Muo­vi on fik­su kek­sin­tö. Sii­tä val­mis­te­taan niin mo­nen­lai­sia ta­va­roi­ta, et­tei kan­na­ta al­kaa edes lu­e­tel­la. Eräs käyt­tö­koh­de ovat ham­masp­ro­tee­sit.

Muo­vi ihas­tut­ti ih­mi­set saa­pu­es­saan Suo­meen vuo­si­kym­me­niä sit­ten. Mo­nis­sa ko­deis­sa luo­vut­tiin pos­lii­ni­as­ti­as­tois­ta ja han­kit­tiin ti­lal­le rik­kou­tu­mat­to­mia muo­vi­kip­po­ja. Ker­tain­ves­toin­nil­la piti pääs­tä­män eroon loh­keil­leis­ta kah­vi­ku­pin­kor­vis­ta tai la­sin­si­ruis­ta lat­ti­al­la. To­sin muo­vi­mat­to on niin peh­me­ää, et­tei lasi rik­koon­nu pu­do­tes­saan.

Sa­maan ai­kaan ke­hi­tys näyt­täy­tyi myös ham­mas­ka­lus­tois­sa. Ei ol­lut ta­va­ton­ta, et­tä pa­rin peh­men­neen ham­paan mu­ka­na pan­tiin uu­sik­si ter­veet­kin. Näin sääs­tyt­tiin ikä­väl­tä ka­riek­sel­ta. Mi­kä­pä sen mu­ka­vam­paa kuin elo il­man ham­pai­den put­saa­mis­ta ja ham­mas­sär­kyä.

Kun uu­si kek­sin­tö tai ajat­te­lu saa si­jaa, voi uu­tuu­des­ta vie­hät­ty­nyt ih­mis­par­ka teh­dä päät­tö­miä rat­kai­su­ja. Ei uu­sia kek­sin­tö­jä kan­na­ta ka­te­go­ri­ses­ti ka­vah­taa, mut­ta nii­den pe­räs­sä juok­se­mi­nen pel­kän uu­tuu­den so­kai­se­ma­na on va­ro­ma­ton­ta. Huo­maan tä­män omas­sa am­ma­tis­sa­ni, kun opet­ta­jil­le tu­pu­te­taan mitä ih­meel­li­sim­piä tie­to­tek­niik­kaan pe­rus­tu­via ope­tus­me­to­de­ja. Ne ei­vät va­li­tet­ta­vas­ti kor­vaa in­hi­mil­lis­tä kon­tak­tia, vaik­ka mo­nis­sa ta­pauk­sis­sa ovat­kin oi­va kä­den­jat­ke. älyn­jat­keek­si ei ko­neis­ta ole.

Kou­lun käy­tä­väl­lä saat­taa is­tua kym­me­nen tei­niä vie­rek­käin. Ku­kaan ei kes­kus­te­le ke­nen­kään kans­sa, vaan kaik­ki pe­laa­vat jo­tain pe­liä. Il­miö on niin kum­mal­li­nen, et­ten ai­na osaa edes nau­raa sil­le. Joku on kek­si­nyt an­taa il­mi­öl­le ni­men so­si­aa­li­nen me­dia. Ih­met­te­len, mis­tä sana so­si­aa­li­nen oi­kein tu­lee. Mut­ta mei­dät on mai­nos­tet­tu ajat­te­le­maan äly­pu­he­li­mien ole­van hyvä jut­tu, jo­ten en­pä kei­ku­ta ve­net­tä tä­män enem­pää.

Pait­si uu­teen ta­va­raan, ih­mi­nen on ihas­tu­nut myös uu­siin aja­tuk­siin. Maa­il­maa muu­te­taan mil­loin min­kä­kin aat­teen pe­rus­teel­la. Tek­ni­set vem­pe­leet ja nii­den kans­sa värk­käi­ly ovat toki hu­pai­sia, mut­ta lo­pul­ta ai­ka vaa­rat­to­mia aja­tuk­sien voi­maan ver­rat­tu­na. Lu­ki­ja muis­ta­nee, mitä saa­tiin ai­kaan mar­xi­lai­suu­del­la. Na­ti­o­na­lis­mi on vää­rin vil­jel­ty­nä joh­ta­nut ka­tast­ro­fei­hin. Ja niin­kin vi­at­to­mil­ta vai­kut­ta­vat aat­teet kuin fe­mi­nis­mi ja li­be­ra­lis­mi saat­ta­vat pi­tää si­säl­lään tu­hon sie­me­nen.

Eh­kä täl­lai­set väit­teet vaa­ti­vat tu­ek­seen se­li­tyk­sen. Kris­til­li­sen ar­vo­poh­jan mu­ren­ta­mi­ses­sa on teh­ty var­sin­kin fe­mi­nis­min ja ar­vo­li­be­ra­lis­min ni­mis­sä uut­te­ras­ti työ­tä. Uu­sien is­mien oh­jaa­ma ajat­te­lu on kor­van­nut Raa­ma­tus­ta nou­se­van ope­tuk­sen. Lop­pu­tu­lok­se­na on yh­teis­kun­nan ra­ken­nus­pa­li­koik­si nou­se­mas­sa aja­tus­va­li­koi­ma, jon­ka mo­raa­li­nen pe­rus­ta on muu­hun kuin Ju­ma­lan sa­naan pe­rus­tu­va. Se läh­tee ih­mi­sen vaa­ti­muk­ses­ta saa­da to­teut­taa omia mie­li­ha­lu­jaan vail­la pe­ri­aat­teel­li­sia pi­däk­kei­tä. En us­ko, et­tä täl­lai­sen ajat­te­lun vai­ku­tuk­set ovat hy­viä sen enem­pää yk­si­löl­le kuin yh­teis­kun­nal­le­kaan.

Sen si­jaan us­kon kris­til­lis­ten ar­vo­jen pe­rus­hy­vyy­teen. Sii­hen, et­tä nii­den nou­dat­ta­mi­nen yh­teis­kun­nal­li­sel­la ta­sol­la tuo yleis­tä hy­vää enem­män kuin muu­ten saa­tai­siin ai­kaan. Jos ar­vot ovat läh­töi­sin ih­mis­ten kes­ke­nään so­pi­mis­ta ja (de­mok­raat­ti­ses­ti) muu­tet­ta­vis­sa ole­vis­ta pe­ri­aat­teis­ta, on lop­pu­tu­lok­se­na vää­jää­mät­tä ar­vo­poh­jan suh­teel­lis­tu­mi­nen. En­kä luo­ta kol­lek­tii­vi­seen enem­pää kuin yk­si­lön­kään hy­vyy­teen. ää­nes­te­tyt ar­vot ei­vät kes­tä.

Jos pe­rus­tam­me us­kom­me ja mo­raa­lim­me Raa­ma­tun sa­naan, em­me edel­leen­kään voi an­taa pe­rik­si esi­mer­kik­si sek­su­aa­li­mo­raa­li­sis­sa ky­sy­myk­sis­sä. Luo­vut­ta­ma­ton­ta on kui­ten­kin en­nen kaik­kea se, mi­ten ih­mi­nen voi pe­las­tua. Näi­tä ope­tuk­sia ei voi mil­lään pro­tee­seil­la kor­va­ta, oli­vat­pa kor­vik­keet kuin­ka ajan­mu­kai­sia ta­han­sa.