. Vie­rai­na oli myös vii­si ame­rik­ka­lais­ta opis­to­lais­ta ja yk­si per­he Ruot­sis­ta. Jut­te­lim­me tie­ten­kin päi­vän tee­mas­ta ja lau­loim­me yh­des­sä, jou­kos­sa Nor­jan kan­sal­lis­lau­lu. Nyyt­tä­ri­pe­ri­aa­te toi­mi taas hy­vin: pöy­tä not­kui her­kuis­ta. Koko päi­vä oli oi­kein on­nis­tu­nut.