Suvi Myllymäki
Meillä jokaisella on käsitys omista lahjoista ja taidoista. Monilla käsitys on varmasti oikeanlainen, ja tällöin lahjojaan on mukava käyttää ja niistä on helppo nauttia. Saattaa kuitenkin olla, että meillä on jäänyt kokonaan huomaamatta jokin lahja tai pidämme kynttilää muuten vain vakan alla. Joskus on saattanut käydä myös niin, että lapsuuden epämiellyttävä kokemus on saanut meidät siihen käsitykseen, että emme osaa jotakin asiaa. Koulun liikuntatuntien epäreilu joukkuejako on saattanut vaikuttaa meidän liikuntasuhteeseemme, ja ajattelemme, että emme ole liikunnallisia. Epäonnistuminen on voinut tapahtua laulukokeessa tai oikeastaan millä tahansa elämän alueella. Yhden huonon kokemuksen aiheuttama epämiellyttävä tunne saattaa nostaa päätään vielä vuosienkin päästä.
Minä olen pitkään ajatellut, että olen epämusikaalinen tai että en ole tarpeeksi musikaalinen. Minulle syntyi tämä tunne, kun lapsena hain musiikkiopistoon enkä päässyt. Jännitys kävi liian suureksi pienelle tytölle, ja koe epäonnistui. Olin hakenut pianoon, johon on vaikea päästä.
Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut ehkä päästä johonkin toiseen soittimeen, johon ei olisi ollut niin paljon hakijoita. Jännitys selitti osansa. Päädyin kuitenkin siihen käsitykseen, että en ole musikaalinen, eikä tuota tunnelukkoa voinut murtaa jälkikäteen puhutuilla järjen sanoilla. Asia on ollut minulle pitkään aika kipeä, koska olen musikaalisesta suvusta ja olen ajatellut, miksi juuri minä olen tässä asiassa ”suvun musta lammas.”
Tunteen voimakkuutta kuvastaa myös se, ettei kuuden vuoden pianotunnit yksityisellä pianonsoitonopettajalla eivätkä todistuksessa olleet kiitettävät musiikin numerot laimentaneet tätä tunnetta vuosienkaan aikana. Olen aina nauttinut laulamisesta, joka sekin lasketaan musikaalisuuden yhdeksi piirteeksi. Tosin nauttiminen ja osaaminen ovat mielestäni aina olleet kaksi eri asiaa.
Löysin kerran Ava Nummisen väitöskirjan Laulutaidottomasta kehittyväksi laulajaksi: tutkimus aikuisen laulutaidon lukoista ja niiden aukaisemisesta. En ole saanut väitöskirjaa hommattua kokonaan luettavakseni, mutta ajattelisin löytäväni siitä vastauksia myös omiin tuntemuksiini.
Tutkimuksessa Numminen opetti kymmentä itseään laulutaidottomana pitävää henkilöä laulamaan. Osallistujien laulamisongelmat jaoteltiin seuraaviin lukkoihin – ja useimmilla heistä oli kaikki nämä ongelmat:
Uskomus- ja tunnelukot: Ihminen uskoo, että ei osaa laulaa ja epäilee mahdollisuuksiaan oppia laulamaan. Taustalla on usein tosi lannistavia laulamiskokemuksia.
Tuottamislukot: Ääni on esimerkiksi ”voimaton” tai vähänkään korkeampien sävelien tuottaminen tuntuu hyvin hankalalta.
Havaitsemislukot: Ihminen ei tiedä, laulaako hän oikein; hän ei hahmota, pitäisikö laulaa korkeammalta vai matalammalta.
Nummisen tutkimuksessa jokaisen osallistujan laulutaito kehittyi suhteellisen lyhyessä ajassa. Laulamisen harjoittelu edistää myös sävelkorvaa.
Saatamme ajatella, että liikunnallisuus, musikaalisuus ja taiteellisuus ovat ominaisuuksia, jotka saa geeneissään. Joko osaa tai ei osaa. Näin mustavalkoinen ajattelu kapeuttaa kyllä ajattelua siitä, mitä voimme tehdä. Itse ajattelen omaavani myös vaativuuden tunnelukon. Siihen liittyy nimenomaan ajatus siitä, että vaikka osaa jotakin, ei ole tarpeeksi hyvä.
Kaikesta kokemastani musiikillisen lahjattomuuden tunteesta huolimatta haaveilin vuosia poikkihuilun soittamisesta. Sain tammikuussa oman poikkihuilun ja aloin opetella sen soittoa. Mietin sitten, että oppisin paremmin opettajan ohjauksessa. Pohdintojen ja selvittelyjen jälkeen laitoin sähköpostia musiikkiopiston huiluopettajalle, josko hän antaisi yksityistunteja. Tämän keskustelun lopuksi päädyin kohtaamaan lapsuuteni epämukavuusalueen uudelleen ja menin musiikkiopiston pääsykokeisiin. Pelotti, ja äänikin oli koronan jäljiltä painoksissa, mutta pääsin sisään. Ehkä nyt huilutunneilla käymisen myötä epämusikaalisuuden tunne alkaa hieman helpottaa. Odotan innolla ensimmäistä soittotuntiani. Opintoihin kuuluva muu opiskelu lähinnä huvittaa, kalenterissani on nimittäin myös merkintä: "Musiikin perusteet 1–2 to klo 17.30".
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys