Helmi Yrjänä
Helmi Yrjänä
Olen sanahöperö. Kaikki sanoihin liittyvä kiinnostaa: sanojen rakenne, merkitys, käyttötarkoitus, alkuperä ja tapa, jolla ne lausutaan.
Sanojen rakenne on kiehtovalla tavalla matemaattista ja loogista, koska sanat rakentuvat luonnostaan tiettyyn järjestykseen asettuvista osista. Kielitajun avulla suomea äidinkielenään puhuva tietää, missä järjestyksessä esimerkiksi taivutustunnus -lla ja omistusliite -mme lisätään kantasanan auto perään. Onhan huomattavasti luontevampaa ajaa autollamme kuin *autommella.
Alanvalinnan iloja ja varjopuolia on, ettei mitään voi lukea tai kuunnella aivan täysin sisältöön keskittyen. Yllättävät, erikoiset tai asiayhteyteen sopimattomat sanavalinnat pistävät aina silmään ja tarttuvat korvaan. Mitä havainnollisempi jokin sanavalinta on, sitä parempi se on. Jos jokin sana on itselle uusi, pitää sen merkitys aina ottaa selville. Oma hommansa on itselle outojen murresanojen ihmettely, joita eri puolelta Suomea olevien ystävien puheesta välillä bongaa.
Saatan joskus jäädä miettimään ihan tavallisiakin sanoja pidemmäksi aikaa. Mistä jokin sana on lähtöisin ja miksi se tarkoittaa juuri tiettyä asiaa? Välillä asia menee lyhyen pohdinnan jälkeen ohi, mutta usein tiedonhalu voittaa ja on pakko tutkia asiaa. Hyvänä apuna uusien sanojen merkitysten selvittämisessä ovat netistä löytyvät Kielitoimiston sanakirja sekä Suomen murteiden sanakirja.
Sanoilla leikittely on olennainen osa omaa kielenkäyttöäni. Joillekin tunnetiloille ei aina löydy valmiiksi sopivaa sanaa, joten saatan kuvata esimerkiksi epämääräistä oloani sanomalla ”möhköfröntsis pölliäinen pöö”. En tosin juuri tuolla tavalla ole koskaan sanonut, mutta hyvin samantyylisiä sanoja voi suustani tulla. Uusin tapani on poistaa joidenkin sanojen lopusta johtimia eli osia, joiden avulla luodaan uusia sanoja. Tällöin jäljelle jäävät sanat ovat jokseenkin kummallisia, mutta vallan ihastuttavia. Saatan esimerkiksi sanoa, että ”mää märin” ja tarkoitan sillä, että märisen. Toisaalta joihinkin sanoihin taas lisään johtimia, jotta sanat kuulostaisivat omaan suuhuni sopivan sijaan sopivaisellisemmilta. Johdinten avulla sanoista tulee pehmoisempia ja helpommin lähestyttäviä. Kun jokin on surkea, pehmennän tilannetta sanomalla sen olevan surkumaliini.
Lapset ovat loistavia ja luovia kielenkäyttäjiä. Kun he eivät tiedä jotakin sanaa, he keksivät tilalle oman, usein kertakäyttöisen sanan. Yksi pieni siskontyttöni sanoi kerran kukkia haistellessaan, että ne haisevat ”pribidolta ja brasilialta”. Hienostuneen kuuloisia tuoksuja, mutten kyllä osaisi kertoa, millaisia. Lasten kanssa puhuessa myös oma sanavarasto voi mielikuvituksellistua.
Oikein käytettynä sanat ovat paljon arvokkaampia ja merkityksellisempiä kuin mitkään konkreettiset lahjat. Esimerkiksi silloin harvoin, kun saan joltakin kortin tai kirjeen, jonka kirjoittamiseen lähettäjä on käyttänyt aikaa ja ajatuksia, tuntuu kuin saisin pienen lahjan. On ihanaa, jos joku sanoo kasvotusten jotakin kaunista, mutta paperille kirjoitettuna sanat saavat aivan uuden ulottuvuuden. Paperilla sanat pysyvät ja niihin on mahdollista palata uudelleen ja uudelleen. Kirjoittaessa sanojen valintaa tulee usein myös mietittyä tarkemmin kuin puhuessa.
Yksi esimerkki kirjoitetuista, merkityksellisistä sanoista on erilaisissa tilanteissa kirjoitettavat kehulappuset. Itselläni on tallessa koulussa, rippileireillä, opistossa ja kavereiden kesken kirjoitettuja kehupapereita, joita on mukava lukea jälkeenpäin. Vahvimmin mieleeni on jäänyt omalta rippileiriltäni saama paperi. Minun paperiini oli muutama ihminen kirjoittanut sanan kaunis. Olin hyvin hämmentynyt, mutta otettu. En ollut koskaan osannut ajatella itseäni kauniina, vaan olin rakentanut käsitystä itsestäni lähinnä erilaisten persoonaan liittyvien piirteiden kautta. Tiedän, että sellainen persoonaan tai toimintaan keskittyvä minäkäsitys on hyvä pohja, mutta teini-ikäiselle oli hyvin tärkeää kuulla kauniita sanoja myös muuttuvasta ulkonäöstä.
Voi, miten paljon arvokkaita sanoja laatikoideni kätköistä löytyykään. Jotkin lämmittävät mieltä, jotkin nostavat tunteita pintaan ja joidenkin kautta pääsen takaisin hetkiin, jolloin olen sanoja ensimmäisen kerran lukenut. Olen niin suuri paperille kirjoitettujen sanojen fani, että haluaisin haastaa myös sinut kirjoittamaan paperille. Ota paperia tai vaikka kortti ja kynä, kirjoita ja lähetä jollekin läheiselle sanojasi. Voit olla varma, että piristät hänen päiväänsä ja saat hänelle hymyn huulille. Vaikket sitä suoraan sanoisikaan, voit näin osoittaa ajatelleesi häntä. Kirjoittamisiin!
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys