Helmi Yrjänä
Helmi Yrjänä
Me tyhjää hautaa hiljaa katselemme,
se outo on ja mielet hämmentää.
(Niilo Rauhala 2008)
Kun ajattelen pääsiäistä, tulee mieleeni lapsuuden kodin keittiö. Keittiön pyöreällä pöydällä on rairuohoa kasvamassa, aurinko paistaa ja taustalla kuuluu Pietari-oratorio. Oratorio on kuulunut pääsiäisen odottamiseeni sen ensiesityksestä lähtien.
Pietari-oratorio on suurten tunteiden, kauniiden sanojen ja upean musiikin teos. Antti Heikkilän säveltämät orkesterisäestykset luovat kuvia yhdessä Niilo Rauhalan sanoituksen kanssa. Kun epäilyksistä, pelosta ja uskon kieltämisestä päästään pääsiäisen räjähtäviin riemun säveliin, on tunne uskomaton. Pääsiäisen voitto konkretisoituu ilosta pulppuilevan musiikin kautta.
Kuuntelen tässä kirjoittaessani oratoriota, enkä voi mitään sille, että ihokarvani nousevat välillä pystyyn. Vieläkin, useiden kymmenien kuuntelukertojen jälkeen ja vain tietokonekaiuttimista kuunneltuna, se vaikuttaa.
Musiikin harrastajana monet raamatunkohdat ovat tulleet erityisesti lähelle erilaisissa lauluteoksissa. Pietari-oratorion tekstit perustuvat kaikkiin neljään evankeliumiin, joten niitä kuulee aika usein. Tämän vuoksi lukuisten seurapuheiden aikana oratorion eri kohdat ovat alkaneet soimaan päässä. Ajatelkaa nyt, kuinka turvallinen päänsisäinen radiokanava, Pietari-oratorio!
Voi Pietari. Pietari kuvataan oratoriossa nopeana toimijana ja puhujana. Ihmisenä hän tekee ja sanoo asioita, joita ei ehkä ehdi ajatella täysin loppuun asti. Yksi oratorion vahvojen tunteiden aarioista on alla oleva Pietarin aaria. Pietari uskoi Jeesuksen kutsuun astua veneestä ja kävellä vettä pitkin, mutta usko ei riittänyt loppuun asti.
Oi auta, Herra, minä vajoan,
en uskalla,
jään alle aallokon!
Oi, pelasta!
Jo näen kuoleman,
ja hauta tässä on!
(Niilo Rauhala 2008)
Aarian orkesterisäestys on tumma, mahtava ja täynnä myrskyävää aallokkoa. Musiikki vyöryy Pietarin pelon mukana.
Kun Pietari kieltää Jeesuksen ylipapin talon pihalla, voi hänen tuskansa kokea kuuntelijana. Kuoro esittää Pietarille kieltämisen jälkeen kysymyksiä, joihin tämä vastaa epätoivoisena, kertoo pelänneensä ja epäilleensä. Kysymysten jälkeen mezzosopraano laulaa lempeästi aariassaan omaa rukoustaan ja ainakin minun tuntojani.
Minäkin vierellä Pietarin itken itseni tähden,
rukoilen, etten Jeesusta kieltäisi maailman nähden.
(Niilo Rauhala 2008)
Aarian sanat tulevat niin lähelle, että sormet käyvät usein ristiin omasta puolesta ja itku on lähellä. Musiikki kuitenkin lämmittää, hoitaa hellästi epäilevää ja pelkäävää mieltä.
Koska oratorio on jaettu kahteen osaan, tapahtumiin ennen pääsiäistä ja pääsiäisen jälkeen, minulla on ollut perinteenä kuunnella toista osaa vasta pääsiäispäivänä. Teos on kuitenkin niin hieno kokonaisuus, ettei aina ole jaksanut odottaa pääsiäiseen asti. Ensimmäinen osa on selvästi tummempi tunnelmiltaan, kun taas toinen osa on täynnä pääsiäisen ihmeen riemua ja auringon kirkkautta.
Toisen osan puolessa välissä Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen Tiberiaanjärven rannalla. Kohta alkaa unenomaisen kauniilla kuoro-osalla, joka kuvailee, kuinka aamu päilyy järvellä ja lammaslauma laiduntaa vuoren rinteellä. Suviseura-aamuista muistuttava laulu ”Kaunis aamuaurinkomme” (SL 46) vie tapahtumaan seesteisesti. Kun opetuslapset ovat palaamassa tyhjin käsin koko yön kestäneeltä kalastusreissulta, Jeesus seisoo rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tunne häntä.
Jeesus neuvoo opetuslapsia heittämään verkot veneen oikealle puolelle, jolloin kalaa tulee niin paljon, etteivät he jaksa vetää verkkoja veneeseen. Silloin Johannes tuntee Jeesuksen ja sanoo: ”Se on Herra.” Tämä kohta sekä hieman myöhemmin tuleva baritonin aaria ovat olleet pitkään suosikkikohtiani oratoriossa. Aaria alkaa näillä sanoilla: ”hän keskellemme ilmestyy, hän kuin aamun aurinko”. Johanneksen kolme sanaa ja aaria ovat laulettuina niin täynnä lempeyttä, että tuntuu, kuin voisi käpertyä suloiseen, rakastavaan syliin. Tai aaria ikään kuin kietoisi minun ympärilleni lämpimän aurinkopeiton. Siinä on turvallista olla.
Pietari-oratorio tuo Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman sekä lopulta ylösnousemuksen voiton sivustakatsojan, Pietarin näkökulmasta. Näkökulma on inhimillinen, samaistuttava. Vaikka Pietari kieltääkin Jeesuksen, hän saa parannuksen armon. Teos tuo sanoillaan ja sävelillään lohtua ja toivoa omaan elämään.
Vain usko katsoo yli kuoleman
ja näkee ylösnousseen Voittajan.
(Niilo Rauhala 2008)
Sanoituksen lähde: Niilo Rauhala 2008: Pietari-oratorio ”Ihmisten kalastaja”
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys