Har­ri Kor­te­nie­mi

Jee­sus näyt­täy­tyi ope­tus­lap­sil­leen 40 päi­vän ai­ka­na use­as­ti ja pu­hui Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tin lu­vun alus­sa ker­ro­taan Mag­da­lan Ma­ri­an vie­rai­lus­ta Jee­suk­sen hau­dal­la sa­pa­tin jäl­kei­se­nä päi­vä­nä, jona Jee­sus oli nous­sut hau­das­ta. Ma­ria vei sa­naa tyh­jäs­tä hau­das­ta ope­tus­lap­sil­le, heis­tä Pie­ta­ri ja Jo­han­nes kii­ruh­ti­vat hau­dal­le. Häm­mäs­tys oli suu­ri, kun hau­dan si­säl­tä löy­tyi­vät vain kää­rin­lii­nat.

Tä­män jäl­keen Mag­da­lan Ma­ria ja Jee­sus koh­ta­si­vat puu­tar­has­sa, jos­sa Jee­suk­sen hau­ta oli ol­lut. Siel­tä läh­ti Ma­ri­an mu­ka­na ope­tus­lap­sil­le vies­ti ylös­nous­sees­ta Va­pah­ta­jas­ta. (Joh. 20:1–10.)

Jee­suk­sen teh­tä­vä

Evan­ke­liu­mi­teks­ti vie mei­dät ope­tus­las­ten ma­ja­paik­kaan, jon­ne he pe­lok­kai­na oli­vat ko­koon­tu­neet toi­nen toi­sis­taan tur­vaa ha­kien. Oli il­ta, ovet oli­vat lu­kos­sa, mut­ta yh­täk­kiä Jee­sus sei­soi hei­dän kes­kel­lään ja sa­noi: ”Rau­ha teil­le!” Jee­sus näyt­ti heil­le kä­ten­sä ja kyl­ken­sä ja ope­tus­lap­set tun­nis­ti­vat niis­tä Jee­suk­sen. Syn­tyi suu­ri ilo!

Sen jäl­keen Jee­sus an­toi heil­le teh­tä­vän: ”Rau­ha teil­le! Niin kuin Isä on lä­het­tä­nyt mi­nut, niin lä­he­tän minä tei­dät.” Jee­sus pu­hal­si hei­tä koh­ti ja sa­noi: ”Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut. Jol­ta te kiel­lät­te an­teek­si­an­non, hän ei saa syn­te­jään an­teek­si.”

Ope­tus­lap­sis­ta Tuo­mas ei ol­lut sil­loin pai­kal­la. Kun muut myö­hem­min ker­toi­vat hä­nel­le Jee­suk­sen käy­neen hei­dän luo­naan, Tuo­mas ei jak­sa­nut us­koa, en­nen kuin omin sil­min nä­ki­si ja omin kä­sin kos­ket­te­li­si Jee­suk­sen haa­vo­ja ja nau­lan­rei­kiä.

Meni viik­ko, ja Jee­sus il­mes­tyi jäl­leen ope­tus­lap­sil­le. En­sim­mäi­se­nä Jee­suk­sel­la oli asi­aa Tuo­mak­sel­le: ”Ojen­na sor­me­si: täs­sä ovat kä­te­ni. Ojen­na kä­te­si ja pis­tä se kyl­kee­ni. Älä ole epä­us­koi­nen, vaan us­ko!” Val­ta­van ilon täyt­tä­es­sä Tuo­mak­sen sy­dä­men hän huu­dah­ti: ”Mi­nun Her­ra­ni ja Ju­ma­la­ni!” Jee­sus opet­ti Tuo­mas­ta, mui­ta ope­tus­lap­sia ja mei­tä kaik­kia: ”Sinä us­kot, kos­ka sait näh­dä mi­nut. Au­tu­ai­ta ne, jot­ka us­ko­vat, vaik­ka ei­vät näe.”

Ju­ma­lan voi­mal­la

Jee­sus an­toi ope­tus­lap­sil­le lä­he­tys­teh­tä­vän an­taa ih­mi­sil­le syn­te­jä an­teek­si. Jo ai­em­mis­sa koh­taa­mi­sis­saan Jee­sus oli sa­no­nut Pie­ta­ril­le: ”Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met. Min­kä sinä si­dot maan pääl­lä, se on si­dot­tu tai­vais­sa, ja min­kä sinä va­pau­tat maan pääl­lä, se on myös tai­vais­sa va­pau­tet­tu.” (Matt. 16:19.) Sa­man­si­säl­töi­nen teh­tä­vä liit­tyy myös mui­den evan­ke­liu­mien lä­he­tys­käs­kyi­hin (Matt. 28:18–19; Mark. 16:15–16; Luuk. 24:47). Tuo­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­no­maa ovat Jee­suk­sen seu­raa­jat ha­lun­neet Ju­ma­lan voi­mal­la vie­dä eteen­päin näi­hin päi­viin saak­ka.

Tuo­mak­sen kal­tais­ten epäi­lys­ten kans­sa kamp­pai­le­vil­le apos­to­li Paa­va­li roh­kai­si: ”Me­hän eläm­me us­kon va­ras­sa, em­me nä­ke­mi­sen” (1. Kor. 5:7). Jee­sus toi ah­dis­tuk­sen, pe­lon ja epäi­lys­ten kes­kel­le ope­tus­lap­sil­le rau­han ter­vei­siä. Jee­sus oli jo ai­em­min lu­van­nut: ”Minä jä­tän teil­le rau­han. Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta jon­ka maa­il­ma an­taa. Ol­kaa roh­ke­at, äl­kää vai­pu­ko epä­toi­voon.” (Joh. 14:27.) Myös apos­to­li Paa­va­li ke­hot­ti ko­los­sa­lai­sia: ”Val­lit­koon tei­dän sy­dä­mis­sän­ne Kris­tuk­sen rau­ha” (Kol. 3:15).

Kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan

Kris­tuk­sen tuo­ma rau­ha on hy­vän oman­tun­non rau­haa, jota jo­kai­nen Ju­ma­lan lap­si saa tääl­lä maan pääl­lä omis­taa. Tuon rau­han omis­ta­jak­si kut­su­taan jo­kais­ta. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­taan vie­lä­kin Py­hän Hen­gen voi­mal­la ilon ja rau­han sa­no­maa, syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti päät­tyy mei­tä jo­kais­ta pu­hut­te­le­viin sa­noi­hin: ”Tämä on kir­joi­tet­tu sik­si, et­tä te us­koi­sit­te Jee­suk­sen ole­van Kris­tus, Ju­ma­lan Poi­ka, ja et­tä teil­lä, kun us­kot­te, oli­si elä­mä hä­nen ni­men­sä täh­den.”

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 20:19–31

Raa­mat­tu 1992: Sa­ma­na päi­vä­nä, vii­kon en­sim­mäi­se­nä, ope­tus­lap­set oli­vat il­lal­la kool­la lu­kit­tu­jen ovien ta­ka­na, sil­lä he pel­kä­si­vät juu­ta­lai­sia. Yh­täk­kiä Jee­sus sei­soi hei­dän kes­kel­lään ja sa­noi: ”Rau­ha teil­le!” Tä­män sa­not­tu­aan hän näyt­ti heil­le kä­ten­sä ja kyl­ken­sä. Ilo val­ta­si ope­tus­lap­set, kun he nä­ki­vät Her­ran. Jee­sus sa­noi uu­del­leen: ”Rau­ha teil­le! Niin kuin Isä on lä­het­tä­nyt mi­nut, niin lä­he­tän minä tei­dät.” Sa­not­tu­aan tä­män hän pu­hal­si hei­tä koh­ti ja sa­noi: ”Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut. Jol­ta te kiel­lät­te an­teek­si­an­non, hän ei saa syn­te­jään an­teek­si.” Yk­si kah­des­ta­tois­ta ope­tus­lap­ses­ta, Tuo­mas, jos­ta käy­tet­tiin myös ni­meä Di­dy­mos, ei ol­lut mui­den jou­kos­sa, kun Jee­sus tuli. Toi­set ope­tus­lap­set ker­toi­vat hä­nel­le: ”Me näim­me Her­ran.” Mut­ta Tuo­mas sa­noi: ”En us­ko. Jos en it­se näe nau­lan­jäl­kiä hä­nen kä­sis­sään ja pis­tä sor­me­a­ni nii­hin ja jos en pis­tä kät­tä­ni hä­nen kyl­keen­sä, minä en us­ko.” Vii­kon ku­lut­tua Jee­suk­sen ope­tus­lap­set oli­vat taas kool­la, ja Tuo­mas oli tois­ten jou­kos­sa. Ovet oli­vat lu­kos­sa, mut­ta yh­täk­kiä Jee­sus sei­soi hei­dän kes­kel­lään ja sa­noi: ”Rau­ha teil­le!” Sit­ten hän sa­noi Tuo­maal­le: ”Ojen­na sor­me­si: täs­sä ovat kä­te­ni. Ojen­na kä­te­si ja pis­tä se kyl­kee­ni. Älä ole epä­us­koi­nen, vaan us­ko!” Sil­loin Tuo­mas sa­noi: ”Mi­nun Her­ra­ni ja Ju­ma­la­ni!” Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Sinä us­kot, kos­ka sait näh­dä mi­nut. Au­tu­ai­ta ne, jot­ka us­ko­vat, vaik­ka ei­vät näe.” Mo­nia mui­ta­kin tun­nus­te­ko­ja Jee­sus teki ope­tus­las­ten­sa näh­den, mut­ta niis­tä ei ole ker­rot­tu täs­sä kir­jas­sa. Tämä on kir­joi­tet­tu sik­si, et­tä te us­koi­sit­te Jee­suk­sen ole­van Kris­tus, Ju­ma­lan Poi­ka, ja et­tä teil­lä, kun us­kot­te, oli­si elä­mä hä­nen ni­men­sä täh­den.

Bib­lia: Kuin siis sen sab­ba­tin päi­vän eh­too oli, ja ovet oli­vat sul­je­tut, jos­sa ope­tus­lap­set ko­koon­tu­neet oli­vat Juu­da­lais­ten pel­von täh­den, tuli Je­sus ja sei­soi hei­dän kes­kel­län­sä ja sa­noi heil­le: rau­ha ol­koon teil­le! Ja kuin hän sen sa­no­nut oli, osoit­ti hän heil­le kä­ten­sä ja kyl­ken­sä. Niin ope­tus­lap­set ihas­tui­vat, et­tä he nä­ki­vät Her­ran. Ja Je­sus taas sa­noi heil­le: rau­ha ol­koon teil­le! niin­kuin Isä mi­nun lä­het­ti, niin minä myös lä­he­tän tei­dät. Ja kuin hän nä­mät sa­no­nut oli, pu­hal­si hän hei­dän pääl­len­sä ja sa­noi heil­le: ot­ta­kaat Pyhä Hen­ki: Joil­le te syn­nit an­teek­si an­nat­te, niil­le ne an­teek­si an­ne­taan, ja joil­le te ne pi­dät­te, niil­le ne ovat pi­de­tyt. Mut­ta Too­mas, yk­si kah­des­ta­tois­ta­kym­me­nes­tä, joka kak­soi­sek­si kut­su­taan, ei ol­lut hei­dän kans­san­sa, kuin Je­sus tuli. Niin muut ope­tus­lap­set sa­noi­vat hä­nel­le: me näim­me Her­ran. Mut­ta hän sa­noi heil­le: el­len minä näe hä­nen kä­sis­sän­sä nau­lan rei­kää, ja pis­tä sor­me­a­ni nau­lain si­aan, ja pis­tä kät­tä­ni hä­nen kyl­keen­sä, en minä us­ko. Ja kah­dek­san päi­vän pe­räs­tä oli­vat ope­tus­lap­set taas si­säl­lä, ja Too­mas hei­dän kans­san­sa. Niin Je­sus tuli, kuin ovet sul­je­tut oli­vat, ja sei­soi hei­dän kes­kel­län­sä, ja sa­noi: rau­ha ol­koon teil­le! Sit­te sa­noi hän Too­maal­le: pis­tä sor­mes tän­ne, ja kat­so mi­nun kä­si­ä­ni, ja ojen­na tän­ne kä­tes, ja pis­tä mi­nun kyl­kee­ni, ja älä ole epä­us­koi­nen, vaan us­ko­vai­nen. Too­mas vas­ta­si ja sa­noi hä­nel­le: mi­nun Her­ra­ni ja mi­nun Ju­ma­la­ni! Je­sus sa­noi hä­nel­le: et­täs näit mi­nun, Too­mas, niin sinä us­koit: au­tu­aat ovat ne, jot­ka ei näe, ja kui­ten­kin us­ko­vat. Niin teki myös Je­sus mon­ta muu­ta merk­kiä ope­tus­las­ten­sa näh­den, jot­ka ei täs­sä kir­jas­sa ole kir­joi­te­tut. Mut­ta nä­mät ovat kir­joi­te­tut, et­tä te us­koi­sit­te, et­tä Je­sus on Kris­tus, Ju­ma­lan Poi­ka, ja et­tä te sai­sit­te elä­män us­kon kaut­ta hä­nen ni­meen­sä.