Täs­sä­hän kävi juu­ri niin kuin ou­nas­te­lim­me. En­nen muut­toa pu­huim­me ys­tä­viem­me kans­sa, et­tä to­den­nä­köi­ses­ti ym­mär­räm­me vas­ta uu­des­sa maas­sa, mikä mer­ki­tys heil­lä on ol­lut meil­le. Meil­lä oli kii­re muut­to­hom­mien kans­sa, ja ko­ko­nai­nen uu­si maa­il­ma tun­tui odot­ta­van. Em­me täy­sin osan­neet aset­tua ys­tä­vien ase­maan hei­tä hy­väs­tel­les­säm­me ja tie­sim­me sen.

Nyt kun uut­ta ar­kea on elet­ty koh­ta vii­si kuu­kaut­ta, on ol­lut mo­nia het­kiä, jol­loin olem­me ki­pe­äs­ti­kin muis­ta­neet tä­män. Ys­tä­väm­me oli­vat niin tär­kei­tä saat­to­mie­hiä ja ar­jen ja­ka­jia. Ja nyt tuo­ta ja­et­ta­vaa oli­si niin pal­jon! Oli­si iha­na ol­la myös tu­ke­na ja lä­hel­lä sil­loin, kun ys­tä­vil­lä on mur­heel­li­sia kuu­lu­mi­sia. Jä­tim­me­kö lii­an vä­häl­le huo­mi­ol­le tuon siu­nauk­sen, et­tä lä­hel­lä oli use­am­mat­kin ys­tä­vät? Kun tuli tun­ne, et­tä nyt oli­si mu­ka­va ot­taa pie­ni breik­ki pyö­ri­tyk­ses­tä, yleen­sä se jol­le­kin ys­tä­vis­tä sopi. Vä­lil­lä taas kun ei it­se huo­man­nut kat­kais­ta ar­kea, niin ys­tä­vät te­ki­vät sen. Pie­ni il­ta-aje­lu, il­la­nis­tu­jai­nen ko­dis­sa tai ul­ko­na syö­mäs­sä, jos­sa sai sil­mä­nurk­ka kos­te­a­na ja­kaa huo­let ja vä­lil­lä taas nau­raa sy­dä­men kyl­lyy­des­tä. Vaik­ka pa­ri­suh­tees­sa­kin jaam­me kai­ken, oli hyvä saa­da toi­sen­lai­si­a­kin nä­kö­kul­mia per­hei­den vä­lil­lä. Ilo tup­laan­tui ja suru puo­lit­tui!

Kyl­lä uu­des­sa maas­sa­kin on ys­tä­viä. Löy­tyy suo­men­kie­li­siä, joi­den kans­sa ja­kaa elä­mää tu­tus­ti. Hei­dän kans­saan voi pu­hua niin has­suis­ta kuin ra­sit­ta­vis­ta­kin kult­tu­rie­rois­ta, joi­ta eri mai­den vä­lil­tä löy­tyy ai­na, ja he ym­mär­tä­vät täy­sin. Uu­des­ta maas­ta löy­tyy myös ih­mi­siä, jois­ta tie­dän, et­tä he tu­le­vat ole­maan eri­tyi­sen lä­hei­siä, kun­han pää­sem­me ja­ka­maan kai­ken sa­mal­la kie­lel­lä. Jo nyt he jak­sa­vat pyy­tää mu­kaan, aut­ta­vat ym­mär­tä­mään ja pu­hu­maan, hy­väk­sy­vät mei­dät suo­ma­lai­si­ne piir­tei­nem­me yrit­tä­mät­tä muut­taa nii­tä. He jak­sa­vat kuun­nel­la, kun so­peu­tu­mi­nen on ki­vu­li­as­ta. Kum­pa it­se­kin muis­tai­sin toi­mia näin ys­tä­vie­ni seu­ras­sa.

Luo­tan sii­hen, et­tä Ju­ma­lal­la on vara siu­na­ta ajan kans­sa lä­hei­siä ys­tä­viä myös tääl­tä. Ei­vät­kä Suo­men ys­tä­vät hä­viä. Tie­dän, et­tä kun he tu­le­vat käy­mään, saam­me mo­nin ver­roin ta­kai­sin. Sil­loin ei nu­ku­ta!

Eli­na Vä­hä­jylk­kä