YK:n yleis­ko­kous päät­ti vuon­na 2013, et­tä ke­sä­kuun en­sim­mäis­tä päi­vää juh­lis­te­taan kan­sain­vä­li­se­nä van­hem­muu­den päi­vä­nä. Tuol­loin muis­te­taan kaik­kia maa­il­man van­hem­pia. Päi­vä ko­ros­taa van­hem­pien tär­ke­ää roo­lia ja vas­tuu­ta las­ten kas­va­tuk­ses­sa. Jo­kai­nen lap­si tar­vit­si­si per­heym­pä­ris­tön, jos­sa sai­si ko­kea huo­len­pi­toa, rak­kaut­ta ja ym­mär­rys­tä. Va­li­tet­ta­vas­ti ihan­ne ei to­teu­du kaik­kien las­ten koh­dal­la.

Van­hem­muus on syys­tä­kin ol­lut jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa vii­me vuo­si­na. Yh­teis­kun­nan nä­kö­kul­mas­ta on huo­les­tut­ta­vaa, mi­kä­li uu­det su­ku­pol­vet jää­vät jat­ku­vas­ti ai­em­pia pie­nem­mik­si. Tämä he­rät­tää ky­sy­mään, mis­tä kan­sa­kun­ta saa jat­ku­vuut­ta, tu­le­vai­suu­de­nus­koa sekä työ­voi­maa.

Vii­me vuon­na jul­kais­tu Vä­es­tö­lii­ton per­he­ba­ro­met­ri on ot­si­koi­tu py­säyt­tä­väs­ti: ”Kuka ha­lu­aa lap­sia 2020-lu­vul­la?” (Per­he­ba­ro­met­ri 2022). Ny­ky­a­jan uh­ka­ku­vat ovat jos­sain mää­rin eri­lai­sia kuin ai­em­mil­la su­ku­pol­vil­la. Kui­ten­kin lap­sia on syn­ty­nyt ai­na niin so­dan ja­lois­sa kuin nä­län­hä­dän ja mo­nen­lai­sen puut­teen kes­kel­lä. Näis­sä­kin ti­lan­teis­sa van­hem­mat ovat luot­ta­neet Ju­ma­laan, elä­män an­ta­jaan, joka lu­paa an­taa myös ”tu­le­vai­suu­den ja toi­von” (Jer. 29:11).

Van­hem­muus on ol­lut osa ih­mi­syyt­tä vuo­si­tu­han­sien ajan. Lap­sia on kas­va­tet­tu su­ku­pol­vien kes­kel­lä, osa­na laa­jaa per­heyh­tei­söä. Tuol­loin yh­tei­sön etu ja tar­ve ovat ol­leet usein yk­si­lön tar­pei­den edel­lä. Täl­lai­ses­sa elä­män­muo­dos­sa on omat vah­vuu­ten­sa ja heik­kou­ten­sa. Ai­em­min van­hem­muut­ta ei näh­ty pit­kä­ai­kai­se­na pro­jek­ti­na, jol­lai­se­na moni nä­kee sen ny­ky­ään. Osa pi­tää va­paut­ta ja van­hem­muut­ta jopa toi­sen­sa pois­sul­ke­vi­na vaih­to­eh­toi­na.

Van­hem­muu­den kor­ke­a­kou­lu al­kaa oman lap­sen syn­ty­es­sä. Mi­kään kou­lu­tus, taus­ta tai per­soo­nal­li­suus ei tee ai­kui­ses­ta vir­hee­tön­tä van­hem­paa. Van­hem­muus on mat­ka, jos­sa tar­vi­taan nöy­ryyt­tä, vir­hei­den myön­tä­mis­tä ja niis­tä op­pi­mis­ta. Van­hem­muus vaa­tii si­tou­tu­mis­ta, mut­ta ri­kas­tut­taa ja pal­kit­see eri­tyi­sel­lä ta­val­la.

Us­ko tuo sy­väl­li­sen nä­kö­kul­man van­hem­muu­teen. Ju­ma­la an­taa elä­män ja kut­suu van­hem­mak­si sen, ke­net kut­suu. Hän siu­naa ja ri­kas­tut­taa ih­mi­sen elä­mää per­heen ih­mis­suh­tei­den kaut­ta.