Kannuslainen Raimo Ranta-Nilkku on tehnyt pitkän työuran hoitoalalla. Hän aloitti työt 1970-luvulla lääkintävahtimestarina Kokkolan päivystyspoliklinikalla. Työ oli rajua, ja ihmiselämän varjopuolet tulivat heti vastaan.
Ensimmäiset kokemukset saivat hänet toteamaan Sirkka-vaimolle, että ”hyvä on, jos kaksi viikkoa kestän täällä”.
Raimo oli samassa työpaikassa kuitenkin noin 40 vuotta. Hän jatkokouluttautui ensin sairaanhoitajaksi ja myöhemmin päivystäväksi sairaanhoitajaksi.
1970-luvulla miessairaanhoitaja oli harvinaisuus. Heitä jopa katsottiin vähän karsaasti; miesten koettiin astuvan naisten reviirille. Näistä ajoista asenteet ovat Raimon mukaan parantuneet huomattavasti. Tällä hetkellä päivystyspoliklinikalla suurin osa sairaanhoitajista on miehiä.
Eläkepäivistä Raimo on saanut nauttia jo viisi vuotta. Kunto on hyvä, ja työintoa löytyy, joten hän tekee edelleen keikkahommia samaan työpaikkaan.
Työssään Raimo on joutunut kohtaamaan elämän raadollisuuden ja ihmisen pahuuden itseään ja lähimmäisiään kohtaan. Keinoja auttaa ei aina ole, ja työssä puhutteleekin elämän rajallisuus. Monia kertoja Raimo on myös saanut siunata evankeliumilla viimeiselle matkalle lähtijää.
– Herra antaa elämän ja antaa kuoleman. Kun on lähdön hetki, ei siinä ihmiskäsi mitään voi, Raimo toteaa.
Metsätyöt ovat olleet Raimolle mieluisaa vastapainoa hektiselle työlle. Lapsuudesta asti tutuissa metsissä mieli lepää, ja samalla saa hyvää hyötyliikuntaa.
Toinen tärkeä harrastus ja rauhoittumisen keino levottomasta työstä on ollut musiikki. Nykyään myös mökkeilylle on aikaa. äänekoskella sijaitseva kesämökki on hyvä kohtaamispaikka lasten perheiden kanssa.
Raimo ja hänen Sirkka-vaimonsa ovat kokeneet Jumalan johdatuksen elämässään.
– Perheen, työn ja ajallisen asumisen rajat ovat Jumalan käsissä. Siihen on hyvä tyytyä ja luottaa Jumalan tahtoon.
Teksti: Mervi Vähäsöyrinki
Kuva: Sinikka Tokola
Juttu julkaistu kokonaan Päivämiehessä 7.2.2018.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys