Hel­mi Yr­jä­nä

Vuo­si sit­ten en­sim­mäi­ses­sä blo­gi­teks­tis­sä­ni seik­kail­tiin oi­ke­as­sa elä­mäs­sä eri­lai­sil­la ta­voil­la. Tä­nään ajat­te­lin vie­dä si­nut mat­kal­le pää­ni uu­me­niin kes­kel­le epä­loo­gi­sia aja­tus­jat­ku­moi­ta ja jär­jet­tö­myyk­siä. Suo­sit­te­len ot­ta­maan mat­kal­le mu­kaan hie­man ter­vet­tä jär­keä, li­sä­pai­not lii­an len­nok­kai­den aja­tus­ten va­ral­ta ja ko­ti­si kar­tan, jon­ka avul­la löy­dät vie­lä ulos mie­li­ku­vi­tuk­se­ni syö­ve­reis­tä. En tie­dä it­se­kään, mitä odot­taa mat­kal­ta, jo­ten nä­em­me sit­ten yh­des­sä, mi­hin pää­dym­me.

Nä­et­kö, kuin­ka pil­vis­tä tääl­lä on? Ei yl­lä­tä, kos­ka tu­lim­me en­sim­mäi­sek­si iki­o­maan tur­va­sa­ta­maa­ni – ih­ka oi­ke­aan pil­vi­lin­noi­tuk­seen. Tääl­lä au­rin­gon­las­ku­jen vär­jää­mien pil­vien kes­kel­lä vie­tän suu­ren osan ajas­ta­ni haa­hui­le­mal­la ym­pä­riin­sä. Pil­vien suo­jas­sa on help­poa ol­la on­nel­li­nen. Kos­ka ku­kaan ei näe mi­nua ei­kä tie­dä mi­nun ole­van tääl­lä, voin ol­la mitä ta­han­sa ja haa­vee­ni pää­se­vät len­tä­mään va­pai­na.

Lin­noi­tus on va­li­tet­ta­vas­ti ni­men­sä mu­kai­ses­ti muu­ta­kin kuin lin­na, jo­ten se on ym­pä­röi­ty tur­va­toi­mil­la ja eri­lai­sil­la an­soil­la. Ai mik­si­kö? No sik­si tie­ten­kin, et­tei­vät mur­heet, maa­il­man­tus­ka ja stres­si pää­si­si tun­keu­tu­maan si­säl­le pil­vi­lin­naa­ni. Tur­val­li­suus on tär­ke­ää, mut­ta kos­ka ku­kaan ei ole ker­to­nut, mis­sä kaik­ki lou­kut ja kuo­pat si­jait­se­vat, pää­dyn vä­lil­lä nii­hin it­se. Voit us­koa, et­tä pil­vi­lin­noi­tuk­sen louk­kuun jää­mi­nen han­ka­loit­taa ar­kea.

Täl­lä ker­ral­la sääs­tyim­me on­nek­si an­soil­ta, jo­ten pää­sem­me jat­ka­maan har­hai­lua. Tuol­la eläin­tar­hal­ta näyt­tä­väs­sä pai­kas­sa on näh­tä­vil­lä kaik­ki mie­leen put­kah­te­le­vat ide­at. Siel­lä on esi­mer­kik­si kym­me­nen seu­raa­vaa kä­si­työ­tä, ret­ki­haa­vei­ta ja mo­nia eri­lai­sia suun­ni­tel­mia, joi­ta voi­si to­teut­taa va­paa-ajal­la. Ide­a­tar­ha on kui­ten­kin niin suo­sit­tu, et­tä kaik­kien ide­oi­den ym­pä­ril­lä hyp­pii ja me­kas­taa lau­moit­tain mui­ta aja­tuk­sia ihai­le­mas­sa nii­tä. Me­lu­a­vien aja­tus­ten ta­kia ide­oi­den to­teut­ta­mi­nen vaa­tii yleen­sä ai­kaa ja hie­man rau­hoit­ta­via jär­jes­tyk­sen­val­vo­jia, ku­ten mu­siik­kia tai ul­koil­maa.

Voi kuin­ka toi­voin, et­tä oli­sim­me jät­tä­neet tuon joen ko­ko­naan vä­lis­tä täl­lä mat­kal­la. Sii­nä se kui­ten­kin nyt on, joki, joka tuo mu­ka­naan kai­ken­lais­ta ras­kas­ta. En tie­dä, mi­ten kur­ja paik­ka sen al­ku­läh­de on, mut­ta kos­kaan se ei ole tuo­nut mu­ka­naan mi­tään hy­vää. Toi­si­naan vir­ran mu­ka­na kul­kee lep­poi­sas­ti kaar­na­ve­nei­tä, jot­ka vi­lah­ta­vat mie­len reu­noil­la pi­kai­si­na huo­le­nai­hei­na. Ka­noo­tit ja ke­vy­et pur­je­ve­neet pää­se­vät oi­kein hy­vin jat­ka­maan mat­kaa ohi me­ne­vien stres­si­ai­hei­den kans­sa.

Vä­lil­lä pie­nen lai­tu­ri­ni koh­dal­le kui­ten­kin saa­puu joen ko­koon ver­rat­tu­na jär­kä­le­mäi­siä rah­ti­a­luk­sia, jot­ka kul­jet­ta­vat mu­ka­naan pil­vi­lin­noi­tuk­se­ni pa­him­pia vi­hol­li­sia: yk­si­näi­syyt­tä, ah­dis­tus­ta ja mui­ta hir­vi­ö­mäi­siä pään mö­rö­köl­le­jä. Rah­ti­a­luk­set ei­vät pää­se eteen­päin py­säh­ty­mät­tä. Jos­kus avuk­si riit­tää aluk­sen las­tin läpi käy­mi­nen ja uu­del­leen jär­jes­tä­mi­nen, mut­ta jos­kus ruu­man si­säl­tö pi­tää pur­kaa ko­ko­naan. Sitä urak­kaa yri­tän usein teh­dä yk­sin, kos­ka ty­pe­rä pää­ni ku­vit­te­lee voi­mie­ni riit­tä­vän sii­hen. Lä­hes jo­kai­sel­la ker­ral­la it­se­päi­nen pää­ni on kui­ten­kin jou­tu­nut luo­vut­ta­maan ja pyy­tä­mään jon­kun ka­ve­rik­si. Lem­pei­den, mut­ta te­hok­kai­den li­sä­voi­mien avul­la rah­ti­a­lus on ke­ven­ty­nyt niin pal­jon, et­tä se on pääs­syt läh­te­mään vir­ran mu­ka­na pois.

Huh, kii­tos, et­tä olet mu­ka­na! Muu­ten oli­sin var­mas­ti näh­nyt jon­kin kur­jan aluk­sen jo­el­la. Jat­ke­taan lo­puk­si pään vä­rik­käim­pään ja haus­kim­paan paik­kaan. Tääl­tä tu­le­vat höl­möim­mät ide­at, omi­tui­sim­mat sa­nat ja vil­leim­mät aja­tuk­set. Jos jos­kus olet ol­lut lä­his­töl­lä, kun olen pe­lan­nut jo­ta­kin lau­ta­pe­liä, tie­dät, mitä kaik­kea tääl­tä hö­pö­puis­tos­ta löy­tyy. Lau­ta­pe­le­jä pe­la­tes­sa ai­vois­sa nak­sah­taa jo­kin ren­tou­tu­mis­nap­pu­la pääl­le, jol­loin suus­ta pur­kau­tuu mitä kum­mal­li­sim­pia jut­tu­ja. Ju­tut ovat yleen­sä täy­sin har­mit­to­mia, mut­ta voi­vat ai­heut­taa kans­sa­e­lä­jil­le häm­men­nys­tä ja haas­tei­ta po­kan pi­tä­mi­ses­sä.

Tääl­tä tu­le­vat myös eri­lai­set im­puls­sit esi­mer­kik­si sil­le, et­tä pi­täi­si hie­man hy­pel­lä tai teh­dä kär­ryn­pyö­rä. Im­puls­seis­sa on vain se huo­no puo­li, et­ten to­del­la­kaan ai­na ole ky­ke­ne­vä to­teut­ta­maan nii­tä. En esi­mer­kik­si vie­lä­kään osaa teh­dä kär­ryn­pyö­rää, vaik­ka tar­ve sen te­ke­mi­sel­le tu­lee sään­nöl­li­sen epä­sään­nöl­li­ses­ti.

Tai­dan jää­dä tän­ne lop­pu­päi­väk­si seu­raa­maan aja­tus­ten juok­sua ja ku­per­keik­ko­ja. Mu­ka­va, kun kä­vit! Vaik­ka näit­kin vain muu­ta­man pai­kan, ym­mär­rät eh­kä nyt hie­man pa­rem­min, mitä pää­ni si­säl­lä liik­kuu. Ai­ka rau­ha­ton­ta­han tääl­lä vä­lil­lä on, mut­ta on­nek­si voi ai­na köm­piä pil­vi­lin­naan tur­vaan.

Toi­vot­ta­vas­ti muis­tit ot­taa kar­tan mu­kaan, kos­ka nyt si­nun to­si­aan pi­täi­si pois­tua. Jos et löy­dä ulos, tie­dät, mi­hin mi­nut jä­tit. To­den­nä­köi­ses­ti en kui­ten­kaan ole tääl­lä enää myö­hem­min, jo­ten toi­von si­nun löy­tä­vän ulos. Tur­val­lis­ta ko­ti­mat­kaa ja pa­luu­ta ar­ki­to­del­li­suu­teen!