Perjantai-illan puheenvuoro avaa seuratunnusta: ”Herra, tässä on meidän hyvä olla”

Ha­lu­ai­sin ky­syä si­nul­ta, nuo­rem­mal­ta tai van­hem­mal­ta, elä­män­ti­lan­tees­ta­si riip­pu­mat­ta: mis­sä si­nul­la on hyvä ol­la? Mil­loin olet ko­ke­nut on­nen ja ilon tun­teen?

Raamatullinen sielunhoito -alustus puhujainkokouksessa

Sie­lun­hoi­dol­la tar­koi­te­taan ylei­ses­ti ih­mi­sen si­säi­ses­tä elä­mäs­tä huo­leh­ti­mis­ta kuun­te­le­mi­sen, läs­nä­o­lon ja rin­nal­la kul­ke­mi­sen kaut­ta. Ny­ky­kie­les­sä sil­lä vii­ta­taan laa­jas­ti hen­ki­seen ja hen­gel­li­seen tu­keen. Tämä alus­tus kä­sit­te­lee eri­tyi­ses­ti Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa to­teu­tu­vaa raa­ma­tul­lis­ta sie­lun­hoi­toa.

Synnit on sovitettu ja ihminen lunastettu

So­vi­tus ja lu­nas­tus ovat Raa­ma­tun kä­sit­tei­tä, joil­la il­mais­taan, mitä Kris­tus on teh­nyt syn­tiin­lan­gen­neen ih­mis­kun­nan hy­väk­si. Ne ovat kuin ko­li­kon kak­si puol­ta, joi­ta ei voi erot­taa toi­sis­taan. Yh­des­sä ne si­säl­ty­vät op­piin pe­las­tuk­ses­ta ja ovat sa­mal­la pe­rus­ta van­hurs­kaut­ta­mi­so­pil­le.

Kaksikymppinen Tikkakosken Rauhanyhdistys on Suomen nuorin – muuttoliike vauhditti yhdistyksen perustamista

Tik­ka­kos­ken len­to­ken­tän pää­kii­to­tie työn­tyy lä­hes val­ta­tiel­le saak­ka, ja kel­tai­set kii­to­tien las­keu­tu­mis­va­lo­pyl­väät ryt­mit­tä­vät mai­se­maa. Va­ra­las­ku­paik­ka muis­tut­taa ohi aja­vaa paik­ka­kun­nan mer­ki­tyk­ses­tä il­ma­puo­lus­tuk­sel­le. Vain muu­ta­man ki­lo­met­rin pääs­sä täs­tä pää­val­ta­tien ja il­mai­lun sol­mu­koh­das­ta, Hii­den­jär­ven rau­hal­li­sel­la ran­nal­la, toi­mii ak­tii­vi­nen Suo­men nuo­rin Rau­ha­nyh­dis­tys.

Raamatun sanoma ei muutu

Il­moi­tus on kris­til­li­sen us­kon ja ope­tuk­sen pe­rus­kä­si­te. Ih­mi­nen voi op­pia tun­te­maan Ju­ma­lan vain si­ten, et­tä Ju­ma­la il­moit­taa it­sen­sä hä­nel­le. Il­moi­tus tar­koit­taa Ju­ma­lan toi­min­taa, jos­sa hän pal­jas­taa tah­ton­sa ih­mi­sil­le.

Rakennammeko rauhaa?

Jo muu­ta­man su­ku­pol­ven maas­sam­me on val­lin­nut rau­ha. Asi­an­ti­la ei kui­ten­kaan ole it­ses­tään­sel­vyys. Toi­si­naan on jopa väi­tet­ty, et­tä ny­kyih­mi­nen on ke­hit­ty­nyt niin, et­tä so­tia ei oi­ke­as­taan voi tul­la. Va­li­tet­ta­vas­ti ih­mi­sen suu­rem­pi alt­tius so­ti­mi­seen kuin so­pi­mi­seen on vii­me vuo­si­na jäl­leen ko­ros­tu­nut.

Kristitty on kutsuttu kilvoittelemaan kasteen armoliitossa

Tämä kir­joi­tus jat­kaa Päi­vä­mie­hes­sä jul­kais­ta­vaa opil­lis­ten ar­tik­ke­lien sar­jaa. Edel­li­ses­sä ar­tik­ke­lis­sa kä­si­tel­tiin us­kon­van­hurs­kaut­ta, jon­ka va­raan ra­ken­tuu syn­tiin­lan­gen­neen ih­mi­sen kil­voi­tus koh­ti ian­kaik­kis­ta elä­mää. Van­hurs­kaut­ta­mi­sop­pi muo­dos­taa opil­li­sen ke­hyk­sen myös täs­sä ar­tik­ke­lis­sa, jos­sa tar­kas­te­lun koh­tee­na on kas­teen sak­ra­ment­ti.

Vanhoillislestadiolaisuuden hajaannusten historiaa

Les­ta­di­o­lai­suu­den yh­te­näi­syys al­koi ra­koil­la jo 1870-lu­vul­la, pian Lars Levi La­es­ta­diuk­sen kuo­le­man jäl­keen. Laa­jan liik­keen koos­sa pi­tä­mi­nen il­man or­ga­ni­saa­ti­o­ta osoit­tau­tui mah­dot­to­muu­dek­si. 1800-lu­vul­la lo­pul­la ta­pah­tui les­ta­di­o­lai­suu­den suu­ri ha­jaan­nus.

Ilman uskonvanhurskautta ei voi kelvata Jumalalle

Puhe van­hurs­kau­des­ta vie mei­dät kris­til­li­sen us­kon yti­meen. Suo­men kie­lel­le kään­net­ty­nä van­hurs­kaus tar­koit­taa Ju­ma­lal­le kel­paa­mis­ta. Van­hurs­kas on siis ih­mi­nen, joka kel­paa Ju­ma­lal­le. Täs­tä nou­see luon­nol­li­nen ky­sy­mys: ei­vät­kö kaik­ki ih­mi­set sit­ten kel­paa Ju­ma­lal­le?

Pitkän pelastushistorian täyttymys

”Jou­lu­saar­nas­saan” Paa­va­li pe­rus­te­lee Raa­ma­tul­la sen, et­tä Ju­ma­lan pe­las­tus­te­ko Jee­suk­ses­sa ei ole sat­tu­ma, vaan Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­man täyt­ty­mys.