Olen saanut ajoittain sähköposteja lukijoilta vuosien varrella kirjoittaessani tätä blogia. Eräs halusi tietää norjalaisesta joulukulttuurista. Mietiskelin tässä kuukauden aikana, miten täällä vietetään joulua. Joulunvietto Norjassa on pitkälti samanlaista kuin muissa länsimaissa. Kaupallisuus korostuu. Kauppoihin ilmestyy joulutuotteita jo loka-marraskuussa, ja kauppakeskuksissa raikaa joulumusiikki. Norjassa on uskonnonvapaus, ja kyllä se näkyy katukuvassa. Täällä on kuitenkin turvallista tunnustaa omaa uskoaan ja elää sen mukaisesti.
Joulukuussa täällä järjestetään pieniä joulumarkkinoita. Siellä on tarjolla pieniä tonttuesityksiä ja soittokuntien joululaulumusiikkia. Kaikki saavat varata myyntipöytiä ja myydä vaikkapa hunajaa, pikkuleipiä, lahjoja, mehua, villasukkia, villapuseroita, kortteja, taidetta, leivonnaisia. Nälkäisille on aina tarjolla myös muurikkapannulla paistettua hirvenlihahampurilaisia, joulumakkaraa, ranskalaisia jne. Ostosten lomassa voi herkutella joululeivonnaisilla, glögillä ja kahvilla tunnelmallisessa vanhassa hevostallissa. Lasten kanssa voi nauttia myös hevoskärryajelusta. Ne sopivat tunnelmaan, sillä nämä markkinat järjestetään vuosisatoja vanhassa kartanomiljöössä. Kotiinviemisiksi tänä jouluna tarttui joulupullaa.
Kun lapsemme kävivät päiväkotia ja ala-astetta, sain joulutunnelman helpommin ja nopeammin. Tiedättehän: on joulujuhlia, joissa lauletaan joululauluja, lapset esittävät hassuja esityksiä ja väliajalla nautitaan pöydän antimista. Jouluevankeliumia näissä ei näytellä, pääpaino on ollut jouluisissa leikeissä. Näissä joulujuhlissa on paljon syötävää. Huomasin, että etnisestä taustasta riippumatta lähes kaikki vanhemmat osallistuivat joulujuhliin. He toivat mukanaan omia perinteisiä ruokiaan. Näin olemme päässeet maistelemaan mitä mainioimpia kaukaisten maiden herkkuja. Huomaan tässä kaipaavani näitä juhlia. Ehkä kutsunkin itseni ensi jouluna lastenlasten päiväkotien joulujuhliin.
Seurakunnat ja kirkot osallistuvat omalta osaltaan joulusanoman esilletuomiseen. Harmillisesti perinteisiä joululauluiltoja tai kauneimpia joululauluja norjalaisessa kirkossa ei ole ollenkaan. Joulukonsertteja sitä vastoin on jokaisen makuun sopivaa. Järjestimme Oslon ry:n toimesta monena vuotena täällä pienessä puukirkossa kauneimpia joululauluja. Kutsuimme suomalaisten Facebook-ryhmässä muitakin suomalaisia osallistumaan joululauluiltaan. Muutama saapuikin, usein myös moni paikallinen.
Tuolloin olin ainoa seurakanttori Oslon siionissa. Tällaiselle itseoppineelle seurakanttorille vanhojen urkujen tekniikka on täyttä hepreaa. Yläparvella oma soitto kuulosti tosi hyvältä, mutta kerran kesken soiton oli kuuluttajan tultava narisevia ja pieniä kapeita portaita ylös sanomaan, että voisitko soittaa hiljempaa. Mikä häpeä! Kauhuissani yritin säätää ääniä pienemmälle siinä onnistumatta. Liekö tästä johtuen, tai pandemiasta, emme ole järjestäneet vastaavaa tapahtumaa enää.
Täällä järjestetään edelleen kouluille joulukirkkoja. Kaikki pyrkivät osallistumaan. Siitä ei kuitenkaan tehdä suurta numeroa, jos vanhemmat eivät halua lastensa osallistuvan joulukirkkoon. Heille järjestetään koulussa muuta toimintaa.
Norjalaiset syövät jouluaterialla porsaan kylkeä (ribbe) puna-/hapankaalin kanssa, lampaan kylkeä (pinnekjøtt), keitettyjä perunoita, lihapullia, joulumakkaraa, lihakyljyksiä (savustettuna), nauris-, peruna-, porkkanamuusia, kuivattua kalaa ja vaaleaa turskaa. Riisipuuroa on täällä myös tarjolla. Juomista jouluolut ja julebrus-limukka löytyvät paikallisten jouluaterialla. Paikallinen joululimppu on enemmän pullamaisempi versio suomalaisesta joululimpusta.
Käymme perheen kanssa joulukirkossa jouluaattona. Kirkonmenot ovat aika samanlaiset kuin Suomessa. Jouluseimi ja -asetelmat ovat korostuneet, ja kaunis joulun ilosanoma kerrotaan laulaen, soittaen ja puhein.
Kotiimme saapui kahta lukuun ottamatta kaikki perheenjäsenet. Mikä lahja, että kaikki haluavat tulla kotiin joulua viettämään! Lastenlasten kanssa leivottiin pipareita. Ulkoilimme ja vietimme aikaa yhdessä pelaten. Tunteet kuumenivat tietenkin muutamaan otteeseen sisarusten kesken, mutta onneksi anteeksipyytäminen ja anteeksi antaminen ovat arvo sinänsä meidän kodissamme. Toivottavasti jatkossakin saisimme viettää yhdessä monta ihanaa joulua!
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys