Kullakin aikakaudella ovat omat kotikasvatuksen käytäntönsä. Digiaika on muuttanut vajaan kymmenen vuoden sisällä selvästi käytäntöjä myös kodeissa, ja erot kotien välillä ovat lisääntyneet. Aineellisia resursseja on nyt enemmän, mutta miten on käynyt vuorovaikutuksen? Nopeat muutokset haastavat osaamisen. Miten kohtaamme tuon haasteen?
Kari Vengasaho
Kari Vengasaho
Siionin Lähetyslehdessä ilmestyy tänä vuonna artikkelisarja Hengen hedelmistä. Mitä Hengen hedelmät ovat nykyään uskovaisen henkilökohtaisessa elämässä, perheessä, yhteiskunnassa sekä Jumalan seurakunnassa?
Haapajärvinen Eino Syrjäniemi täytti sata vuotta viime keskiviikkona 25. huhtikuuta. Kun Syrjäniemen äiti oli odottanut Einoa vuonna 1917 syystalvella, oli ruoka ollut tiukassa. Jauhoihin oli jouduttu laittamaan pettuakin.
Pieni lapsi katsoo kuolevaa ihmistä. Bolsevistin vaimon viimeiset sanat ihmetyttävät pientä todistajaa.
Avioliitto on herkästi haavoittuva ihmissuhde, jonka hoitamisessa pariskunnan ei tarvitse jäädä yksin.
”Kaikella on aikansa, joka asialla maan päällä.” Tämä Saarnaajan viisaus tuhansien vuosien takaa ei välttämättä tuo helpotusta silloin, kun olemme raskaassa elämäntilanteessa. Siinä on kuitenkin lupaus elämänkulun vaikeiden päivien vaihtumisesta helpompiin.
Kannuslainen Raimo Ranta-Nilkku on tehnyt pitkän työuran hoitoalalla. Hän aloitti työt 1970-luvulla lääkintävahtimestarina Kokkolan päivystyspoliklinikalla. Työ oli rajua, ja ihmiselämän varjopuolet tulivat heti vastaan.
Avioliitto on miehen ja naisen välinen elinikäinen liitto. Luomiskertomuksessa kerrotaan, kuinka Jumala totesi: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos. 2:18.)
Käsi tarttuu kännykkään, katse painuu sen näyttöön, sormi alkaa liukua älypuhelimen pinnalla. Näin käy tuon tuosta päivän mittaan. Istuessa, seisoessa ja kävellessäkin.
Kalle Aukusti Lohi (1872–1948) oli talonpoika ja vanhoillislestadiolainen saarnaaja, joka Etelä-Lapin perukoilta ponnisti vahvaksi valtiolliseksi vaikuttajaksi. Lohen käsialaa oli eduskunnan marraskuussa 1917 hyväksymä ponsi, jota voidaan pitää Suomen tosiasiallisena itsenäisyysjulistuksena.
Meidän perheemme siivosi kodin yhdessä lauantaisin. Kuitenkin kuuden lapsen opastaminen tuntui työläältä ja lopputulos oli mitä milloinkin. Mietimme asiaa yhdessä, ja koti jaettiin alueisiin. Kirjoitin joka alueen tehtävät taulukkoon. Esimerkiksi keittiön siivous: Laita astiat koneeseen. Tyhjennä kompostiastia ja pese se.
Saattoivat 8. lokakuuta Alajärven rauhanyhdistyksen seuravieraat hieman miettiä, että mitenkähän onnistuu, kun 13-vuotias Mariella Haapa-aho istuutui ensimmäistä kertaa sunnuntaiseurojen säestysvuorossaan urkujen soittajan penkille. Mutta hyvin meni. Säestys onnistui kuin vanhalta tekijältä ja laulajien oli helppo laulaa.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys