Lapsikysymyksessä saa edelleen luottaa Jumalaan

Sii­o­nin lau­lu 138 ku­vaa us­ko­vai­sen äi­din elä­mää. Se läh­tee liik­keel­le Ju­ma­las­ta kai­ken luo­ja­na ja eri­lais­ten lah­jo­jen tuo­ja­na. Näi­hin lah­joi­hin kuu­lu­vat myös lap­set, jot­ka ovat äi­din ta­voin Ju­ma­lan suo­je­luk­ses­sa.

Nuori tarvitsee kasvurauhaa

Jo­kai­nen luo­tu ih­mi­nen on jo alus­ta saak­ka su­ku­puo­li­nen ja sek­su­aa­li­nen olen­to. Ju­ma­la loi ih­mi­sen mie­hek­si ja nai­sek­si. Sek­su­aa­li­suus on omi­nai­suus, jon­ka Ju­ma­la on aset­ta­nut osak­si ih­mi­syyt­tä. Tämä pal­ve­lee yhä luo­mis­työ­tä, sil­lä uu­den elä­män syn­ty­mi­seen tar­vi­taan kak­si eri su­ku­puol­ta.

Eutanasia ei ole Raamatun mukainen ratkaisu

Kan­sa­lai­sa­loi­te eu­ta­na­si­an lail­lis­ta­mi­sek­si ke­rä­si maa­lis­kuun al­kuun men­nes­sä tar­vit­ta­vat 50 000 kan­na­tu­sil­moi­tus­ta, jo­ten aloi­te ete­nee edus­kun­nan kä­si­tel­tä­väk­si. Sa­moi­hin ai­koi­hin Yle teet­ti ky­se­lyn suo­ma­lais­ten eu­ta­na­si­a­kan­nas­ta. Sitä kan­nat­ti nel­jä vii­des­tä suo­ma­lai­ses­ta. Lää­kä­rei­den kes­kuu­des­sa­kin eu­ta­na­si­an kan­na­tus on kas­va­nut: Tam­pe­reen yli­o­pis­ton ja Suo­men lää­kä­ri­lii­ton tuo­reen ky­se­lyn mu­kaan noin 55 pro­sent­tia lää­kä­reis­tä hy­väk­syi­si sen – jos­kin vain va­jaa kol­man­nes oli­si val­mis it­se to­teut­ta­maan eu­ta­na­si­an.

Talkootyötä hyvän sanoman levittämiseksi

Tal­koi­lul­la on Suo­mes­sa pit­kä his­to­ria. Tal­koo­hen­ki on ol­lut tun­net­tua, ja sii­hen on myös tur­vau­dut­tu: apua on saa­tu ja an­net­tu. Yh­des­sä on niin ke­rät­ty hei­nät la­toon kuin uu­sit­tu ka­tot. Yhä edel­leen pi­de­tään ta­lo­yh­ti­öis­sä ke­väi­siä pi­han­sii­vous­tal­koi­ta, kou­luil­la ja ky­läyh­tei­söis­sä lä­hiym­pä­ris­tön ke­vät­sii­vouk­sia.

Kiireettä yhdessä, ilman älylaitteita

Van­taal­la ta­pah­tu­nut kou­lu­am­mus­ke­lu on jär­kyt­tä­nyt laa­jas­ti ih­mi­siä. Mik­si lap­si am­puu luok­ka­ka­ve­rei­taan? Mis­tä kum­pu­aa se paha olo, jota teon taus­tal­la täy­tyy ol­la? Syi­tä on et­sit­ty po­lii­tik­ko­jen ja asi­an­tun­ti­joi­den, eri alo­jen am­mat­ti­lais­ten voi­min. Lap­si­a­si­a­val­tuu­tet­tu on ot­ta­nut pai­nok­kaas­ti kan­taa las­ten ja nuor­ten ti­lan­tee­seen puut­tu­mi­sen puo­les­ta.

Kristus-valo voittaa pimeyden

Pää­si­äi­nen on kirk­ko­vuo­des­sa juh­la, jon­ka ajan­koh­ta vaih­te­lee vuo­sit­tain. Se osuu ai­na ai­kaan, jol­loin päi­vä pi­den­tyy no­pe­as­ti, va­lon mää­rä li­sään­tyy ja pi­meys väis­tyy. Ai­van kuin luon­to­kin muis­tut­tai­si maa­il­man val­keu­den, Jee­suk­sen, voit­toa pi­mey­den val­lois­ta.

Piispoilta esitys kahdesta avioliittokäsityksestä

Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon piis­pain­ko­kous esit­tää kir­kol­lis­ko­kouk­sel­le kirk­ko­jär­jes­tyk­seen li­sät­tä­vää sään­nös­tä rin­nak­kai­sis­ta avi­o­liit­to­kä­si­tyk­sis­tä. Toi­ses­sa avi­o­liit­to ym­mär­re­tään mie­hen ja nai­sen vä­li­se­nä ja toi­ses­sa avi­o­liit­to kah­den hen­ki­lön vä­li­se­nä. Kä­si­tyk­set ovat te­o­lo­gi­ses­ti eri ta­voin pe­rus­tel­tu­ja. Piis­pain­ko­kouk­sen esi­tys on eh­ti­nyt he­rät­tää hil­jai­sen huo­les­tu­mi­sen li­säk­si vah­vo­ja re­ak­ti­oi­ta puo­les­ta ja vas­taan.

Kiitollisuus – tunnetta ja asennetta

Ih­mi­nen ko­kee ja sa­noit­taa kii­tol­li­suut­ta hy­vin eri ta­voin, riip­pu­en ti­lan­tees­ta. Kii­tol­li­suus voi ol­la ar­ki­päi­vän koh­te­li­ai­suut­ta oven avan­neel­le, ko­ko­nais­val­tais­val­tais­ta tun­net­ta elä­mäs­sä tai jopa ko­ko­nai­nen elä­mä­na­sen­ne. Kii­tol­li­suus liit­tyy niin ih­mi­sen per­soo­naan kuin hä­nen elä­män­sä läh­tö­koh­tiin ja ko­ke­muk­siin. Joku tun­tee suur­ta kii­tol­li­suut­ta päi­vän ai­no­as­ta ate­ri­as­ta, toi­nen sii­tä, et­tä sai­raus­jak­son jäl­keen ruo­ka taas mais­tuu. Kol­mas voi puo­les­taan tun­tea kiit­tä­mät­tö­myyt­tä hie­non­kin ra­vin­to­la-ate­ri­an ää­rel­lä.

Vaalikeskusteluista opiksi

Käy­dyt pre­si­den­tin­vaa­lit oli­vat eduk­si Suo­mel­le ja esi­merk­ki meil­le kai­kil­le. Mo­nis­ta asi­ois­ta kes­ke­nään eri miel­tä ole­vat pre­si­dent­tieh­dok­kaat kä­vi­vät ra­ken­ta­vaa ja toi­si­aan ar­vos­ta­vaa kes­kus­te­lua, luo­pu­mat­ta omas­ta ar­vo­poh­jas­taan. Vaa­li­väit­te­lyt oli­vat täl­lä ker­taa pää­a­si­as­sa miel­lyt­tä­vää seu­rat­ta­vaa.

Kirkolliskokous on paljon vartijana

Rei­lut kym­me­nen vuot­ta sit­ten jul­ki­siin ra­ken­nuk­siin al­koi il­mes­tyä kan­si­oi­ta, jois­sa luki ”pe­las­tus­suun­ni­tel­ma”. Mo­nien kirk­ko­jen sa­kas­teis­sa tämä an­toi ai­heen huu­mo­ril­le ja eri­lai­sil­le to­te­a­muk­sil­le: ”Vii­mein­kin pe­las­tus­suun­ni­tel­ma on tii­viis­sä pa­ke­tis­sa niin pap­pien kuin seu­ra­kun­ta­lais­ten saa­ta­vil­la”. Joku puo­les­taan poh­ti: ”Ei­kö Raa­mat­tu enää rii­tä­kään pe­las­tus­suun­ni­tel­mak­si, kun apua pi­tää ky­syä vi­ra­no­mai­sil­ta?” Ra­ken­nus­ten tur­val­li­suu­teen liit­ty­vä oh­jeis­tus muis­tut­ti sii­tä, et­tä kirk­ko on Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­man eli sie­lu­jen pe­las­ta­mi­sen asi­al­la.