Ahdistus kuuluu elämään

Tä­män leh­den nuor­ten­lii­te Kap­säk­ki kä­sit­te­lee ah­dis­tus­ta. Ai­he on va­li­tet­ta­van ajan­koh­tai­nen, sil­lä tuo­reen ky­se­ly­tut­ki­muk­sen mu­kaan nuor­ten, eri­tyi­ses­ti tyt­tö­jen, ah­dis­tu­soi­reet ovat sel­väs­sä kas­vus­sa. Tu­run yli­o­pis­ton Las­tenp­sy­ki­at­ri­an tut­ki­mus­kes­kuk­sen teet­tä­män ky­se­lyn mu­kaan ah­dis­tu­nei­suu­soi­rei­ta koki vii­me vuon­na 31 pro­sent­tia 13–16-vuo­ti­ais­ta ty­töis­tä. Myös poi­kien ah­dis­tus­ko­ke­muk­set ovat li­sään­ty­neet, mut­ta muu­tos on tyt­tö­jä vä­häi­sem­pää.

Sujuva arki, hyvä

mieli ja ravittu sielu

Tä­män­vuo­ti­nen van­hus­ten­viik­ko on ko­ko­nais­val­tai­ses­ti hy­vän elä­män ää­rel­lä, kun vii­kon tee­ma­na on “Su­ju­va ar­ki – hyvä mie­li”. Fyy­si­sen ym­pä­ris­tön ja voin­nin sekä mie­len­ter­vey­den rin­nal­le tee­ma kai­paa vie­lä sie­lun ulot­tu­vuut­ta: mi­ten tär­keä asia van­huk­sen ko­ko­nais­hy­vin­voin­nin kan­nal­ta on­kaan ra­vit­tu ja evan­ke­liu­mil­la hoi­det­tu sie­lu sekä rau­ha Ju­ma­lan kans­sa.

Rakentavin keinoin tärkeiden asioiden puolesta

Luon­non­suo­je­lu­jär­jes­tön jä­se­net Suo­mes­ta ja Ruot­sis­ta töh­ri­vät vii­me vii­kol­la edus­kun­ta­ta­loa Hel­sin­gis­sä. Ta­paus on saa­nut laa­jaa jul­ki­suut­ta: ei niin­kään asia, jon­ka puo­les­ta he toi­mi­vat, vaan ni­men omaan teko, jol­la he asi­aan­sa ajoi­vat. Uu­tis­me­di­at ovat pyr­ki­neet sel­vit­tä­mään muun mu­as­sa edus­kun­ta­ta­lon suo­jaus­ta, ra­ken­nuk­sel­le mah­dol­li­ses­ti koi­tu­vaa py­sy­väm­pää hait­taa ja tem­pauk­ses­ta koi­tu­vaa hin­ta­lap­pua.

Huomio pieniin, jotka ovat suurimpia kaikista

Syys­kuun lo­pul­la vie­te­tään Mik­ke­lin­päi­vää, kir­kol­li­sel­ta ai­heel­taan las­ten ja en­ke­lien päi­vää. Juu­ri Mik­ke­lin­päi­vän edel­lä, syys­kuun vii­mei­se­nä per­jan­tai­na on Vau­van päi­vä. Tä­män päi­vän tar­koi­tuk­se­na on tuo­da esil­le vau­vo­ja ja vau­va­per­hei­tä aja­tuk­sel­la, et­tä vau­vat tuo­vat per­hei­siin iloa ja yh­teis­kun­taan tu­le­vai­suu­de­nus­koa. Täs­tä nä­kö­kul­mas­ta ka­len­te­rin jo­kai­nen päi­vä sai­si ol­la vau­van päi­vä, eri­tyi­ses­ti ny­kyi­si­nä al­hai­sen syn­ty­vyy­den ai­koi­na.

Yhteenkuuluvuus ja hyväksyntä ovat jokaisen tarpeita

Yh­tei­söl­li­syy­den, koh­taa­mi­sen ja ys­tä­vyy­den mah­dol­li­suuk­sia jär­jes­te­tään kris­til­li­syy­den toi­min­nas­sa run­saas­ti vii­koit­tain. Kes­kei­sin­tä on ko­koon­tua Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le. Tär­ke­ää on myös pääs­tä koh­taa­maan tut­tu­ja ja tun­te­mat­to­mia, sa­mal­la ta­val­la us­ko­via ih­mi­siä.

Kaikkia kunnioittaen – Jumalan sanassa pysyen

Ah­ve­nan­maal­la pi­de­tys­sä piis­pain­ko­kouk­ses­sa nou­si­vat esiin ke­vääl­lä jul­kais­tun nuo­ri­so­ba­ro­met­rin tu­lok­set. Nii­den mu­kaan val­ta­o­sa nuo­ris­ta hy­väk­syy us­kon­non ja mui­den kat­so­mus­ten nä­ky­mi­sen op­pi­lai­tok­sis­sa. Piis­pain­ko­kouk­sen ava­jais­pu­heen pi­tä­nyt Por­voon hiip­pa­kun­nan piis­pa Bo-Gö­ran Åst­rand näki nuor­ten aja­tus­ten tu­ke­van po­si­tii­vis­ta us­kon­non­va­paut­ta.

Yritysten arvot ovat syynissä

Suo­mes­sa on yli 440 000 yri­tys­tä, jot­ka työl­lis­tä­vät noin 1,5 mil­joo­naa ih­mis­tä. Huo­men­na vie­tet­tä­vä Yrit­tä­jän päi­vä muis­tut­taa yrit­tä­jien ja yri­tys­ten mer­ki­tyk­ses­tä koko yh­teis­kun­nan hy­vin­voin­nil­le. Yri­tyk­set luo­vat toi­meen­tu­loa ja vah­vis­ta­vat niin koko maan kuin oman alu­een­sa ta­lou­del­lis­ta me­nes­tys­tä ja elin­voi­maa.

Rasismi halveksii Jumalan luomistyötä

Ju­ma­la, kai­ken Luo­ja, on jär­jes­tä­nyt luo­mis­työn­sä si­ten, et­tei ih­mi­sis­tä löy­dy kes­ke­nään kah­ta täy­sin sa­man­lais­ta. Jo­kai­nen on oma per­soo­nan­sa ja il­men­tää näin luo­mis­työn rik­kaut­ta. Jo­kai­sel­la on myös luo­vut­ta­ma­ton ar­vo Ju­ma­lan luo­mis­te­ko­na ja hä­nen ku­va­naan. Ju­ma­lan edes­sä ku­kaan ei ole tois­ta ar­vok­kaam­pi, täy­del­li­sem­pi tai pa­rem­pi luo­mus. Ju­ma­la an­taa myös syn­ty­väl­le lap­sel­le van­hem­mat, ko­din, ko­ti­maan, kie­len ja kan­san, jo­hon kuu­lua.

Antajan sydämen tila ratkaisee

Kirk­ko­vuo­des­sa Lä­him­mäi­sen sun­nun­tain teks­tit py­säyt­tä­vät ih­mi­sen poh­ti­maan us­kon ja ar­jen va­lin­to­jen suh­det­ta. Evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus opet­taa oi­ke­an sy­dä­men­ti­lan mer­ki­tys­tä ih­mi­sen an­ta­es­sa omas­taan mui­den hy­väk­si. Köy­hän les­ken ropo uh­ri­ark­kuun oli enem­män kuin sii­hen lai­te­tut suu­ret ra­hat. Jee­suk­sen mu­kaan köy­hä les­ki an­toi ”kai­ken mitä hä­nel­lä oli, kai­ken mitä hän elääk­seen tar­vit­si” (Mark. 12:44). Oli­si­ko ai­kam­me ih­mi­sel­lä val­miut­ta sa­maan?

Jumalan on kaikkivaltias, ihminen ei

Raa­ma­tun syn­tiin­lan­kee­mus­ker­to­mus ku­vaa kiu­saus­ta, joka on ol­lut tuos­ta ta­pah­tu­mas­ta läh­tien lä­hel­lä ih­mis­tä. Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja an­toi ih­mi­sel­le hou­kut­te­le­van, mut­ta pet­tä­vän lu­pauk­sen, mi­kä­li tämä seu­rai­si sie­lun­vi­hol­li­sen neu­voa: ”Tei­dän sil­män­ne avau­tu­vat ja teis­tä tu­lee Ju­ma­lan kal­tai­sia” (1. Moos. 3:5). Lan­kee­muk­sen jäl­keen val­he­saar­na pal­jas­tui ja Ju­ma­lan va­roi­tus kuo­le­mas­ta kävi to­teen.