Suvi Myl­ly­mä­ki

Tämä kesä on ker­ral­la pa­rem­pi kuin edel­li­set ke­sät. Kyl­lä­hän te var­mas­ti tie­dät­te, mik­si. Kos­ka on Su­vi­seu­rat. Sin­ne on meil­tä noin 600 ki­lo­met­riä, ja me läh­dem­me sin­ne mah­dol­li­ses­ti jo kes­ki­viik­ko-il­ta­na. Tu­let­te­ko te­kin?

Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä alan it­keä, kun pääs­tään pe­ril­le. On­han se niin kä­sit­tä­mä­tön­tä, et­tä voim­me taas ko­koon­tua Su­vi­seu­roi­hin.

Meil­lä on jo asun­to­au­tos­sa tank­ki täyn­nä. Mie­he­ni kävi tank­kaa­mas­sa, kos­ka leh­des­sä va­roi­tel­tiin ben­san hin­nan nou­se­van kol­meen eu­roon. Mui­ta konk­reet­ti­sia val­mis­te­lu­ja ei ole vie­lä teh­ty, mut­ta tun­ne­ta­sol­la olem­me fii­lis­tel­leet. Äi­ti­ai­vois­sa on al­ka­nut ol­la tu­tun olois­ta ku­hi­naa. Mis­sä lit­ra­myyn­ti­äm­pä­rit? Kump­pa­rit ja vil­la­su­kat, pat­te­rit ja laas­ta­rit, puh­dis­tus­pyyh­keet ja ker­tik­set al­ka­vat pik­ku­hil­jaa kul­keu­tua koh­ti asun­to­au­toa.

Lap­set kas­va­vat kol­mes­sa vuo­des­sa pal­jon. Poh­dim­me, mitä he muis­ta­vat Su­vi­seu­rois­ta. Nuo­rim­mai­sem­me oli al­le vuo­den, kun olim­me Mu­hok­sel­la 2019. Nyt hän on iha­nas­sa häm­mäs­te­ly- ja ky­se­lyi­äs­sä, jo­ten saam­me ta­kuul­la kuul­la hä­nel­tä su­lois­ta häm­mäs­te­lyä ja her­sy­viä kom­ment­te­ja.

Näin jäl­ki­kä­teen aja­tel­tu­na voi­sin vä­hän ih­me­tel­lä, mi­ten hy­vin meil­tä Mu­hok­sen Su­vi­seu­rat me­ni­vät. Olin ni­mit­täin kym­me­nen lap­sen kans­sa siel­lä ai­no­a­na ai­kui­se­na, kun mie­he­ni jou­tui ole­maan töis­sä. Jo­tain pien­tä on­gel­maa meil­lä oli, mut­ta sii­hen saa­tiin apua ja jäi hy­vät muis­tot. On­nek­si me­nin, kun ei sit­ten seu­raa­via seu­ro­ja ol­lut­kaan.

Olen mie­tis­kel­lyt Su­vi­seu­ro­ja, hak­keen tuok­sua, ruo­hon ka­hi­naa, kie­mur­te­le­via jo­no­ja ja iloi­sia kas­vo­ja. Kai­ut­ti­mis­ta kuu­lu­via pu­hei­ta ja lau­lu­ja, ison tel­tan tur­val­lis­ta pu­heen­so­ri­naa. Oli iha­na, kun so­mes­sa­kin tuli vas­taan täl­lai­nen vas­taa­va lu­et­te­lo ja sii­hen liit­ty­vä ky­sy­mys: Mitä muu­ta tu­lee mie­leen? Ih­mi­set kom­men­toi­vat Su­vi­seu­ro­jen tun­nu­so­mai­sia piir­tei­tä. Haus­ka, kun muil­la­kin oli jo sama mie­li kuin it­sel­lä. Alam­me vi­rit­täy­ty­mään su­vi­seu­ra­tun­nel­maan!

Some näyt­ti par­haat puo­len­sa myös vies­ti­ket­jus­sa, joka läh­ti lap­sen­sa yk­si­näi­syy­des­tä kir­joit­ta­neen isän vies­tis­tä. Isä poh­ti, löy­tyi­si­kö lap­sel­le Su­vi­seu­rois­ta ikäis­tään seu­raa. Vies­ti sai pal­jon tyk­käyk­siä, myö­tä­tun­toa ja sy­dä­miä. Sen li­säk­si, et­tä lap­sel­le löy­tyi ys­tä­viä, ys­tä­vän sai myös yk­si vies­ti­ket­juun kom­men­toi­neen hen­ki­lön lap­si. Ihan lii­kut­tu­nee­na luin vies­ti­ket­jua ja iloit­sin ih­mis­ten ys­tä­väl­li­syy­des­tä ja aut­ta­mi­sen ha­lus­ta.

Aja­tel­kaa, ihan koh­ta kuu­lem­me omin kor­vin: ”SRK:n Su­vi­seu­rat al­ka­vat.” Ku­ten olem­me mo­net ker­rat kuu­lu­tuk­sis­ta kuul­leet, saam­me var­mas­ti myös näis­sä Su­vi­seu­rois­sa he­rä­tä uu­teen seu­ra-aa­muun, joka val­ke­nee kirk­kaa­na ja au­rin­koi­se­na. Lau­lam­me: ”Kau­nis aa­mu­au­rin­kom­me, kuin­ka pais­tat puh­taas­ti. Her­ran hy­vyys ih­meel­li­nen täyt­tää köy­hät lap­se­si.” (SL 46.) Kyl­lä meil­lä on hyvä ol­la.