Yleis­ra­di­on verk­ko­si­vuil­la oli kart­ta, jo­hon sai mer­ki­tä hen­ki­sen ko­ti­kun­tan­sa. Joil­le­kin teh­tä­vä on var­maan help­po, mut­ta it­se en saa­nut rat­kai­sua ai­kaan. Muis­tan asu­nee­ni Ke­min­maas­sa, Yli-Iis­sä, Ke­min­maas­sa, Es­poos­sa, Hel­sin­gis­sä, Es­poos­sa,Van­taal­la ja Tuu­su­las­sa. Ke­sä­mök­ki­mai­se­mat ovat ol­leet Kuu­sa­mos­sa ja Sys­mäs­sä. Las­ke nois­ta sit­ten hen­ki­nen kes­ki­ar­vo.

On ku­lu­nut kot­van vail­le 20 vuot­ta muu­tos­ta­ni Ete­lä-Suo­meen. Poh­joi­sen poi­ka tem­mat­tiin kes­kel­le ruuh­kaa ja vä­en­pal­jout­ta. Maas­sa­muut­to syn­nyt­ti muu­ka­lai­suu­den ko­ke­muk­sia. Mur­hei­ne­ni ja mur­tei­ne­ni tun­sin vä­lil­lä ole­va­ni ou­dol­la pla­nee­tal­la. Oli kum­mal­lis­ta, et­tä ju­nia ja bus­se­ja saat­toi kul­kea kym­me­nen mi­nuu­tin vä­lein. Maan­tie­don kir­jas­ta tu­tut ra­ken­nuk­set saat­toi näh­dä omin sil­min! Ek­so­tii­kan pik­ku­hil­jaa ka­ris­tes­sa tun­sin kui­ten­kin ko­tiu­tu­va­ni. Ei­hän täl­lai­ses­ta met­sä­läi­ses­tä kos­kaan täy­del­lis­tä kau­pun­ki­lais­ta tule, pois se. Osaan sil­ti sei­soa liu­ku­por­tais­sa oi­ke­al­la, et­tä pää­se­vät kii­rei­set ohi.

Su­ku­ni le­vin­nei­syys päät­tyi pit­kään Jy­väs­ky­län kor­keu­del­le. Sii­tä ete­lään kart­ta oli val­koi­nen. Tun­sin suur­ta skep­ti­syyt­tä ra­jaa ylit­tä­es­sä­ni. Mut­ta pois pel­ko: ih­mi­nen voi elää var­sin mu­ka­vas­ti il­man per­ho­ka­las­tus­ta tai hil­la­reis­su­ja­kin. Pit­kin poi­kin Suo­mea kul­jet­tu­a­ni en koe muu­ka­lai­suut­ta sen enem­pää Ke­mi­jo­en kuin Lah­den­väy­län­kään var­res­sa.

Pai­kas­ta toi­seen muut­ta­es­sa­ni on ol­lut mu­ka­va ha­vai­ta, et­tä asuin­pai­kas­ta riip­pu­mat­ta olen voi­nut löy­tää sa­moin us­ko­vien jou­kon. Us­kos­sa ei ole alu­eel­li­sia pai­no­tuk­sia. Tä­män huo­ma­sin nuo­re­na vie­tet­ty­ä­ni ke­sän Yh­dys­val­lois­sa: vaik­ka mo­net me­net­te­ly­ta­vat voi­vat ol­la omis­tam­me poik­ke­a­via, on us­kon pe­rus­si­säl­tö sama.

Kaik­kea muu­ka­lai­suut­ta en voi it­ses­tä­ni ka­ris­taa, asuin­pa mis­sä hy­vän­sä. Täl­lä tar­koi­tan sitä, et­tä koh­taan jat­ku­vas­ti asi­oi­ta, joi­ta en va­kau­muk­se­ni vuok­si pidä kan­na­tet­ta­vi­na. Yh­teis­kun­nas­sa ylei­ses­ti nor­maa­lei­na pi­de­tyt il­mi­öt ja ta­vat saat­ta­vat ol­la mi­nul­le vie­rai­ta, ku­ten vaik­ka­pa al­ko­ho­lin käyt­tö ja sii­hen liit­ty­vät kult­tuu­ri- ja lie­veil­mi­öt. Ei maa­il­ma kos­kaan ole ol­lut­kaan kris­tit­ty­jen mie­len mu­kai­nen ei­kä ole sel­lai­sek­si muut­tu­mas­sa. Ei­kä muu­tos­ta pidä edes edel­lyt­tää, sil­lä ei Raa­ma­tus­sa an­ne­ta esi­merk­kiä kris­ti­tys­tä maa­il­mas­ta vaan kris­ti­tyis­tä osa­na maa­il­maa.