Uskon menettäminen on suuri vahinko

Us­kon lah­jan me­net­tä­nyt ih­mi­nen saat­taa to­de­ta ti­lan­tees­taan: ”Us­ko ei ol­lut mun jut­tu.” Lau­se kuu­los­taa ke­vy­el­tä aja­tel­ta­es­sa, mitä us­kon myö­tä on me­ne­tet­ty. Us­ko ei ole vä­hem­pää kuin ih­mi­sen suh­de Ju­ma­laan. Us­kon me­net­tä­mi­sen seu­rauk­set ovat to­del­li­suu­des­sa va­ka­vat. Vain us­ko joh­taa ikui­seen elä­mään, epä­us­ko puo­les­taan ka­do­tuk­sen vai­vaan.

Päivämies elää ajassa

Vie­täm­me Päi­vä­mies-leh­den juh­la­vuot­ta. Kris­til­lis­tä elä­män­kat­so­mus­ta edus­ta­van leh­den syn­ty­es­sä 70 vuot­ta sit­ten Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­seen kirk­koon kuu­lui noin 95 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta. Suo­mi lie­nee sil­loin ol­lut maa­il­man lu­te­ri­lai­sin maa. Leh­ti on koko his­to­ri­an­sa ajan yh­dis­tä­nyt lu­ki­joi­taan ja vie­nyt vies­tiä elä­väs­tä us­kos­ta.

Arvot ja osaaminen puntarissa vaaliuurnilla

Pre­si­den­tin­vaa­lien en­nak­ko­ää­nes­tys päät­tyi tiis­tai­na, ja var­si­nai­nen vaa­li­päi­vä on edes­sä sun­nun­tai­na. Suo­ma­lai­set ovat va­lit­se­mas­sa it­sel­leen kol­mat­ta­tois­ta pre­si­dent­tiä.

Aarteilla on eroa

Tä­nä­kin päi­vä­nä et­si­tään ja löy­de­tään aar­tei­ta, vaik­ka mie­li­ku­vis­sa aar­tee­net­sin­tä liit­tyy usein lap­suu­teen ja sen leik­kei­hin. His­to­ri­an­tut­ki­muk­seen liit­ty­väs­sä ar­ke­o­lo­gi­as­sa kai­ve­taan esiin mui­nai­sia aar­tei­ta ny­ky­päi­vän me­ne­tel­min. Myös jois­sa­kin har­ras­tuk­sis­sa voi näh­dä ”et­si ja löy­dä” -tyyp­pis­tä aar­tee­net­sin­tää, on­pa kyse ge­o­kät­köi­lys­tä tai lin­tu­jen bon­gaa­mi­ses­ta. Aar­tee­na pi­de­tään ylei­ses­ti jo­ta­kin, joka on ta­val­lis­ta ar­vok­kaam­paa, et­sin­nän ja löy­tä­mi­sen ar­vois­ta.

Huumoria hyvällä omallatunnolla

Lap­set nau­ra­vat enem­män kuin ai­kui­set. Nau­ra­mi­sel­la on to­det­tu ole­van stres­siä vä­hen­tä­viä vai­ku­tuk­sia, jo­ten täs­sä leh­des­sä haas­ta­tel­tu las­ten huu­mo­rin tut­ki­ja poh­tii­kin, mi­ten nau­ra­mis­ta voi­si li­sä­tä myös ai­kuis­ten kes­kuu­des­sa. Sa­mal­la hän kan­nus­taa ai­kui­sia me­ne­mään mu­kaan las­ten ilon­pi­toon, mi­kä­li se on mah­dol­lis­ta.

Saamme turvautua ikiaikojen Jumalaan

Täs­sä ajas­sa eri ta­ho­jen pyr­ki­myk­se­nä on saa­da ai­kaan Ju­ma­lan sa­nas­ta riip­pu­ma­ton yh­teis­kun­ta. Raa­ma­tun ar­vo­val­ta ei ole sii­nä ase­mas­sa kuin se pe­rin­tei­ses­ti on ol­lut kan­sam­me kes­kuu­des­sa. Sen ope­tus ei enää kel­paa yh­tei­söl­lis­ten ar­vo­jen pe­rus­tak­si. Ti­lal­le ha­lu­taan Ju­ma­lan sa­nas­ta riip­pu­ma­ton ar­vo­pe­rus­ta.

Maailma kaipaa rauhan viestiä

Kris­ti­tyt ym­pä­ri maa­il­man val­mis­tau­tu­vat juh­li­maan Jee­suk­sen syn­ty­mää. Jou­lun viet­to on le­vin­nyt myös sel­lais­ten mai­den ja kult­tuu­rien kes­kel­le, jois­sa kris­ti­nus­ko ei ole val­taus­kon­to. Mo­nil­le tie­to jou­lun al­ku­pe­räs­tä on ohut tai tun­te­ma­ton. Jou­lua vie­te­tään kes­ki­tal­ven juh­la­na, jol­loin lä­hei­siä ja mui­ta ih­mi­siä muis­te­taan lah­joil­la.

Omannäköinen joulu

Oman­nä­köi­nen jou­lu on vii­me vuo­si­na yleis­ty­nyt sa­na­pa­ri. Mitä se pi­tää si­säl­lään? Kie­li­toi­mis­ton mu­kaan oman­nä­köi­nen tar­koit­taa omien miel­ty­mys­ten ja ar­vo­jen mu­kais­ta, it­sen­sä nä­köis­tä asi­aa. Näin ol­len oman­nä­köi­sen jou­lun voi aja­tel­la tar­koit­ta­van juh­laa, jon­ka viet­tä­mi­ses­sä nä­ky­vät sekä ar­vot et­tä jou­lua viet­tä­vän hen­ki­lön per­soo­na.

Katse kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuteen

Eri­lai­se­na syn­ty­vä per­heen­jä­sen tuo uu­sia sä­vy­jä van­hem­muu­teen. Ke­hi­tys­vam­ma tai jo­kin muu vam­ma tuo usein mu­ka­naan eri­tyi­siä hoi­van tar­pei­ta. On luon­nol­lis­ta, et­tä täl­löin van­hem­pi poh­tii omia voi­ma­va­ro­jaan, osaa­mis­taan tai jak­sa­mis­taan van­hem­muu­den ää­rel­lä. Osa huo­lis­ta saat­taa to­teu­tua, osa taas ei. Ih­meel­li­ses­ti elä­män an­ta­ja, Ju­ma­la, an­taa eri­tyis­lap­sen van­hem­mil­le voi­ma­va­ro­ja ja eri­tyis­tä tai­toa ol­la juu­ri tä­män lap­sen van­hem­pi. Moni ko­kee­kin pian, et­tä eri­lai­suus on­kin eri­tyi­syyt­tä, sil­lä lap­si tuo uu­den­lais­ta mer­ki­tys­tä ja iloa per­heen elä­mään.

Osallistumismahdollisuus lisää luottamusta

Suo­ma­lai­sia on pi­det­ty niin ko­ti­mas­sa kuin ul­ko­mail­la re­hel­li­si­nä ja luo­tet­ta­vi­na ih­mi­si­nä. On­ko näin edel­leen? Kau­pan liit­to teet­ti hil­jat­tain ul­ko­puo­li­sen sel­vi­tyk­sen var­kaus­hä­vi­kin suu­ruu­des­ta vä­hit­täis­kau­pas­sa. Sa­mas­sa yh­tey­des­sä kar­toi­tet­tiin var­kaus­hä­vi­kin tor­jun­nan ai­heut­ta­mia kus­tan­nuk­sia. Las­kel­mat tuot­ti­vat mel­koi­sia lu­ke­mia: va­ras­te­tun ta­va­ran ar­vo on vuo­des­sa puo­li mil­jar­dia eu­roa. Toi­set puo­li mil­jar­dia eu­roa kau­pois­sa ku­luu toi­men­pi­tei­siin, joil­la nä­pis­te­lyä ja va­ras­ta­mis­ta yri­te­tään es­tää. Kau­pan alan toi­mi­joi­den mu­kaan var­kau­det ovat ol­leet pi­dem­män ai­kaa kas­vu­suun­nas­sa.