Seu­rus­te­lu on niin iha­naa ai­kaa, olen kuul­lut sa­not­ta­van use­am­min kuin ker­ran.

– Kis­san viik­set, ajat­te­len. – Mitä iha­naa sii­nä on, kun sa­no­mi­sia, te­ke­mi­siä, te­ke­mät­tä jät­tä­mi­siä, on­gel­mia vat­vo­taan yö­kau­sia?

Nämä omat ko­ke­muk­set ovat tul­leet mie­lee­ni, kun lap­sem­me ovat al­ka­neet seu­rus­tel­la ja avi­oi­tua. Kun puo­li­so­ni kans­sa seu­rus­te­lim­me, ha­lu­sim­me an­taa toi­sil­lem­me re­hel­li­sen ku­van it­ses­täm­me, mut­ta ai­na se ei on­nis­tu­nut si­vis­ty­nees­ti. Nuo­ruu­den mus­ta­val­koi­suu­del­la ja eri­lai­sil­la tem­pe­ra­men­teil­la va­rus­tet­tui­na ym­mär­rys löy­tyi usein vas­ta rii­dan jäl­kei­sen kes­kus­te­lun kaut­ta.

It­sel­le­ni oli vai­ke­aa, mut­ta vält­tä­mä­tön­tä saa­da ker­rot­tua omis­ta heik­kouk­sis­ta. Tär­keä oli saa­da pu­hua myös toi­sen vas­taa­vis­ta luon­teen­piir­teis­tä il­man pel­koa suut­tu­mi­ses­ta tai mi­tä­töin­nis­tä. Mo­lem­mil­la oli halu ra­kas­taa tois­ta sel­lai­se­naan, mut­ta toi­sen val­mius tar­vit­ta­es­sa muut­taa it­se­ään an­toi tur­val­li­sen vies­tin. Tär­keim­mäk­si tuli kui­ten­kin evan­ke­liu­min an­ta­ma uu­si mah­dol­li­suus. Oli sii­nä seu­rus­te­lus­sa sen­tään mu­ka­vi­a­kin asi­oi­ta.

It­sen­sä tun­te­mi­nen on tär­ke­ää. Ajat­te­len, et­tä on hyvä re­hel­li­ses­ti poh­tia omaan elä­mään liit­ty­viä ky­sy­myk­siä. Mil­lai­nen kas­vu­ym­pä­ris­tö mi­nul­la oli? Oli­ko mi­nul­la tur­val­lis­ta fyy­si­ses­ti, hen­ki­ses­ti ja hen­gel­li­ses­ti? On­ko mi­nul­la asi­oi­ta, luon­teen­piir­tei­tä tai käyt­täy­ty­mis­mal­le­ja, jois­ta en voi tai ha­lua kes­kus­tel­la? Mis­tä se ker­too? Jos­kus voi ol­la vai­kea tun­nis­taa ja tun­nus­taa omia huo­no­ja puo­lia. Seu­rus­te­lu­kump­pa­ni kui­ten­kin yleen­sä huo­maa ne ja voi ot­taa ne pu­heek­si.

On vas­tuul­lis­ta kes­kus­tel­la vai­keis­ta­kin asi­ois­ta ajois­sa ei­kä aja­tel­la, et­tä toi­nen muut­tuu pa­rem­mak­si pel­käs­tä rak­kau­des­ta. Seu­rus­te­lu­kump­pa­nin ei myös­kään kan­na­ta vä­hä­tel­lä esil­le otet­tu­ja asi­oi­ta tai sa­noa, et­tei se ole mi­nul­le on­gel­ma. It­sen­sä re­hel­li­se­nä toi­sel­le avaa­va osoit­taa rak­kaut­tan­sa ja luo mah­dol­li­suu­den tur­val­li­sel­le suh­teel­le.

Uu­den su­ku­pol­ven koh­dal­la on ol­lut ilo huo­ma­ta tuo it­se­tun­te­mi­sen tai­to, omien puut­tei­den rei­lus­ti esil­le tuo­mi­nen, avoin kes­kus­te­lu, val­mius ha­kea apua jos joku piir­re, ad­dik­tio tai vuo­ro­vai­ku­tuk­sen on­gel­ma vai­keut­taa suh­det­ta. Olen aja­tel­lut, et­tä he tai­ta­vat ol­la val­miim­pia myös si­vis­ty­neem­pään kes­kus­te­luun kuin me. Luot­ta­vas­ti kat­se­lem­me tu­le­vai­suu­teen. Noil­la omi­nai­suuk­sil­la ja an­teek­si­an­ta­muk­seen tur­va­ten he pär­jää­vät kyl­lä. On­han Ju­ma­la siu­nan­nut mei­dän­kin liit­tom­me.

Eli­na Vä­hä­jylk­kä