Kutsu uskomaan on henkilökohtainen

Su­vi­seu­rois­sa ja muis­sa seu­ra­ti­lai­suuk­sis­sa esi­te­tään kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Kut­su it­ses­sään ker­too us­kos­ta Ju­ma­laan ja hä­nen val­ta­kun­tan­sa ole­mas­sa­o­loon myös maan pääl­lä. Teh­tä­vä­nan­to täl­le kut­sul­le on pe­räi­sin Jee­suk­sel­ta. Hän lä­het­ti seu­raa­jan­sa vä­lit­tä­mään sa­maa kut­sua, jota it­se oli ju­lis­ta­nut: ”Ai­ka on täyt­ty­nyt, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le. Kään­ty­kää ja us­ko­kaa hyvä sa­no­ma!” (Mark. 1:15.)

Johannes Kastaja – vihapuheen julistaja?

Ju­han­nuk­se­na vie­täm­me Jo­han­nes Kas­ta­jan muis­to­päi­vää. Jo­han­nek­sen syn­ty­mä­päi­väk­si on las­ket­tu 24. ke­sä­kuu­ta, puo­li vuot­ta en­nen jou­lua. Ker­ro­taan­han Raa­ma­tus­sa, et­tä Jo­han­nek­sen äi­ti Eli­sa­bet oli kuu­den­nel­la kuul­la ras­kaa­na, kun Jee­suk­sen äi­ti Ma­ria sai tie­don sii­tä, et­tä tu­li­si ras­kaak­si.

Piispainkokouksen ohje vaarantaa kirkon ykseyttä

Piis­pain­ko­kous jul­kai­si 3. ke­sä­kuu­ta 2025 pas­to­raa­li­sen oh­jeen, joka kos­kee kir­kon työn­te­ki­jöi­den suh­tau­tu­mis­ta sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien avi­o­liit­toi­hin. Oh­jees­sa ko­ros­te­taan, et­tä kaik­ki vih­ki­mis- tai siu­naus­pyyn­nön esit­tä­vät kir­kon jä­se­net on koh­dat­ta­va avoi­mes­ti ja ar­vos­ta­vas­ti. Si­nän­sä in­hi­mil­li­nen ja kris­til­li­nen ke­ho­tus saa kui­ten­kin si­säl­lön, joka käy­tän­nös­sä kan­nus­taa pap­pe­ja toi­mi­maan vas­toin kirk­ko­jär­jes­tys­tä ja kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa teh­tyä pää­tös­tä.

Virikkeisissä kenttäseuroissa tärkeimmän äärellä

Mo­nen mie­les­tä vuo­den, tai ai­na­kin ke­sän, ko­ho­koh­ta lä­hes­tyy. Seu­ra­tel­tan tun­nel­ma ja mo­net ta­paa­mi­set kan­gas­te­le­vat jo mie­les­sä. Kaik­ki ei­vät kui­ten­kaan pää­se tai edes ha­lua läh­teä pai­kan pääl­le val­ta­van suu­reen seu­ra­ta­pah­tu­maan, jos­sa ele­tään lei­ri­o­lo­suh­teis­sa.

Jumala johdattaa opiskelu- ja työhaaveissa

Tou­ko-ke­sä­kuun vaih­tees­sa kou­lu­jen ja op­pi­lai­tos­ten lu­ku­kau­det päät­ty­vät. Kou­lu- ja tut­kin­to­to­dis­tuk­set ker­to­vat niin opis­ke­li­jan ah­ke­roin­nis­ta kuin lah­jois­ta. On tär­ke­ää muis­taa, et­tä Ju­ma­la on an­ta­nut jo­kai­sel­le omat lah­jat. On ar­vo­kas­ta, et­tä lap­si ja nuo­ri saa kan­nus­ta­vaa pa­lau­tet­ta niis­tä tai­dois­ta, joi­hin hä­nel­lä on lah­jo­ja. Yh­del­lä on tai­toa omak­sua ma­te­maat­ti­sia ja luon­non­tie­teit­ten si­säl­tö­jä, toi­sel­la puo­les­taan kä­den tai­to­ja ja kol­man­nel­la kyky luo­da tai­det­ta.

Koetteleminen on harkitsevaa lähestymistä

Ke­sän suur­ten seu­ro­jen kau­si lä­hes­tyy. Seu­ra­or­ga­ni­saa­ti­oil­la on lop­pu­ru­tis­tus edes­sään en­nen kuin seu­raa­van ke­sän seu­ra­jär­jes­tä­jät ot­ta­vat teh­tä­vät hoi­taak­seen. Jo en­nen seu­ra­ta­pah­tu­maa, suun­nit­te­lu- ja val­mis­te­lu­vai­hees­sa, esiin on to­den­nä­köi­ses­ti nous­sut ke­hit­tä­mis­koh­tei­ta: joi­ta­kin asi­oi­ta voi­si ken­ties hoi­taa su­ju­vam­min ja tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sem­min kuin ne on to­tut­tu ai­em­min te­ke­mään.

Raamattukysymys on keskeinen kirkon suunnan kannalta

Kir­kol­lis­ko­kous ko­koon­tui Tur­kuun pi­tä­mään ke­vät­kau­den is­tun­to­viik­kon­sa. Ko­kouk­ses­sa kä­si­tel­tiin suu­ri mää­rä asi­oi­ta, ta­lou­sa­si­ois­ta ai­na hen­gel­li­siin ky­sy­myk­siin. Suu­rim­man huo­mi­on me­di­as­sa ja ih­mis­ten pu­heis­sa sai avi­o­liit­to­ky­sy­mys. Kä­sit­te­lys­sä oli piis­pain­ko­kouk­sen esi­tys kirk­ko­jär­jes­tyk­sen muu­tok­ses­ta, joka oli­si tuo­nut kirk­koon niin kut­su­tun kah­den rin­nak­kai­sen avi­o­liit­to­kä­si­tyk­sen mal­lin. Piis­pain­ko­kouk­sen esi­tys kaa­tui kir­kol­lis­ko­kouk­sen ää­nes­tyk­ses­sä.

Kuormitusta ja kiitollisuutta

Men­nei­nä vuo­si­kym­me­ni­nä äi­deil­le lau­let­tiin äi­tien­päi­vä­juh­lis­sa kau­nii­ta, osin ide­a­lis­ti­sia lau­lu­ja, jois­sa kii­tet­tiin per­heen eteen teh­dys­tä pyy­teet­tö­mäs­tä työs­tä, val­vo­tuis­ta öis­tä ja vai­van­nä­ös­tä. Kuin­ka hy­vin nuo ai­em­pien vuo­si­kym­men­ten lau­lut vas­taa­vat tä­män ajan hen­keen? Ai­kam­me ko­ros­taa enem­män it­sen­sä to­teut­ta­mis­ta ja oman si­säi­sen voi­man löy­tä­mis­tä kuin tois­ten pal­ve­le­mis­ta. Pie­niä lap­sia hoi­ta­va äi­ti voi ko­kea mi­tät­tö­myyt­tä ja syr­jään jää­mis­tä.

Lapset ja lapsettomuus ovat Jumalan kädestä

Lap­set­to­muu­teen liit­ty­vis­tä ky­sy­myk­sis­tä on kris­til­li­syy­den kes­kel­lä pu­hut­tu vä­hem­män kuin las­ten vas­taa­not­ta­mi­seen liit­ty­vis­tä ai­heis­ta. Tämä ei kui­ten­kaan mer­kit­se sitä, et­tä kes­kus­te­lul­le ei oli­si tar­vet­ta. Ke­hit­ty­nyt lää­ke­tie­de on tuo­nut uu­sia me­ne­tel­miä esi­mer­kik­si he­del­mät­tö­myy­den hoi­toon. Lää­ke­tie­de on Ju­ma­lan lah­jaa, jon­ka avul­la voi­daan hoi­taa ih­mi­sen ter­veyt­tä ja pa­ran­taa eri­lai­sia sai­rauk­sia. Sa­ma­nai­kai­ses­ti lää­ke­tie­de tuo poh­dit­ta­vak­si vai­kei­ta eet­ti­siä ky­sy­myk­siä sii­tä, mis­sä kul­kee raja ih­mi­sen hoi­ta­mi­sen ja Ju­ma­lan luo­mis­työ­hön puut­tu­mi­sen vä­lil­lä.