Pari vuot­ta sit­ten il­mes­tyi Pau­lii­na Rau­ha­lan van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen nuo­ren per­heen elä­mäs­tä ker­to­va ro­maa­ni Tai­vas­lau­lu. Kir­ja he­rät­ti tuo­reel­taan laa­jaa huo­mi­o­ta. Kes­kus­te­lu jat­kuu edel­leen, sil­lä te­ok­ses­ta on teh­ty näy­tel­mä, joka sai hil­jat­tain en­si-il­tan­sa Ou­lun kau­pun­gin­te­at­te­ris­sa.

Pi­dän vii­saa­na jät­tää kom­men­toi­mat­ta Rau­ha­lan kir­jaa, sil­lä en ole sitä lu­ke­nut. En myös­kään voi an­taa lau­sun­toa te­at­te­ri­ver­si­os­ta, joka se­kin on ko­ke­mat­ta. Sen si­jaan te­ok­ses­ta tie­do­tus­vä­li­neis­sä käy­ty kes­kus­te­lu an­taa ai­heen lau­sua jo­tain, ovat­han tee­moi­na ol­leet suur­per­heel­li­syys, jak­sa­mi­nen sekä les­ta­di­o­lais­ten ope­tus per­he­suun­nit­te­lus­ta. Näis­sä asi­ois­sa olen ke­rän­nyt ko­ke­mus­ta, jopa asi­an­tun­te­muk­seen saak­ka. Ei­kä kal­tai­sis­ta­ni ole van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten pa­ris­sa puu­tet­ta.

Hel­sin­gin Sa­no­mat oli mu­ka­na Tai­vas­lau­lun esi­tyk­ses­sä, ja ai­hees­ta oli kult­tuu­ri­si­vuil­la iso jut­tu 22. syys­kuu­ta. Toi­mit­ta­ja ni­me­si les­ta­di­o­lai­suu­den yh­dek­si on­gel­mak­si li­sään­ty­mis­pa­kon. Teks­tis­sä esiin­tyi myös sana eh­käi­sy­kiel­to. Nämä ovat var­maan kes­ke­nään lä­hei­siä kä­sit­tei­tä. Nii­den taus­tal­la on mie­les­tä­ni sel­lai­sia ole­tuk­sia, jot­ka pe­rus­tu­vat vää­ri­nym­mär­ryk­seen.

Aja­tel­laan­pa ihan konk­reet­ti­ses­ti. Eh­käi­sy­kiel­to tar­koit­taa sitä, et­tä joku on sa­no­nut eh­käi­syn ole­van kiel­let­tyä. Li­sään­ty­mis­pak­ko taas tar­koit­ta­nee, et­tä per­heel­lis­ten pää­mää­rä­nä on saa­vut­taa mah­dol­li­sim­man suu­ri jäl­ke­läis­ten jouk­ko, mak­soi mitä mak­soi. Jos et li­sään­ny, et kuu­lu po­ruk­kaan.

On oi­ke­as­taan ab­sur­dia pu­hua eh­käi­sy­kiel­los­ta. It­se us­kon, et­tä syn­ty­vyy­den sään­nös­te­ly on Raa­ma­tun vas­tais­ta ja sel­lai­se­na syn­ti. Jos eh­käi­sy­kiel­to tu­lee jos­tain, niin Raa­ma­tun sa­naan si­do­tus­ta omas­ta­tun­nos­ta. Rat­kai­su läh­tee siis us­kon­nol­li­ses­ta va­kau­muk­ses­ta, ei­kä sitä tee kiel­lok­si edes se, et­tä liik­keen joh­to opet­taa sa­moin kuin ta­val­li­nen liik­keen jä­sen elää.

Sa­nal­la kiel­to luo­daan ku­vaa kont­rol­lis­ta. Minä pa­ni­sin sen ti­lal­le sa­nan ope­tus. Evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa­kin on en­nen ope­tet­tu, et­tä kiel­tei­nen suh­tau­tu­mi­nen per­he­suun­nit­te­luun on Ju­ma­lan sa­nan mu­kais­ta. Kir­kon kan­ta muu­tet­tiin piis­po­jen pää­tök­sel­lä vuon­na 1952. Ju­ma­lan sana ei sa­mas­sa yh­tey­des­sä muut­tu­nut.

Li­sään­ty­mis­pak­ko on mie­les­tä­ni alen­ta­va sana. Les­ta­di­o­lai­suus näh­dään mo­nes­ti vain tä­män yh­den avai­men­rei­än lä­vit­se, mikä on va­hin­ko. Suh­tau­tu­mi­nen las­ten saa­mi­seen on vain yk­si seu­raus us­kos­ta, to­sin nä­ky­vä, mut­ta vain yk­si osa. Ajas­sam­me on il­mei­sen vai­kea ym­mär­tää, et­tä joku yli­pään­sä saar­naa, saa­ti et­tä joku tah­too elää niin kuin saar­naa.

Niin sa­not­tu­jen kiel­to­jen ja pak­ko­jen taus­tal­la on us­kon­nol­li­nen va­kau­mus, joka oh­jaa va­lin­to­ja. Us­kon­nol­li­suus ei ole ha­vain­to­ni mu­kaan muo­tia. Ti­lan­net­ta ei hel­po­ta se, et­tä ai­na­kaan län­si­mais­sa ei us­kon­toon pe­rus­tu­va ar­gu­ment­ti yleen­sä­kään ole ym­mär­ret­tä­vä ei­kä hy­väk­syt­tä­vä. Väi­tän jopa, et­tä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­den kal­tai­sen us­kon­nol­li­sen ryh­män jä­se­nyys pa­ran­taa us­kon­nol­lis­ta lu­ku­tai­toa, ky­kyä ym­mär­tää nä­en­näi­sis­tä­kin jär­ki­pe­rus­teis­ta riip­pu­ma­ton­ta me­net­te­lyä.

Tie­do­tus­vä­li­neet va­lit­se­vat sa­nan­sa usein var­sin va­ro­en kä­si­tel­les­sään vä­hem­mis­tö­jä. Yri­tän nyt it­se par­haa­ni mu­kaan sa­noa kau­niis­ti, et­tä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­ta pu­hut­ta­es­sa va­ro­vai­suus on usein unoh­tu­nut. Ym­mär­rys­tä löy­tyy ra­joi­te­tus­ti, ja on­pa us­kon­nol­li­nen va­kau­mus toi­si­naan mai­nit­tu yh­teyk­sis­sä, joi­hin se ei jour­na­lis­tin eet­tis­ten oh­jei­den mu­kaan kuu­lui­si. Eh­kä il­miö sen­tään enem­män hy­myi­lyt­tää kuin har­mit­taa, mut­ta mie­les­tä­ni on koh­tuul­lis­ta lau­sua mo­nien tun­te­ma asia ää­neen.

Tai­vas­lau­lun ym­pä­ril­lä käy­dys­sä jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa on esi­tet­ty huo­li suur­per­hei­den van­hem­pien jak­sa­mi­ses­ta. Huo­li ei ole tur­ha, voin ko­ke­muk­ses­ta sa­noa. Mut­ta jak­sa­mis­ta ei hel­po­ta yh­tään, jos ylei­nen mie­li­pi­de tuo­mit­see us­kon­nol­li­sen va­kau­muk­sen, se­lit­tää sen kiel­loik­si ja pa­koik­si, pi­tää sitä on­gel­ma­na ja tar­jo­aa ti­lal­le omia ihan­tei­taan avai­me­na on­neen.