JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Laulut puhuttelevat

13.4.2023 6.00

Juttua muokattu:

12.4. 13:40
2023041213400320230413060000

An­na Pärk­kä

Erääs­sä Fa­ce­book-ryh­mäs­sä an­net­tiin ai­ka suo­raa pa­lau­tet­ta Sii­o­nin lau­lu­jen uu­dis­ta­mi­ses­ta. Uu­det Sii­o­nin lau­lut otet­tiin käyt­töön Tor­ni­on Su­vi­seu­rois­sa 2016. Uu­sia lau­lu­ja oli syn­ty­nyt lä­hes sata. Työ­ryh­mä oli myös muo­kan­nut ja uu­dis­ta­nut van­ho­ja lau­lu­ja. Fa­ce­book-ryh­mäs­sä ai­ka moni oli kan­nas­saan eh­do­ton sii­tä, et­tei uu­dis­tus­ta oli­si pi­tä­nyt kos­kaan teh­dä. Olin ai­ka pit­kään it­se sa­maa miel­tä. Eh­kä on niin, et­tä kun vuo­si­kym­men­ten ajan on tot­tu­nut lau­la­maan lau­lu­ja van­haan ta­paan, uu­den op­pi­mi­nen on vai­ke­aa.

Olim­me vih­doin pääs­seet Nor­jas­ta Su­vi­seu­roi­hin Tor­ni­oon. Ker­ron­pa ihan hu­vik­se­ni, jot­ta osaat­te aset­tua "saap­pai­siim­me", et­tä mat­ka meil­tä Ou­luun kes­tää au­tol­la aja­en vuo­ro­kau­den ver­ran. Pak­kaam­me au­ton val­miik­si ja noin kel­lo 21:n ai­kaan läh­dem­me aja­maan koh­ti Suo­mea. Lap­set na­his­te­le­vat noin kol­me tun­tia ja nu­kah­ta­vat sit­ten. Ajam­me yh­tä soit­toa yh­dek­sän tun­tia, kun­nes pää­sem­me Sunds­val­liin. Py­säh­dym­me aa­mu­pa­lal­le Mäk­kä­riin, ja mat­ka jat­kuu sit­ten koh­ti Haa­pa­ran­taa. Yleen­sä em­me nuku ho­tel­lis­sa mat­kan ai­ka­na, vaan olem­me va­rau­tu­neet huo­vin ja tyy­nyin niin, et­tä au­tos­sa nuk­ku­mi­nen on­nis­tuu. Täs­tä olem­me saa­neet puo­les­ta ja vas­taan -kom­ment­te­ja. Lap­sem­me ovat tot­tu­neet tä­hän, ei­vät vis­siin ole saa­neet mui­ta vaih­to­eh­to­ja.

Niin, me siis saa­vuim­me Su­vi­seu­roi­hin ja it­sel­lä­ni oli tun­nel­ma koh­dil­laan. Ta­paam­me is­tua seu­ra­tel­tas­sa ai­ka edes­sä, jot­ta sai­sim­me lau­laa sie­lun sy­vyy­des­tä ja pää­si­sim­me kun­nol­la tun­nel­maan. Kant­to­ri aloit­ti lau­lun Ju­ma­lan rau­haa rin­nas­san­sa. Seu­ra­kan­sa lau­loi, ja vain tai­vas oli sil­le ra­ja­na. Nau­tin ja lau­loin. Ja mi­ten kä­vi­kään: koko tel­tal­li­nen seu­ra­kan­saa lau­loi ker­to­sä­keen, ku­ten olim­me van­has­taan op­pi­neet, vaik­ka uu­des­sa ver­si­os­sa sitä ei ol­lut. "On on­nel­li­nen kul­keis­san­sa tai­vaa­seen kaut­ta vie­raan maan." Kant­to­ri ei lau­la­nut ei­kä ur­ku­ri sä­es­tä­nyt sitä, vaan heil­le tuli "tenk­ka­poo", kun seu­ra­kan­sa vain jat­koi omal­la tem­mol­laan. Sil­lä ker­taa lau­loim­me tä­män iha­nan ja tu­tun lau­lun en­ti­seen ta­paan, sä­keis­tön lo­pun ker­ra­ten.

Vaik­ka uu­dis­tus on saa­nut osak­seen ar­vos­te­lua, se toi mu­ka­naan myös mie­let­tö­män hie­no­ja lau­lu­ja. Olen kak­si ker­taa pääs­syt ko­ke­maan Fu­en­gi­ro­lan seu­rois­sa Es­pan­jas­sa, mi­ten iha­na lau­lu Nyt päi­vä las­kee, yön var­joon vai­puu (SL 318) on. Olim­me lo­ka­kuus­sa 2022 lo­mal­la siel­lä ja kä­vim­me per­jan­tai­seu­rois­sa. Pai­kal­la oli noin 200 seu­ra­vie­ras­ta. Os­los­ta tul­lei­den mie­les­tä seu­ra­vä­keä oli pal­jon. Lap­si­a­kin. Il­lan päät­teek­si sei­näl­le hei­jas­tet­tiin tämä lau­lu. Me­lo­dia on tosi iha­na, ja sa­nat käy­vät il­ta­ru­kouk­ses­ta. Mi­nua pu­hut­te­li, mi­ten kirk­kaas­ti lap­set lau­loi­vat. Otin lau­lua tal­teen it­sel­le­ni kän­nyk­kää­ni. "Fu­ges­sa" asu­vat ys­tä­väm­me ker­toi­vat, et­tä he ovat tie­toi­ses­ti va­lin­neet tä­män lau­lun jo­kais­ten seu­ro­jen pää­tös­lau­luk­si, jot­ta lap­set pää­se­vät osal­lis­tu­maan. Hy­vin ovat sii­nä on­nis­tu­neet.

Hel­mi­kuus­sa kä­vim­me vie­mäs­sä asun­to­au­ton aja­mal­la Fu­en­gi­ro­laan. Me­nim­me seu­roi­hin, ja mie­hel­lä­ni oli siel­lä pal­ve­lus­vuo­ro. It­se­ä­ni pyy­det­tiin sä­es­tä­mään seu­rat. Mi­nua hie­man jän­nit­ti, et­tä saan­ko­han sä­es­tää tuon iha­nan il­ta­lau­lun. Kant­to­ri­na sitä mo­nes­ti vain suo­rit­taa teh­tä­vän läpi, en­kä ole ko­vin mo­nes­ti ko­ke­nut sii­nä yle­viä tun­te­muk­sia. Nyt kui­ten­kin kävi niin, et­tä kun tämä il­ta­lau­lu hei­jas­tet­tiin ylös, vie­res­sä­ni ole­vat lap­set huo­ka­si­vat, et­tä "YES". Tuol­loin ym­mär­sin, et­tä nyt ha­lu­an naut­tia täs­tä lau­lus­ta yh­des­sä hei­dän kans­saan. Lau­lus­sa on vain kol­me sä­keis­töä, jo­ten pää­tin, et­tä nyt ei ole kii­re mi­hin­kään. Otin rau­hal­li­sen tem­mon, ja läh­dim­me lau­la­maan. Nyt­kin it­ket­tää, kun muis­te­len, mi­ten kau­niis­ti lap­set lau­loi­vat. Kes­ken lau­lun it­sel­lä­ni al­koi pol­vet oi­ke­as­ti “lyö­mään louk­koa”, ne tä­ri­si­vät ja koin val­ta­van suu­ren elä­myk­sen lau­lun päät­ty­es­sä. Ai­van kuin en­ke­lin sii­pi oli­si kos­ket­ta­nut mi­nua.

AnnaPärkkä
En ole mistään kotoisin – olen syntynyt Ranualla, ekaluokalle menin Oulunsaloon ja Haukiputaalle muutimme, kun aloitin 9. luokan. Jännä tällaiselle juurettomalle onkin ollut kiintyä Norjaan. Olen äiti, mummu ja aviopuoliso. Uusi lapsenlapsi on aina suuri ihme, joka herkistää. Innostun helposti ja uteliaisuudestani johtuen joudun helposti kiperiin tilanteisiin. Toimin yrittäjänä täällä Norjassa. Arki on samanlaista kuin siellä, mutta norjan kielellä. Voit kertoa ajatuksistasi minulle: anna.parkka@gmail.com.
17.6.2024

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys