En omis­ta te­le­vi­si­o­ta. Sel­lais­ta ei ol­lut lap­suu­den­ko­dis­sa­ni­kaan. Olen vil­pit­tö­mäs­ti tie­tä­mä­tön elo­ku­va­täh­dis­tä, saip­pu­a­sar­jois­ta ja ko­me­di­a­ho­ke­mis­ta.

Lap­suu­des­sa­ni 1980-lu­vul­la kaik­ki kat­soi­vat sa­mo­ja te­le­vi­sio-oh­jel­mia. Täs­tä seu­ra­si, et­tä jo­kai­nen ral­lat­te­li sa­mo­ja ker­to­sä­kei­tä, nau­roi sa­moil­le hah­moil­le, mat­ki sa­mo­ja ma­nee­re­ja. Kun it­se olin tuos­ta kai­kes­ta ul­ko­na, tun­sin hy­vin voi­ma­kas­ta eri­lai­suut­ta. Te­le­vi­si­on maa­il­ma oli vie­ras.

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­sa te­le­vi­si­oon ei tun­ne­tus­ti ole suh­tau­dut­tu myön­tei­ses­ti. Kan­san­pe­rin­tee­seen on juur­tu­nut eri­lai­sia se­li­tyk­siä ja jut­tu­ja liit­ty­en liik­keen te­le­vi­si­o­kan­taan. Nii­tä ei kan­na­ta täs­sä ker­ra­ta. It­se ym­mär­rän pää­tök­sen te­le­vi­si­ot­to­muu­des­ta syn­ty­neen sil­lä pe­rus­teel­la, et­tä mil­tei tuo­reel­taan ha­vait­tiin sen vie­raan­nut­ta­van mo­nia kris­tit­ty­jen yh­tey­des­tä. Ja mikä ha­vai­taan hai­tal­li­sek­si, sitä on syy­tä myös va­roa. Te­le­vi­sio ryö­vä­si ai­kaa ja tar­jo­si si­säl­löl­lään ar­vo­maa­il­maa, joka oli ris­ti­rii­das­sa kris­til­li­syy­tem­me ope­tuk­sen kans­sa.

Ny­kyi­sin te­le­vi­si­o­ta ja in­ter­ne­tiä ei oi­ke­as­taan voi erot­taa toi­sis­taan. Pe­ri­aat­tees­sa­han jo­kai­sel­la niin sa­no­tun äly­pu­he­li­men hank­ki­neel­la on te­le­vi­sio tas­kus­saan. Net­ti­se­lai­mel­la pää­see nä­ke­mään sa­mat oh­jel­mat, joi­ta te­le­vi­si­o­vas­taa­no­tin­kin tar­jo­aa.

Va­lin­ta te­le­vi­si­on ja te­le­vi­si­ot­to­muu­den vä­lil­lä oli sel­keä. Kun ei lai­tet­ta omis­ta­nut, ei so­pi­ma­ton si­säl­tö yk­sin­ker­tai­ses­ti ol­lut ulot­tu­vil­la. Ny­ky­ti­lan­tees­sa jou­dum­me sen si­jaan jat­ku­vas­ti te­ke­mään va­lin­to­ja so­pi­van ja so­pi­mat­to­man net­ti­si­säl­lön vä­lil­lä. Pää­mää­rä­tön surf­fai­lu voi ol­la ai­van yh­tä te­ho­kas ajan­tär­väyk­sen muo­to kuin tar­koi­tuk­set­to­mien draa­ma­sar­jo­jen seu­raa­mi­nen­kin.

Mi­nus­ta oli­si tär­ke­ää, et­tä van­hem­mat kes­kus­te­li­si­vat nuor­ten kans­sa esi­mer­kik­si por­non kat­se­lus­ta. Ver­kon tar­jon­ta on kaik­kien ulot­tu­vil­la ta­val­la, jos­ta ei men­nei­nä vuo­si­kym­me­ni­nä osat­tu unek­si­a­kaan. Työs­ken­nel­les­sä­ni tei­ni-ikäis­ten opet­ta­ja­na mi­nul­le on sel­vin­nyt, et­tä por­no kuu­luu mo­nen nuo­ren ar­ki­päi­vään. Sek­su­aa­li­suus on sen ver­ran herk­kä elä­mä­na­lue, et­ten soi­si ke­nen­kään va­hin­goit­ta­van sitä kie­rou­tu­neil­la mie­li­ku­vil­la.

En aio hank­kia te­le­vi­si­o­ta en­kä opet­taa lap­si­a­ni seu­raa­maan sen tar­jon­taa. Kat­se­lem­me toki eri­lai­sia Yo­u­tu­be-vi­de­oi­ta. Poi­kien suo­sik­ke­ja ovat mu­taan juut­tu­neet trak­to­rit. Toi­si­naan tih­rus­tan jal­ka­pal­loa myö­häi­sil­las­sa. Vaik­ka am­mat­ti­ni­kin vuok­si yri­tän py­sy­tel­lä päi­vän­po­li­tii­kan ta­pah­tu­mis­sa mu­ka­na, en ker­taa­kaan ole jää­nyt tie­to­pi­men­toon, vaik­ka kat­son puo­li yh­dek­sän uu­ti­set vain sa­tun­nai­ses­ti.

Jos­kus olen net­ti­pals­toil­la näh­nyt ky­syt­tä­vän, on­ko les­ta­di­o­lai­suu­den kan­ta te­le­vi­si­oon muut­tu­nut. Väit­täi­sin, et­tä ei ole. Te­le­vi­sio sen si­jaan on van­hen­tu­nut. Men­nees­sä maa­il­mas­sa oli mah­dol­lis­ta teh­dä va­lin­ta, han­ki­taan­ko te­le­vi­sio vai ei. Sa­mal­la rat­ke­si myös, al­tis­tu­taan­ko va­hin­gol­li­sel­le si­säl­löl­le. Nyt ra­ja­pin­ta on epä­sel­vem­pi.

Viih­teen kes­kei­nen ta­voi­te on viih­dyt­tää mut­ta myös kou­kut­taa. Te­le­vi­sio, in­ter­net ja tie­to­ko­ne­pe­lit ovat täs­sä kil­pa­sar­jas­sa ta­sa­vah­vo­ja. Yri­tän py­sy­tel­lä kär­ryil­lä, mis­sä kol­kas­sa nuo­ri­so mil­loin­kin surf­faa. Us­ko­ne­lä­mäl­le va­hin­gol­li­sia si­säl­tö­jä jou­tuu tun­nis­ta­maan jat­ku­vas­ti. Hen­ki­lö­koh­tai­nen vas­tuu ko­ros­tuu in­ter­ne­tin va­pau­den maa­il­mas­sa.