Olen käynyt rippikoulun jo neljä kertaa. Ensimmäisestä rippikoulusta on jo kolmekymmentäyhdeksän vuotta. Tämän jälkeen olen ollut rippikoulussa ohjaajan tehtävää hoitamassa.
Rakentelen pyörävajaa. Takana on viikko rippikoulua Maitoisissa, ja tämä vajan rakentaminen toimii hyvänä palauttavana huilihetkenä menneen viikon rippikouluohjaajan tehtävästä. Rakennellessa mietiskelen, mitä kaikkea jäi päällimmäiseksi mieleen viime viikon rippikoulusta. Totean itsekseni, että tiivis ja intensiivinen viikko ehti pitää sisällään paljon koettua leirielämää, kohtaamisia, tunteita ja toimintaa.
On hienoa olla vastaanottamassa nuoria leirikeskuksen ovella, tervehtiä kädestä pitäen ja toivottaa tervetulleeksi. Kohtaan nuoria, joista paistaa jännitys, uteliaisuus, odotukset ja arkuuskin. On jotenkin puhuttelevaa seurata näiden nuorten matkaa rippikoulun alkamisesta konfirmaatioon asti; miten viikko heidän kohdallaan tuleekaan sujumaan.
Erityistä iloa tuovat nuoret, joiden silmistä ja koko olemuksesta loistaa uskomisen ilo, avoin mieli ja luottamus tulevaisuuteen. Se herkistää, kun arempi nuori vahvistuu, tulee juttelemaan ja haluaa tulla kohdatuksi. Myös se rohkaisee ohjaajaa, että todella erilaisilla elämäntilanteilla ja -haasteillakin varustetut nuoret uskaltautuvat yhteisen leiriarjen vietäväksi.
Moni nuori on tienhaarassa, miettien mihin suuntaan lähteä. Rippikouluun tulee nuoria, jotka ovat saaneet monenlaisia, hämmentäviäkin aineksia ympäröivästä yhteiskunnasta. On tärkeää, että rippikoulussa tarjotaan muuttumattomia ja selkeitä eväitä. Henkilökunnan yhteisenä toiveena onkin, että muuttumaton Jumalan sana, rippikouluoppituntien sisällöt, kohtaamiset toisten nuorten ja henkilökunnan kanssa sekä pelit ja illanvietot, vahvistaisivat elämään turvallista nuoruutta.
Pyörävajan seinälautoja naputellessa ajatukseni menevät leiriä edeltäneeseen aikaan: Mitkä olivatkaan omat mietteeni ja odotukseni tulevalle ripariviikolle ohjaajan tehtävään? Toiveenani oli, että ehtisin mahdollisimman monen nuoren kanssa edes hetken keskustella. Että leiri sujuisi mutkattomasti ja osaisimme henkilökuntana tukea niitä nuoria, jotka tukea tarvitsevat. Että onnistuisin ylläpitämään omalta osaltani sellaista yhteishenkeä, jonka avulla jaksaisimme tehdä leirityötä hyvällä mielellä. Toivoin muistavani yrittää levätä riittävästi ja keskittyä olennaiseen. Kysellä nuorilta palautetta, miten leiri on sujunut tähän asti. Huolehtia leirin turvallisuudesta muun henkilökunnan kanssa. Pyrkiä siihen, että ohjelmassa ja aikataulussa pysytään vähintäänkin kohtuullisesti. Suurimpana toiveenani oli, että Taivaan Isä siunasi leiriviikkomme ja että siitä jäisi jokaiselle, tai ainakin mahdollisimman monelle nuorelle se tunne ja kokemus, että rippikouluun kannatti tulla ja siellä oli hyvä olla.
Kun konfirmaatiotilaisuudessa kättelen uudelleen nuoria, jotka pitävät kädessään todistusta suoritetusta rippikoulusta, mieli on kiitollinen niin nuorten kuin henkilökunnankin puolesta. Hyvä rippikoulu tehdään yhteistyössä. Jälleen kerran sain todeta reippaiden ja vastuullisten isosten keskeisen merkityksen leirin onnistumisessa. Kesä jatkuu ja kaikki olemme yhtä kokemusta rikkaampia.
Toivottavasti ripari antoi monelle nuorelle niin myönteisen kokemuksen, että haluaa kokea sen uudelleen. Muutama nuori huikkasikin lähtiessään, että haluaisi tulla isoseksi jo vaikka ensi kesänä. Tästä tuli todella riemullinen ja lämmin mieli. On hienoa, että tällaisille innokkaille nuorille järjestetään myös isoskoulutuksia.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?