”Olit kilt­ti, kun tu­lit sen­tään, ku­nin­gas Tal­vi! Kii­tos!”

Nämä sa­nat ovat El­sa Bes­ko­win las­ten­kir­jas­ta Ol­lin hiih­to­ret­ki. Yh­dyn nii­hin täl­lä het­kel­lä täy­des­tä sy­dä­mes­tä­ni.

Sää­tie­to­ti­las­to­jen mu­kaan kym­me­nes­tä läm­pi­mim­mäs­tä vuo­des­ta kuu­si on ol­lut vuo­den 2010 jäl­keen. Ei ih­me, et­tä on tun­tu­nut, et­tä tal­vet on pe­rut­tu. Vii­me vuo­den lop­pu­kin oli niin pi­meä ja mus­ta, et­tä ai­van sil­miä häi­käi­si, kun maa muut­tui val­koi­sek­si. Iloit­sin jo­kai­ses­ta lu­mi­hiu­ta­lees­ta, joka yl­hääl­tä lei­jai­li alas. Tänä tal­ve­na lumi on sa­ta­nut ke­vy­e­nä pak­kas­lu­me­na, jon­ka puk­kaa­mi­nen au­to­tal­lin taak­se on su­ju­nut ke­vy­es­ti Kuu­le-so­vel­luk­ses­ta lai­te­tun lu­mi­työ­mu­sii­kin avul­la.

Aja­tuk­se­ni ovat ko­vi­na pak­kas­päi­vi­nä ai­na ke­sän hel­tees­sä. Ajat­te­len, et­tä vuo­den kes­ki­läm­pö­ti­la py­syy suu­rin piir­tein sa­ma­na, jo­ten kyl­mä tal­vi tar­koit­taa läm­min­tä ke­sää. Täl­lä aja­tus­lei­kil­lä kova pak­ka­nen on hel­pom­pi sie­tää, mut­ta toki vil­la­su­kat­kin aut­ta­vat asi­aa. Mi­nul­la on pit­kä­var­ti­set työ­ka­ve­rin tyt­tä­rel­tä ti­la­tut Anel­mai­set.

Olen eh­kä ni­mes­tä­ni huo­li­mat­ta enem­män tal­vi- kuin ke­säih­mi­nen. Jos pi­tää siis va­li­ta. Toi­saal­ta voi ky­syä, mik­si pi­täi­si va­li­ta. Par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la on Tai­vaan Isä nämä vuo­de­na­jat jär­jes­tä­nyt. Nel­jä vuo­de­nai­kaa tar­jo­a­vat so­pi­vas­ti vaih­te­lua ja eri­lais­ta te­ke­mis­tä. Jat­ku­va kesä oli­si tyl­sää, vaik­ka ul­koi­lu ke­säi­sin on­kin hel­pom­paa.

Mie­les­tä­ni tal­ven ul­koi­lut las­ten kans­sa ovat mu­ka­vam­pia kuin ke­säl­lä. Eni­ten tyk­kään luis­te­lus­ta. Sil­loin, kun mei­dän van­him­mat lap­set oli­vat vie­lä pie­niä kou­lu­lai­sia, ihan tuos­sa naa­pu­ris­sa oli luis­te­lu­jää. Sin­ne oli help­po men­nä las­ten kans­sa. Pe­la­sim­me jää­kiek­koa kol­men van­him­man kans­sa. 2-vuo­ti­as oli mas­kot­ti, joka juok­si ken­täl­lä, ja vau­va nuk­kui vau­nuis­sa.

Nyt pi­tää men­nä au­tol­la. Läh­tö­häs­säk­kä on ai­na ihan kau­hea kaa­os. Kai­kil­la on kaik­ki hu­kas­sa ja joku, jol­la ei ole suo­jia luis­ti­mis­sa, hui­too te­rä­vil­lä te­ril­lä. Minä yri­tän sii­nä si­toa luis­ti­mia ja ki­ris­tää ky­pä­riä en­nen kuin en­sim­mäi­set tus­kas­tu­vat top­pa­kamp­peis­saan. Tänä tal­ve­na toi­nen haas­te liit­tyy tie­ten­kin ko­ro­naan, kuin­kas muu­ten. Pu­ku­ko­pit on sul­jet­tu, jo­ten ei pää­se läm­mit­te­le­mään ei­kä ha­ke­maan li­sää vet­tä, jos käy niin, et­tä iso­ve­li juo pik­ku­vel­jen ve­det.

Mut­ta on se sil­ti kai­ken vai­van ar­vois­ta: yh­tei­nen mu­ka­va te­ke­mi­nen las­ten kans­sa. Pu­nai­set pos­ket ja iloi­nen mie­li.

Luis­te­lun jäl­keen pa­ras­ta tal­vel­la on lu­mi­lau­tai­lu. Jos jo­ta­kin tu­le­vai­suu­del­ta toi­von, niin sitä, et­tä ter­veyt­tä riit­täi­si lu­mi­lau­tai­luun. Ja toi­saal­ta sitä, et­ten yh­täk­kiä tu­li­si niin ai­kui­sek­si, et­ten enää ha­lu­ai­si lu­mi­lau­tail­la. Toki pulk­ka­mä­es­tä­kin saa kun­non vauh­dit täl­lai­se­na tal­ve­na, kun lun­ta on riit­tä­väs­ti.

Mer­ta ja jää­tä ei sovi unoh­taa, kun ran­ni­kol­la asu­taan. Ke­vät­tal­ven au­rin­koi­nen sää ja ret­kei­ly lä­hi­saa­reen mak­ka­ran­pais­toon on ai­na mah­ta­vaa ja lap­sis­ta to­del­li­nen seik­kai­lu.

Kun tal­vi tu­lee myö­hään, ke­vät­kin saa tul­la vä­hän myö­hem­min. Py­syi­si pak­ka­nen niin, et­tei ke­vä­tau­rin­ko heti su­la­ta jäi­tä. Jos al­kaa lii­an ai­kai­sin läm­me­tä, pi­tää tuu­mia niin kuin El­sa Bes­ko­win kir­jan lap­set:

”Pois, pois rän­tä­ke­li,

toi­voo Ol­li ja pik­ku­ve­li.”