Krii­sit haas­ta­vat ih­mi­sen, mut­ta ne voi­vat avau­tua myös Ju­ma­lan siu­nauk­se­na.

”Kai­kel­la on ai­kan­sa, joka asi­al­la maan pääl­lä.” Tämä Saar­naa­jan vii­saus tu­han­sien vuo­sien ta­kaa ei vält­tä­mät­tä tuo hel­po­tus­ta sil­loin, kun olem­me ras­kaas­sa elä­män­ti­lan­tees­sa. Sii­nä on kui­ten­kin lu­paus elä­män­ku­lun vai­kei­den päi­vien vaih­tu­mi­ses­ta hel­pom­piin.

Ih­mi­set koh­taa­vat syn­ty­mäs­tä kuo­le­maan hy­viä päi­viä, jol­loin elä­mä sol­juu eteen­päin il­man suu­rem­pia ky­sy­myk­siä tai huo­lia. Elä­män­kul­kuun kuu­lu­vat kui­ten­kin myös eri­lai­set krii­sit.

Pe­rin­tei­sis­sä elä­män­kul­ku­te­o­ri­ois­sa ih­mi­sen elä­mä on ja­et­tu eri­lai­siin jak­soi­hin, jois­sa ku­kin poik­ke­aa edel­tä­väs­tä ja seu­raa­vas­ta. Jak­sot kul­ke­vat kar­ke­as­ti ikä­vai­heit­tain lap­suu­des­ta nuo­ruu­teen, ai­kui­suu­teen ja van­huu­teen. Eri ikä­vai­hei­siin odo­te­taan kuu­lu­van tie­tyn­lai­sia ta­pah­tu­mia.

Ke­hi­tysk­rii­sit osa­na elä­mää

Ar­ki­kie­les­sä krii­si miel­le­tään usein ne­ga­tii­vi­se­na asi­a­na. Krii­si on kui­ten­kin laa­ja kä­si­te. Yk­si krii­sin muo­to on ke­hi­tys­teh­tä­vä, joka kuu­luu luon­nol­li­se­na osa­na ih­mi­se­nä kas­vuun.

Elä­män­kul­ku­te­o­ri­ois­sa pu­hu­taan nor­ma­tii­vi­sis­ta ja ei-nor­ma­tii­vi­sis­ta krii­seis­tä. Nor­ma­tii­vi­sia eli ke­hi­tysk­rii­se­jä ovat esi­mer­kik­si lap­sen syn­ty­mä, kou­luun läh­te­mi­nen, ko­toa pois muut­ta­mi­nen, avi­o­lii­ton sol­mi­mi­nen, työ­pai­kan vaih­ta­mi­nen, eläk­keel­le jää­mi­nen ja van­hain­ko­tiin siir­ty­mi­nen.

Yl­lät­tä­vät ja odot­ta­mat­to­mat krii­sit

Ei-nor­ma­tii­vi­sik­si krii­seik­si lu­e­taan muun mu­as­sa yl­lät­tä­vä on­net­to­muus tai va­ka­va sai­ras­tu­mi­nen, vä­ki­val­tai­nen puo­li­so ja lä­hei­sen äkil­li­nen kuo­le­ma.

Trau­maat­ti­nen krii­si taas on seu­raus­ta odot­ta­mat­to­mas­ta ja voi­mak­kaas­ta ta­pah­tu­mas­ta, jo­hon liit­tyy voi­ma­va­rat het­kel­li­ses­ti ylit­tä­vä tun­ne­jär­ky­tys. Krii­si voi ol­la myös seu­raus­ta useis­ta sa­ma­nai­kai­sis­ta tai pit­kään jat­ku­neis­ta kuor­mit­ta­vis­ta asi­ois­ta.

Odo­tuk­set elä­män­ku­lus­ta

Yh­teis­kun­nan mo­ni­ar­vois­tu­mi­nen ja yk­si­löl­li­syy­den ko­ros­ta­mi­nen ovat vai­kut­ta­neet myös yk­si­lön elä­män­kul­kuun ja odo­tuk­siin sii­tä. Elä­män­kul­ku­te­o­ri­at pyr­ki­vät mal­lin­ta­maan kun­kin ikä­vai­heen kes­kei­siä elä­mä­na­lu­ei­ta ja ra­ken­ta­maan odo­tuk­sen­mu­kai­suut­ta.

Uu­sim­mis­sa elä­män­ku­lun te­o­ri­ois­sa ikä­vai­hei­ta on py­rit­ty häi­vyt­tä­mään niin, et­tä esi­mer­kik­si nuo­ruu­den kä­si­te on väl­jen­ty­nyt ja vuo­si­na pi­den­ty­nyt. Usein ih­mi­nen kui­ten­kin odot­taa tiet­ty­jen elä­män­ta­pah­tu­mien to­teu­tu­van tie­tys­sä ikä­vai­hees­sa.

Pai­neet ”nor­maa­lin” to­teu­tu­mi­ses­ta

En­tä jos mie­lui­nen opis­ke­lu­paik­ka ei au­ke­ne mo­nen yrit­tä­mi­sen jäl­keen? Mitä, jos puo­li­soa ei ala­kaan löy­tyä? En­tä jos var­hen­ne­tul­le eläk­keel­le jää­mi­nen on­kin edes­sä jo 45-vuo­ti­aa­na? Suru ja pai­ne ”nor­maa­lin” to­teu­tu­mi­ses­ta on yh­del­le hy­vin suur­ta, kun taas toi­nen suh­tau­tuu asi­aan rau­hal­li­sem­min.

Mi­ten voi omal­la toi­min­nal­laan hel­pot­taa lä­hei­sen taak­kaa? Il­man kou­lu­paik­kaa ole­van seu­ra­miel­tä ei­vät vält­tä­mät­tä nos­ta kym­me­net puo­li­tut­tu­jen ky­se­lyt tu­le­vai­suu­des­ta. Puo­li­soa kai­paa­vaa ei­vät tue huu­mo­ril­la hei­te­tyt kom­men­tit sii­tä, ei­kö si­nul­le ku­kaan kel­paa.

On tär­keä miet­tiä, mi­ten koh­taa lä­him­mäi­sen. Mi­ten ha­lu­ai­si it­se tul­la koh­da­tuk­si? Mitä Raa­mat­tu opet­taa ja mitä seu­rois­sa pu­hu­taan­kaan Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta ja lah­jois­ta?

Jo­kai­nen voi teh­dä osuu­ten­sa

Vai­kut­taa­ko vau­raus ja oman elä­män me­nes­tys jos­kus sii­hen, et­tä oma­val­tai­suus nou­see? On hyvä tie­dos­taa, et­tä naa­pu­ril­le ta­pah­tu­nut on­net­to­muus oli­si voi­nut osua mi­nun koh­dal­le­ni.

En­hän suh­tau­du yli­mie­li­ses­ti hä­neen, jol­la ei ole sa­maa lah­jaa kuin mi­nul­la? Toi­sen ih­mi­sen mie­len­mai­se­mas­sa tai ko­dis­sa voi ta­pah­tua asi­oi­ta, jot­ka es­tä­vät hän­tä saa­vut­ta­mas­ta sa­maa kuin it­se olen saa­vut­ta­nut. Muis­tan­han, et­tä kaik­ki on lah­jaa. Se ei sul­je pois sitä, et­tä jo­kai­sen tu­lee yrit­tää ja teh­dä osan­sa it­sen­sä, lä­heis­ten­sä ja yh­teis­kun­nan hy­väk­si.

Suo­mi on hy­vin­voin­ti­val­tio, jos­sa kan­sa­lais­ten saa­ma vau­raus pe­rus­tuu kaik­kien osal­lis­tu­mi­seen ja ve­ro­eu­ro­jen mak­suun. Yh­tä lail­la jo­kai­nen voi teh­dä osuu­ten­sa lä­hei­sen tai tut­ta­van koh­da­tes­sa krii­sin. Voi soit­taa, vie­rail­la tai aut­taa konk­reet­ti­ses­ti. Jos­kus kä­den­pu­ris­tus on pal­jon. Tär­kein­tä on, et­tei vält­te­le. Suru ei pure.

Apua vai­ke­aan ti­lan­tee­seen

Vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa ih­mi­sen on tär­keä huo­leh­tia pe­ru­sa­si­ois­ta, ku­ten unes­ta, ruu­as­ta ja ul­koi­lus­ta. Toi­sel­le hel­po­tus­ta tuo pu­hu­mi­nen, toi­sel­le vaik­ka­pa luon­nos­sa liik­ku­mi­nen. Ai­kai­sem­mat sel­viy­ty­mis­kei­not kan­nat­taa vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa ot­taa käyt­töön.

En­sin on tär­keä tun­nus­taa, et­tä tar­vit­see apua. It­se voi ol­la niin so­keu­tu­nut elä­män­ti­lan­tees­saan, et­tä tut­ta­van toi­mes­ta ta­pah­tu­va hok­saut­ta­mi­nen avun ha­ke­mi­ses­ta on iso ys­tä­vyy­den ele.

Tä­män jäl­keen on hyvä sel­vit­tää, mis­tä apua voi­si saa­da ja seu­raa­vak­si ha­kea sitä. Avun saa­mi­ses­sa jou­tuu vä­lil­lä ole­maan si­su­kas. Toi­si­naan avun­tar­vit­si­ja jou­tuu vah­vas­ti­kin pe­rus­te­le­maan ja vaa­ti­maan tar­vit­se­maan­sa apua. Am­mat­ti­a­pua voi ha­kea esi­mer­kik­si neu­vo­las­ta, kou­lus­ta, so­si­aa­li­toi­mes­ta, per­he­neu­vo­las­ta ja ter­vey­den­huol­los­ta.

Taak­ko­jen kan­ta­jia

Tois­ten osa­na on kan­taa elä­mäs­sään asi­oi­ta, jot­ka vai­kut­ta­vat ”piik­ki­nä li­has­sa” läpi elä­män. Täl­lai­sia asi­oi­ta ovat esi­mer­kik­si vaih­te­le­va mie­len­ter­veys, kroo­ni­nen sai­raus ja per­heen­jä­se­nen käy­tös­häi­riö.

Myös vaik­ka­pa kou­lu­kiu­saa­mi­nen voi hei­jas­tua tois­tu­va­na taak­ka­na so­si­aa­li­sis­sa ti­lan­teis­sa myö­hem­min­kin. Vie­res­tä­kin saat­taa ol­la vai­kea näh­dä toi­sen taa­kan pai­no.

Krii­seis­sä on myön­teis­tä­kin

Elä­män­ku­lun krii­sit ei­vät ole pel­käs­tään huo­no asia. Ei ole ta­va­ton­ta, et­tä krii­sit tuo­vat tai­vas­ta lä­hem­mäk­si. Krii­seis­tä pu­hu­taan sy­no­nyy­mi­ses­ti myös mah­dol­li­suu­te­na. Ne voi­vat ol­la pa­kol­li­sia vai­hei­ta, jois­ta osaam­me myö­hem­min kiit­tää.

Jäl­ki­kä­teen Ju­ma­lan siu­naus saat­taa kir­kas­tua vaik­ka­pa työn lop­pu­mi­sen myö­tä seu­raa­va­na asuin­pai­kan vaih­dok­se­na tai sai­ras­lo­mal­la ta­pah­tu­van ar­vo­maa­il­man tar­kas­ta­mi­sen muo­dos­sa. Ju­ma­lan lah­ja on jos­kus krii­sin muo­toi­nen.

Heli Tii­ro­la,

YTT, So­si­aa­li­työn yli­o­pis­ton­leh­to­ri,

Kuo­pio

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 14.2.2018