Lo­man lä­hes­ty­es­sä huo­maa, et­tä ar­ki tar­vit­see kat­ko­ja. Siis to­del­li­sia kat­ko­ja. Sel­lai­sia, jos­sa ei ole ar­kea vaan juh­laa. Jos­kus pää­see vain ly­hy­el­le kat­kol­le, ku­ten len­kil­le kort­te­lin ym­pä­ri tai pe­laa­maan tun­nik­si sul­ka­pal­loa.Toi­si­naan tar­vit­see pi­dem­pää breik­kiä. Sil­loin voi hii­vis­kel­lä Kis­san­viik­siin syö­mään lank­ku­pih­viä vai­mon ja ys­tä­vä­pa­ris­kun­nan kans­sa. Jos ei ole ko­vin pal­jon ra­haa, voi men­nä kui­ten­kin Ke­bab Hou­seen. Ym­pä­ril­lä ole­vat re­a­li­tee­tit mää­rit­te­le­vät sen, mikä on mah­dol­lis­ta.

Kuu­sa­mon Tro­piik­ki -kyl­py­lä­ho­tel­li oli nuo­ren avi­o­liit­tom­me Thai­maa ja Bali yh­tä ai­kaa. Se oli vii­kon­lop­pu­koh­de, jos­sa kat­kai­sim­me unet­to­mat yöt ja nu­kuim­me kuin hal­vaan­tu­neet lah­nat. Aa­mui­nen puu­ro-show vaih­tui ho­tel­lin ylel­li­seen aa­mu­pa­laan. Muis­taak­se­ni siel­lä ku­kaan ei kaa­del­lut mai­to­ja. Nel­jän vaip­pai­käi­sen aa­mu­pe­sut unoh­tui­vat het­kek­si läm­pi­mäs­sä po­re­al­taas­sa. Koti ja lap­set oli­vat tur­val­li­sis­sa kä­sis­sä, kun iso­van­hem­mat soi­vat meil­le va­paan vii­kon­lo­pun.

Al­ku­mat­ka kuun­nel­tiin hil­jai­suut­ta ja po­det­tiin syyl­li­syyt­tä, ai­na­kin noin muo­don vuok­si. Jos van­hem­mat jak­sa­vat ja voi­vat hy­vin, se sa­taa las­ten­kin laa­riin, puo­lus­tau­duin. Sit­ten kes­kus­te­lim­me tai olim­me hil­jaa. En muis­ta, ei­kä sil­lä kait ole enää vä­li­ä­kään. Saa­toim­me rii­del­lä­kin, jos oli ka­sau­tu­nut pai­nei­ta yh­tei­sel­le ajan­käy­töl­le. Joka mi­nuut­ti oli kal­lis. Mut­ta Kuu­sa­mos­sa ei rii­del­ty. Ui­tiin, nu­kut­tiin, lu­et­tiin kir­jo­ja, ol­tiin yh­des­sä, löy­det­tiin taas toi­sem­me ja ra­kas­tut­tiin. Pa­ris­sa päi­väs­sä sai muu­ta­kin etäi­syyt­tä omaan ko­tiin kuin fyy­si­set 224 ki­lo­met­riä. Pa­luu­mat­ka su­jui jo ihan uu­sin voi­min. Siel­lä sitä sit­ten lau­kat­tiin har­va se viik­ko, Kuu­sa­mos­sa. Käy­tiin ai­na­kin ker­ran vuo­des­sa tai kah­des­sa. Men­kää hy­vät ih­mi­set Kuu­sa­moon, jos ha­lu­at­te avio-on­nea. Siel­lä sitä ih­mi­nen ja rak­kaus kor­jaan­tu­vat, Kuu­sa­mos­sa.

Har­ri Vä­hä­jylk­kä