JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kiemurtelua lähiopetuksessa ja siivouspuheluita

25.3.2022 6.30

Juttua muokattu:

25.3. 06:46
2022032506464720220325063000

Hel­mi Yr­jä­nä

Helmi Yrjänä

Kun täs­sä yh­te­nä päi­vä­nä poh­dis­ke­lin tä­män kir­joi­tuk­sen ai­het­ta, is­tuin alas ja mie­tin. Kä­vin läpi sen het­ken mer­kit­tä­vim­mät asi­at, mut­ta kos­ka mi­kään ei tun­tu­nut yk­sis­tään eri­tyi­sen ins­pi­roi­val­ta, va­lit­sin kaik­ki. Ajat­te­lin siis ker­toil­la hie­man niis­tä asi­ois­ta, jot­ka täl­lä het­kel­lä ovat pääl­lim­mäi­si­nä mie­les­sä­ni.

Yk­si suu­rin aja­tus­ten va­raa­ja on juu­ri nyt pro gradu -tut­kiel­ma, jon­ka tut­ki­mus­suun­ni­tel­ma mi­nun pi­täi­si esi­tel­lä tä­män kuun lo­pus­sa. Tut­kin gra­dus­sa lap­sen­kie­len va­ri­aa­ti­o­ta, eli tut­kin muu­ta­maa kie­len­piir­ret­tä ja sitä, min­kä ver­ran niis­sä esiin­tyy mur­teel­li­suuk­sia. Ai­neis­to­ni on ai­van iha­na, ja odo­tan­kin in­nol­la, et­tä pää­sen en­si kuus­sa kes­kit­ty­mään sii­hen kun­nol­la. Tut­ki­muk­sen te­ke­mi­nen on huo­mat­ta­vas­ti vä­hem­män kui­vaa, kun tut­kit­ta­va­na on las­ten puhe. On hy­vin pi­ris­tä­vää kuun­nel­la las­ten leik­ke­jä ja hö­pö­tyk­siä.

Alun pe­rin en aja­tel­lut te­ke­vä­ni gra­dua mur­tei­siin liit­ty­en, mut­ta sat­tu­man kaut­ta sain­kin ne mu­kaan. Mur­tei­den tut­ki­mi­nen kou­kut­taa, kos­ka ih­mis­ten pu­het­ta kuu­lee niin mo­nes­sa eri pai­kas­sa. Pu­hees­ta (ja eri­lai­sis­ta va­paa­muo­toi­sis­ta kir­joi­tuk­sis­ta) on kieh­to­vaa ana­ly­soi­da hen­ki­löi­den mur­re­taus­to­ja.

Ajat­te­lin ai­em­min, et­ten puhu oi­ke­as­taan mi­tään mur­ret­ta. Tot­ta­han se on, en puhu min­kään tie­tyn alu­een mur­ret­ta, mut­ta mo­nia eri mur­re­piir­tei­tä idi­o­lek­tii­ni eli yk­si­lö­mur­tee­see­ni kuu­luu. Asuin lap­suu­te­ni ja nuo­ruu­te­ni Poh­jois-Sa­vos­sa, ja vaik­ka ko­to­na ei sa­vo­lais­mur­tei­ta pu­hu­ta­kaan, nii­den vai­ku­tus kuu­luu kie­les­tä­ni. Toi­nen hy­vin vah­vas­ti idi­o­lek­tii­ni vai­kut­ta­nut mur­re on Ou­lun seu­dun mur­re. Näi­den mur­tei­den piir­teet se­koit­tu­vat on­nel­li­ses­ti sekä pu­hees­sa­ni et­tä vies­teis­sä­ni ja esi­mer­kik­si so­me­jul­kai­sui­de­ni teks­teis­sä.

Pää­sin hiih­to­lo­man jäl­keen pit­käs­tä ai­kaa lä­hi­o­pe­tuk­seen. Al­kuun jän­nit­ti ja häm­men­si is­tua lu­en­to­sa­lis­sa, mut­ta vä­hi­tel­len se on tun­tu­nut taas ta­val­li­sel­ta. Oli hy­vin mie­len­kiin­toi­nen ko­ke­mus en­sim­mäi­sel­lä lu­en­nol­la vas­ta­ta opet­ta­jan ky­sy­myk­seen niin, et­ten ol­lut täy­sin var­ma vas­tauk­sen oi­keel­li­suu­des­ta. Kun opet­ta­ja ei heti il­mais­sut vas­tauk­se­ni ole­van oi­kein, aloin kie­mur­te­le­maan ja se­lit­te­le­mään jo­ta­kin sii­tä, et­ten tie­dä. Vas­taus oli kui­ten­kin oi­kein, ja lu­en­to jat­kui nor­maa­lis­ti.

Jäin it­sek­se­ni poh­ti­maan omaa toi­min­taa­ni ja sitä, mikä ai­heut­ti kie­mur­te­lun. To­den­nä­köi­ses­ti taus­tal­la oli epä­var­muus ja pel­ko epä­on­nis­tu­mi­ses­ta sekä it­sen­sä no­laa­mi­ses­ta. Li­säk­si asi­aan saat­toi vai­kut­taa se, et­tä toi­sin kuin etä­o­pe­tuk­ses­sa, lu­en­to­sa­lis­sa kaik­ki nä­ke­vät, mi­ten re­a­goin. Ko­ke­mus ei ol­lut mi­ten­kään eri­tyi­sen va­ka­va, mut­ta oli jän­nit­tä­vää ana­ly­soi­da omaa toi­min­taa.

Pu­he­vies­tin­nän en­sim­mäi­sel­lä lä­hi­tun­nil­la pu­hut­tiin ryh­mäy­ty­mi­ses­tä. Tai no, lä­hin­nä opet­ta­ja pu­hui ja opis­ke­li­jat is­tui­vat jäyk­ki­nä ja kuun­te­li­vat. Mie­tin sil­loin, mik­sei voi­si vain pai­naa jos­ta­kin na­pis­ta, joka sai­si kaik­ki ren­tou­tu­maan, tai yh­des­sä päät­tää, et­tä ol­laan ihan ren­nos­ti. Toi­nen vaih­to­eh­to oli­si ol­lut lait­taa rant­ta­lik­si, teh­dä pari ku­per­keik­kaa ja sei­soa pul­pe­til­la. Luu­li­si nii­den vä­hän ke­ven­tä­vän tun­nel­maa, mut­ta kun ei elä­mä toi­mi ihan niin. Toi­sen tun­nin pie­net ryh­mäy­ty­mis­har­joi­tuk­set ren­tout­ti­vat po­ru­kan kui­ten­kin niin hy­vin, et­tä us­kal­sin jo nau­raa it­sel­le­ni koko ryh­män edes­sä.

Olen yrit­tä­nyt pi­tää yh­teyt­tä ys­tä­vii­ni. On ol­lut iha­na näh­dä, käy­dä ret­kel­lä, tou­hu­ta ja vain ol­la ja kes­kus­tel­la. Kaik­kia ys­tä­viä ei etäi­syy­den ta­kia ole pääs­syt nä­ke­mään, mut­ta vies­teil­lä ja soit­ta­mal­la on voi­nut vaih­taa kuu­lu­mi­sia. Aja­tus­ten pur­ka­mi­nen ys­tä­vil­le on hel­pot­ta­nut pään pyör­re­myrs­ky­jä, ja eri­tyi­ses­ti yk­sin ol­les­sa jo pelk­kä pu­he­li­mes­sa pu­hu­mi­nen on tuo­nut tun­teen sii­tä, kuin oli­si jon­kun kans­sa. On hy­vin ko­toi­saa sii­voil­la ja tou­hu­ta eri­lai­sia hom­mia kuu­lok­keet kor­vil­la niin, et­tä ys­tä­vä jos­sa­kin kau­ka­na te­kee sa­moin. Pu­he­li­mes­sa hil­jaa ole­mi­nen­kin on jo­ten­kin läm­min­tä yh­des­sä­o­loa, ja pu­hua voi, jos sil­tä tun­tuu.

Erään puhelun aikana tiskipöytä ja -altaat puhdistuivat ja saivat kiiltoa pintaan.

Erään puhelun aikana tiskipöytä ja -altaat puhdistuivat ja saivat kiiltoa pintaan.

Helmi Yrjänä

Ys­tä­vien li­säk­si olen pur­ka­nut olo­a­ni päi­vä­kir­jaan. Sin­ne ovat pää­ty­neet niin ah­dis­tuk­set, har­mit ja stres­sit kuin ilon ai­heet ja on­nel­li­set het­ket. Kir­joit­ta­mal­la tun­tei­siin saa vä­hän etäi­syyt­tä ja jär­keä, ja nii­den kä­sit­te­ly on hie­man hel­pom­paa. Oi­ke­as­ti päi­vä­kir­ja­ni ei ole mi­kään kir­ja, vaan kir­joi­tan aja­tuk­si­a­ni säh­köi­ses­ti muis­tiin. Jos teks­tit py­sy­vät tal­les­sa, oli­si sym­paat­ti­nen aja­tus teh­dä niis­tä konk­reet­ti­nen kir­ja jos­kus van­hem­pa­na. Vaik­ka kaik­ki muis­tot ei­vät to­del­la­kaan ole iha­nia, ne ovat kui­ten­kin ol­leet osa elä­mää­ni ja teh­neet mi­nus­ta mi­nut, en­kä sik­si voi­si hä­vit­tää nii­tä.

Kiel­sin it­sel­tä­ni täy­sin uu­tis­ten lu­ke­mi­sen hel­mi­kuun vii­mei­se­nä tors­tai­na, en­kä ole sen jäl­keen avan­nut uu­tis­si­vus­to­ja tai kuun­nel­lut uu­ti­sia. Suo­je­len to­taa­li­kiel­lol­la omaa jak­sa­mis­ta­ni ja miel­tä­ni. Uu­tis­ten ta­kia ah­dis­tu­nee­na ja toi­min­ta­ky­vyt­tö­mä­nä lat­ti­al­la ma­kaa­mi­nen ei eri­tyi­sem­min hel­po­ta omaa elä­mää­ni, jo­ten olen pi­tä­nyt pää­tök­ses­tä­ni kiin­ni. Mi­nul­le riit­tää tie­to sii­tä, et­tei ti­lan­ne maa­il­mas­sa ole ke­hut­ta­va. Sel­vi­än oi­kein hy­vin il­man yk­si­tyis­koh­tia ja ah­dis­tu­mis­ta.

Täl­lä het­kel­lä olo on mel­ko va­loi­sa ja toi­vei­kas. Odo­tan in­nol­la, et­tä sai­sin tut­ki­mus­suun­ni­tel­man pa­lau­tet­tua, ja voi­sin aja­tel­la vä­lil­lä myös jo­ta­kin muu­ta. Ke­vät hii­pii hi­taas­ti, ku­tit­te­lee kor­via ja yrit­tää hou­ku­tel­la ke­sää lä­hem­mäs. Ke­vääl­lä on vie­lä pal­jon työ­tä tal­ven jäl­kien sii­voi­lus­sa ja ke­säl­lä mat­kaa tän­ne, mut­ta ajal­la on has­su tapa teh­dä mel­koi­sia pi­kas­purt­te­ja. Ei mene kau­aa, et­tä on taas pää­si­äi­nen, jon­ka va­los­ta me­nee vain pie­ni het­ki tou­ko­kuu­hun ja vih­re­än hu­mah­duk­seen. Va­loi­saa ja lem­pe­ää pää­si­äi­sen odo­tus­ta!

HelmiAutio
Olen tuore äikän ope ja vaimo. Aikani kuluu musiikin ja valokuvaamisen parissa sekä seikkailemisen haaveilussa, mutta muistan kuitenkin hoitaa myös ihanat huonekasvini. Kun kirjoitan, kirjoitan ihmisille ja toivon saavani heidät ajattelemaan. Jos toiveeni toteutui ja jokin tekstini sai ajatuksesi heräämään, kuulisin niitä mielelläni: helmiyrjana (at) gmail.com.
9.11.2024

Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Room. 13:7

Viikon kysymys