An­na Pärk­kä

Saim­me Os­loon vie­raak­si hel­sin­ki­läi­sen Jo­han­nan, joka tuli tän­ne muu­ta­mak­si vii­kok­si tut­ki­ja­vaih­toon. Jo­han­na oli iha­na lisä Os­loon, ja su­lau­tui jouk­koom­me erit­täin hy­vin. Hä­nen käyn­tin­sä läm­mit­tää vie­lä pit­kään. Kes­kus­te­lin Jo­han­nal­ta kans­sa hä­nen aja­tuk­sis­taan ja ko­ke­muk­sis­taan Os­los­ta.

Jo­han­nan mie­les­tä Os­loon oli help­po tul­la vaih­toon, eri­tyi­ses­ti sik­si, et­tä tääl­lä on us­ko­vai­sia. Pel­käs­tään tie­toi­suus täs­tä oli ol­lut hä­nel­le tär­ke­ää. Jo­han­na pää­si vaih­ton­sa ai­ka­na mu­kaan kak­siin seu­roi­hin, ja li­säk­si osal­lis­tui muu­hun va­paa-ajan toi­min­taan, ku­ten ul­koi­luun yh­des­sä.

– Yl­lät­tä­väs­sä kyy­ti­pul­mas­sa­kin jär­jes­tyi apua, kun me­nim­me ju­nal­la va­hin­gos­sa vää­räl­le ase­mal­le. What­sApp-ryh­män kaut­ta saim­me ys­tä­vä­ni kans­sa kyy­din mök­ki­seu­roi­hin iha­niin mai­se­miin, Jo­han­na ku­vai­li.

Vas­taa­no­ton Jo­han­na koki kai­ken kaik­ki­aan mu­ka­vak­si ja ko­toi­sak­si. To­te­sim­me yh­des­sä, et­tä ul­ko­mail­la työ­paik­ka­vaih­dos­sa voi ol­la pal­jon uut­ta ja kiin­nos­ta­vaa. Sa­mal­la ti­lan­ne poik­ke­aa ko­ti­o­lois­ta sii­nä, et­tä ko­to­na lä­hes joka vii­kon­lop­pu voi ta­va­ta ys­tä­viä. Ul­ko­mail­la ti­lan­ne on toi­sen­lai­nen. Ys­tä­viä ei voi ta­va­ta li­ve­nä kuin poik­keus­ta­pauk­sis­sa. Jo­han­na ker­toi soit­ta­neen­sa ys­tä­vil­le, kun al­koi tun­tua ko­vin yk­si­näi­sel­tä.

Kas­vok­kai­sen koh­taa­mi­sen mer­ki­tys ko­ros­tuu, kun on kau­ka­na lä­hei­sis­tä ih­mi­sis­tä.

Eräs Jo­han­nan ys­tä­vä in­nos­tui suun­nit­te­le­maan pi­den­ne­tyn vii­kon­lop­pu­reis­sun Os­loon. He kum­pi­kin oli­vat in­nok­kai­ta nä­ke­mään eri­lai­sia paik­ko­ja. Jo­han­na ker­toi, mi­ten iha­na oli ko­kea Nor­jan kan­sal­lis­päi­vä yh­des­sä ys­tä­vän kans­sa, käy­dä mu­se­os­sa ja luon­to­ret­kel­lä.

– Ko­ke­mus­ten ja­ka­mi­nen toi­sen kans­sa on tär­ke­ää. Vaik­ka oli­si tot­tu­nut ole­maan yk­sin, niin on eri asia ko­kea asi­oi­ta, kun nii­tä voi yh­des­sä suun­ni­tel­la, kes­kus­tel­la ja ja­kaa ko­ke­muk­sia.

Ta­paa­mi­nen te­kee koh­taa­mi­ses­ta lä­hei­sem­män ko­ke­muk­sen, vaik­ka­pa pu­he­luun ver­rat­tu­na. Ha­laa­mi­nen ei on­nis­tu pu­he­li­men kaut­ta, vaik­ka kuin­ka yrit­täi­si.

Jo­han­na ker­toi, et­tä hä­nel­lä oli mo­nen­lai­sia mat­ka­ys­tä­viä työ­paik­ka­vaih­don ai­ka­na.

Yh­det ys­tä­vät oli­vat ha­lun­neet ta­va­ta vie­lä juu­ri en­nen hä­nen läh­tö­ään, ja an­toi­vat pie­nen muis­ta­mi­sen mu­kaan.

– Kyl­lä­hän se läm­mit­ti miel­tä, et­tä on ys­tä­viä, jot­ka näin huo­mi­oi­vat. Rak­kaus läm­mit­ti.

Mat­ka­ys­tä­vän ar­von ym­mär­tää hel­pom­min kau­ka­na ko­toa.