Reformaation merkkivuosi huipentuu sunnuntaina

Tur­ku isän­nöi us­kon­puh­dis­tuk­sen merk­ki­vuo­den pää­juh­laa 5. mar­ras­kuu­ta. Juh­la­ju­ma­lan­pal­ve­lus ja Yh­tä mat­kaa -pää­juh­la päät­tä­vät val­ta­kun­nal­li­sen re­for­maa­ti­o­vii­kon ja koko merk­ki­vuo­den Suo­mes­sa. Ta­pah­tu­miin ovat kaik­ki ter­ve­tul­lei­ta. Päi­vä al­kaa kel­lo 10 Tu­run tuo­mi­o­kir­kon juh­la­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sel­la, jota voi seu­ra­ta Yle TV1:ssä.

Uskonpuhdistuksen perintö

Re­for­maa­ti­on pe­rin­tö on kirk­kom­me saa­ma kul­ta­mi­ta­li. Mi­ta­lin toi­nen puo­li lois­taa meil­le us­kon­puh­dis­tuk­sen hen­ges­sä to­teu­te­tus­sa uu­des­sa vir­si­kir­jas­sa (1986), kirk­ko­raa­ma­tus­sa (1992), ka­te­kis­muk­ses­sa (1999) sekä ju­ma­lan­pal­ve­lu­suu­dis­tuk­sen kir­jois­sa (1999/2000). Mi­ta­lin toi­nen puo­li on him­me­äm­pi ja ajan pa­ti­noi­ma. Se nä­kyy muun mu­as­sa suh­tau­tu­mi­ses­sam­me Raa­ma­tun ar­vo­val­taan ja kah­den re­gi­men­tin op­piin. Kat­sel­kaam­me aluk­si mi­ta­lim­me kirk­kaam­paa puol­ta.

Uskonpuhdistaja Martin Luther – munkki, professori, puoliso ja isä

Mar­tin Lut­her (1483–1546) oli avi­o­pa­ri Hans ja Mar­ga­re­ta Lut­he­rin (tuo­hon ai­kaan Lu­der) van­hin lap­si. Per­hee­seen syn­tyi kaik­ki­aan yh­dek­sän jäl­ke­läis­tä, jois­ta kol­me kuo­li jo var­hain. Hans Lut­her ke­rä­si vuo­sien mit­taan huo­mat­ta­van omai­suu­den kai­vo­sa­lal­la.

”Hän lähettää salamat, avaa sateelle tien”

Ku­lu­nee­na ke­sä­nä on esiin­ty­nyt har­vi­nai­sen vä­hän voi­mak­kai­ta uk­ko­sia. Ra­jut uk­kos­kuu­rot he­rät­tä­vät ih­mi­sis­sä sekä pel­koa et­tä ihai­lua luon­non­voi­mia koh­taan.

Mediakasvatuksen avainsanoja ovat kiinnostus ja keskustelu

Omat van­hem­mat ja huol­ta­jat ovat lap­sen tär­keim­mät me­di­a­kas­vat­ta­jat. Vaik­ka pe­rus­kou­lu di­gi­ta­li­soi­tuu vauh­dil­la, kou­lu pys­tyy tar­jo­a­maan vain tu­kea van­hem­pien te­ke­mäl­le poh­ja­työl­le.

Keskeneräisenä ja väsyneenäkin tarpeeksi riittävä

”Las­ten­kas­va­tu­sop­paat ja ai­ka­kau­si­leh­det ovat täyn­nä hy­vää tar­koit­ta­via kas­va­tus­vink­ke­jä ja mää­ri­tel­miä sii­tä, mikä on lap­sel­le eduk­si, mikä taas hait­taa hä­nen ke­hi­tys­tään. – – äi­ti ja isä tun­te­vat it­sen­sä ja lap­sen­sa par­hai­ten ja voi­vat va­li­ta oh­jeis­ta ne, jot­ka luon­te­vim­min heil­le so­pi­vat. Hyvä van­hem­pi voi ol­la lu­kui­sin eri ta­voin.”

Luterilaisuus tänään

Lu­te­ri­lai­sen us­kon­puh­dis­tuk­sen merk­ki­vuon­na on hyvä py­säh­tyä tar­kas­te­le­maan nii­tä lu­te­ri­lai­suu­den ra­ken­tei­ta, jot­ka ovat kan­ta­via sekä opil­lis­ten si­säl­tö­jen­sä et­tä elä­mää muok­kaa­vien vai­ku­tus­ten­sa ta­kia.

Pääsiäisperinteillä on monenlaisia taustoja

Kris­til­li­nen us­ko pe­rus­tuu Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­seen. Pää­si­äi­nen, ylös­nou­se­muk­sen juh­la, on kris­ti­nus­kon van­hin ja tär­kein juh­la. Pää­si­äis­tä edel­tää hil­jai­nen viik­ko, jol­loin muis­tel­laan Kris­tuk­sen kär­si­mys­tä ja tie­tä Gol­ga­tan ris­til­le. Var­si­nai­nen pää­si­äi­nen al­kaa pää­si­äis­sun­nun­tais­ta, jol­loin kris­ti­tyt juh­li­vat Jee­suk­sen ylös­nou­se­mus­ta.

Sola scriptura – yksin kirjoitukset

Raa­mat­tuun kir­joi­tet­tu pyhä Ju­ma­lan sana on us­kon ylin oh­je. Se oh­jaa myös kris­ti­tyn elä­mää. Us­ko ei pe­rus­tu ih­mi­sen omaan ym­mär­ryk­seen, vaan sii­hen, et­tä Ju­ma­la avaa sa­naan­sa Py­hän Hen­gen kaut­ta.

Perhehoito – ammatti ja elämäntapa

Uta­jär­vel­lä asu­vat Ir­me­li ja Ant­ti Kois­ti­nen ovat avan­neet ko­tin­sa per­he­hoi­toa tar­vit­se­vil­le. Per­he­hoi­to on ikäih­mis­ten, vam­mais­ten ja las­ten hoi­van ja huo­len­pi­don jär­jes­tä­mis­tä per­he­hoi­ta­jan ko­dis­sa. Ta­lon asu­kas An­ni Pa­lo­kan­gas (ku­vas­sa vas.) ker­too, et­tä hän on saa­nut per­he­hoi­dos­ta vir­kis­tys­tä ja vaih­te­lua ar­keen­sa.