Voi­ce of Zion

Ky­sy­myk­seen vas­ta­si­vat Da­niel Jar­vi ja Mar­gie Haa­ta­ja Min­ne­so­tan Me­nah­gan seu­ra­kun­nas­ta.

Da­niel Jar­vi: Da­nie­lin ja Daa­vi­din ta­ri­nat vas­toin­käy­mis­ten voit­ta­mi­ses­ta loh­dut­ta­vat mi­nua. He luot­ti­vat Ju­ma­laan. Myös Psal­mi 23 an­taa mi­nul­le loh­tua. Ju­ma­la oh­jaa elä­mää­ni ja pol­ku­a­ni koh­ti tai­vaal­lis­ta ko­ti­am­me.

Luu­kas 6:37–38 muis­tut­taa mi­nua vält­tä­mään mui­den tuo­mit­se­mis­ta, ole­maan val­mis an­ta­maan an­teek­si ja pyy­tä­mään an­teek­si, aut­ta­maan mui­ta. Kun kil­voit­te­lem­me näis­sä asi­ois­sa, Ju­ma­la siu­naa mei­tä enem­män kuin osaam­me ku­vi­tel­la­kaan.

Toi­nen Raa­ma­tun koh­ta, joka tu­lee mie­lee­ni, on Matt. 6:9–16. Näen tä­män ru­kouk­se­na ja oh­jauk­sen pyyn­tö­nä jo­kai­sel­le elä­mä­ni päi­väl­le. Ha­lu­an myös mai­ni­ta lau­lun Je­sus Lo­ves Me. Se on yk­sin­ker­tai­nen lau­lu, jota voin hy­räil­lä tai lau­laa eng­lan­nik­si tai suo­mek­si, kun maa­il­mal­li­nen mu­siik­ki yrit­tää joh­taa mi­nua har­haan.

Mar­gie Haa­ta­ja: Raa­ma­tun koh­dat ru­kouk­ses­ta tuo­vat mi­nul­le loh­tua ja tyy­ty­väi­syyt­tä. Täs­sä niis­tä muu­ta­mia: ”Niin­pä minä sa­non teil­le: Mitä iki­nä te ru­kouk­ses­sa pyy­dät­te, us­ko­kaa, et­tä olet­te sen jo saa­neet, ja se on tei­dän” (Mark. 11:24). ”Tun­nus­ta­kaa siis syn­tin­ne toi­sil­len­ne ja ru­koil­kaa tois­ten­ne puo­les­ta, jot­ta pa­ran­tui­sit­te. Van­hurs­kaan ru­kous on voi­mal­li­nen ja saa pal­jon ai­kaan.” (Jaak. 5:16.) ”Her­ra on kau­ka­na ju­ma­lat­to­mis­ta, mut­ta van­hurs­kai­den ru­kouk­sen hän kuu­lee” (Sa­nanl. 15:29).

Tie­dän, et­tä Ju­ma­la on lu­van­nut kuul­la ru­kouk­sem­me. Hän on kuul­lut ru­kouk­se­ni koko elä­mä­ni ajan. Lap­se­na ru­koi­lin syn­tie­ni an­teek­si­an­toa; ru­koi­lin, et­tä voi­sin ai­na py­syä us­kos­sa.

Va­li­tet­ta­vas­ti me­ne­tin us­ko­ni nuo­re­na nai­se­na opis­ke­lu­ai­ka­na ja ajau­duin vuo­den 1973 eri­seu­raan. Mi­nul­la oli hy­vin ko­et­te­le­via ja pe­lot­ta­via päi­viä ja kuu­kau­sia. Ru­koi­lin jat­ku­vas­ti, et­tä Ju­ma­la an­tai­si mi­nul­le ar­mon teh­dä pa­ran­nus. Ja ru­kouk­sii­ni vas­tat­tiin. Mi­nul­le suo­tiin pa­ran­nuk­sen ar­mo.

Olen ru­koil­lut Ju­ma­laa niin mon­ta ker­taa elä­mä­ni ko­et­te­le­muk­sis­sa. Ja hän on an­ta­nut loh­tua ja lä­het­tä­nyt mui­ta us­ko­via aut­ta­maan ja loh­dut­ta­maan mi­nua. Mi­nul­la on ol­lut kal­li­sar­voi­sia saat­ta­jia koko mat­kan ajan. Us­ko­vien ru­kouk­set kan­toi­vat mi­nua ja per­het­tä­ni, kun poi­ka­ni sai­ras­tui ja kuo­li syö­pään. Olen kii­tol­li­nen kai­kes­ta saa­mas­tam­me tu­es­ta.

En ole ai­na muis­ta­nut kiit­tää Ju­ma­laa kai­kes­ta saa­mas­ta­ni siu­nauk­ses­ta. Kii­tän Ju­ma­laa kal­liis­ta us­kon lah­jas­ta. Ru­koi­len, et­tä voi­sin ai­na ol­la kuin pie­ni lap­si ja säi­lyt­tää us­kon ja hy­vän oman­tun­non, kun­nes Ju­ma­la kut­suu mi­nut ko­tiin.

Haas­tat­te­lut liit­ty­vät tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hen tee­maan "Tyy­ty­väi­syys, tyy­ty­mi­nen". Leh­ti si­säl­tää li­sää ai­neis­toa ai­hees­ta. Ko­ko­nai­suus on tuo­tet­tu yh­des­sä SRK:n si­sar­jär­jes­tön (LLC) Voi­ce of Zion -leh­den kans­sa.