JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kiitollisuutta opistovuodesta

5.7.2022 7.00

Juttua muokattu:

30.6. 13:29
2022063013295720220705070000

An­na Pärk­kä

Opis­to­lai­sel­lam­me päät­tyi ke­vääl­lä opis­to­vuo­si Jäm­sän opis­tol­la. Hän oli mei­dän en­sim­mäi­nen opis­to­lai­sem­me. Jo täl­lä ko­ke­muk­sel­la voim­me suo­si­tel­la opis­toa ihan jo­kai­sel­le nuo­rel­le.

Opis­to­lai­sil­la oli ol­lut upea vuo­si, ja hei­dän juh­las­saan pää­sim­me nä­ke­mään pa­la­sen sii­tä. Opis­tos­sa an­ne­taan kris­til­lis­tä us­kon­no­no­pe­tus­ta mei­dän oman us­kom­me ope­tuk­sen mu­kai­ses­ti. Opis­to­lai­set oli­vat opis­kel­leet it­se­tun­te­mus­ta, työ­e­lä­män tai­to­ja, vuo­ro­vai­ku­tus­ta ja so­si­aa­li­sia vies­tin­tä­tai­to­ja. Kaik­ki tai­dot, joi­ta siel­lä oli ope­tet­tu, oli suun­nat­tu vas­tuun ot­ta­mi­seen ja ak­tii­vi­se­na kan­sa­lai­se­na toi­mi­mi­seen. Myös kaik­kein tär­kein oli to­teu­tu­nut: us­kon asi­at oli­vat kir­kas­tu­neet ja vah­vis­tu­neet. Tämä oli nä­ky­nyt sii­nä, et­tä nuo­ret ha­lu­si­vat osal­lis­tua opis­tol­la jär­jes­tet­tyi­hin seu­roi­hin ja mui­hin yh­tei­siin ti­lai­suuk­siin.

Opis­tos­sa ope­tel­laan myös ai­kui­suu­teen siir­ty­mis­tä. Opis­to­vuo­den ai­ka­na opis­to­lai­sem­me ys­tä­vi­neen oli ylit­tä­nyt mo­nel­la ta­paa it­sen­sä. Oman asu­muk­sen siis­tey­des­tä huo­leh­ti­mi­nen, käm­päs­sä käyt­täy­ty­mi­nen, kou­lus­sa käy­mi­nen ja mo­net muut asi­at opet­ti­vat nuor­tam­me it­se­näi­seen elä­mään. Kai­kes­ta täs­tä olem­me van­hem­pi­na to­del­la kii­tol­li­sia. Suu­rin kii­tos kuu­luu kui­ten­kin tai­vaal­li­sel­le Isäl­le. Mie­lee­ni jäi erääs­sä pu­heen­vuo­ros­sa käy­tet­ty raa­ma­tun­koh­ta: "Mut­ta jos me va­el­lam­me va­los­sa, niin kuin hän it­se on va­los­sa, meil­lä on yh­teys toi­siim­me, ja Jee­suk­sen, hä­nen Poi­kan­sa, veri puh­dis­taa mei­dät kai­kes­ta syn­nis­tä" (1. Joh. 1:7).

Moni meis­tä ky­syy, mikä on oi­kea us­ko. On­ko tämä se oi­kea us­ko? Jo­kai­nen har­taus ja seu­ra­pu­he vas­taa tä­hän, et­tä tääl­lä on osal­li­suus, tääl­lä on valo, tääl­lä on Kris­tus ja va­lon val­ta­kun­ta. Myös opis­tos­sa oli ko­et­tu, et­tä siel­lä oli va­lon val­ta­kun­ta. Jo­kai­nen Ju­ma­lan sa­nan koh­ta to­dis­taa et­tä tääl­lä on yk­si us­ko ja yk­si val­ta­kun­ta, jos­sa on yk­si ku­nin­gas, Kris­tus, Her­ram­me. Täs­sä val­ta­kun­nas­sa on py­hien yh­teys ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus.

Iha­nat nuo­ret, koh­dat­kaa toi­si­an­ne ja pi­tä­kää kiin­ni evan­ke­liu­mis­ta. Kun elä­mä tuo eteen kom­mel­luk­sia, har­mi­tuk­sia ja lan­kee­muk­sia, ne voi­daan kor­ja­ta evan­ke­liu­mil­la. An­teek­si­an­non jäl­keen näis­tä ti­lan­teis­ta saa läh­teä yleen­sä iloi­se­na pois.

Opis­tol­la meil­lä oli iha­na het­ki, kun opis­to­lai­sem­me ys­tä­vien van­hem­mat tu­li­vat läm­pi­mäs­ti ker­to­maan meil­le, et­tä he oli­vat on­nel­li­sia saa­des­saan tu­tus­tua mei­dän poi­kaam­me. Mi­ten tär­ke­ää mei­dän on ava­ta ko­tim­me ovet mui­den per­hei­den lap­sil­le ja nuo­ril­le. It­se olem­me tääl­lä Nor­jas­sa yrit­tä­neet pi­tää ko­tim­me ovet ai­na avoi­mi­na. Kun­pa jo­kai­sel­la nuo­rel­la oli­si oman per­heen li­säk­si va­ra­per­he tai use­am­pi ole­mas­sa.

AnnaPärkkä
En ole mistään kotoisin – olen syntynyt Ranualla, ekaluokalle menin Oulunsaloon ja Haukiputaalle muutimme, kun aloitin 9. luokan. Jännä tällaiselle juurettomalle onkin ollut kiintyä Norjaan. Olen äiti, mummu ja aviopuoliso. Uusi lapsenlapsi on aina suuri ihme, joka herkistää. Innostun helposti ja uteliaisuudestani johtuen joudun helposti kiperiin tilanteisiin. Toimin yrittäjänä täällä Norjassa. Arki on samanlaista kuin siellä, mutta norjan kielellä. Voit kertoa ajatuksistasi minulle: anna.parkka@gmail.com.
10.12.2024

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!” Jes. 35:3–4

Viikon kysymys