Vaikutanko vai vaikutunko?

Tä­män päi­vän tie­to­tul­van kes­kel­lä on hyvä muis­taa, et­tä aja­tuk­siim­me ja ar­voi­him­me py­ri­tään vai­kut­ta­maan mo­nin ta­voin. Län­si­mais­sa maal­lis­tu­mi­nen on vai­kut­ta­nut sii­hen, et­tä mo­nis­sa me­di­ois­sa suo­si­taan kris­til­lis­ten ar­vo­jen vas­tai­sia nä­ke­myk­siä.

Lahja, jonka voi menettää

Us­ko on ih­mi­sen hen­ki­lö­koh­tai­nen suh­de Ju­ma­laan. Vaik­ka us­koa ei voi näh­dä, sen syn­nyt­tä­män elä­vän yh­tey­den Kris­tuk­seen ja toi­siin us­ko­viin voi sel­ke­äs­ti tun­tea. Sa­moin voi tun­tea tuon yh­tey­den sam­mu­mi­sen. Mi­kä­li näin käy, esi­mer­kik­si ys­tä­vien tai per­heen­jä­sen­ten vä­lil­lä, ta­pah­tu­nut tuo ki­pua ja su­rua. Us­ko­nyh­teys on ai­nut­laa­tui­nen, sil­lä sen syn­nyt­tää Pyhä Hen­ki.

Hiljentyminen Jumalan sanan kuuloon

Täs­sä Päi­vä­mie­hen nu­me­ros­sa poh­di­taan seu­rois­sa käy­mi­sen mer­ki­tys­tä. Ai­van eri­tyi­nen pai­no on sa­nal­la ”käy­mi­nen”, sa­nan­kuu­loon osal­lis­tu­mi­nen konk­reet­ti­ses­ti. Ko­ro­na-ajan jäl­keen on mo­nin pai­koin kes­kus­tel­tu sii­tä, löy­tä­vät­kö sa­nan­kuu­li­jat ta­kai­sin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le seu­roi­hin ku­ten en­nen.

Omantunnonvapauskin on ihmisoikeus

Kä­si­te oman­tun­non­va­pau­des­ta on vi­lah­del­lut me­di­ois­sa al­ka­neen vuo­den ai­ka­na. Se on lii­tet­ty val­mis­teil­la ole­vaan trans­la­kiin, ja sii­hen, mil­lä ta­val­la sii­hen saa suh­tau­tua. Ai­hee­seen liit­ty­en on nous­sut esiin mie­li­pi­tei­tä, joil­la on py­rit­ty mää­rit­te­le­mään, mit­kä asi­at kuu­lu­vat oman­tun­non­va­pau­den pii­rin ja mit­kä ei­vät. Täs­sä kes­kus­te­lus­sa on pai­koin unoh­tu­nut, et­tä oman­tun­non­va­paus it­ses­sään on pe­rus­ta­vaa laa­tua ole­va ih­mi­soi­keus.

Usko on lahja myös asuinpaikkaa vaihtaessa

Tä­män leh­den Kap­säk­ki-osi­os­sa pu­hu­taan muut­ta­mi­ses­ta toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le. Opis­ke­lu­paik­ka, uu­si työ tai muut­tu­nut elä­män­ti­lan­ne voi joh­taa muut­toon. Uu­del­le paik­ka­kun­nal­le muut­ta­mi­seen liit­tyy mo­nen­lai­sia tun­te­muk­sia: odo­tus­ta, jän­ni­tys­tä, iloa ja huol­ta. Moni poh­tii, mi­ten so­peu­tuu uu­teen ym­pä­ris­töön, löy­tyy­kö ys­tä­viä ja mi­ten ar­jen saa su­ju­maan. So­peu­tu­mis­ta ede­saut­taa se, jos tie­tää pai­kal­la ole­van val­miik­si jon­kun ys­tä­vän, tut­ta­van tai su­ku­lai­sen.

Lapset mukaan toiminnan suunnitteluun

Lap­si­a­si­a­val­tuu­tet­tu an­toi hil­jat­tain oman ar­vi­on­sa Suo­men lap­sen oi­keuk­sien ti­lan­tees­ta YK:n lap­sen oi­keuk­sien ko­mi­te­al­le. Ar­vi­on pää­vies­ti­nä on, et­tä Suo­mi ei ole vie­lä lap­sen oi­keuk­sien mal­li­maa. Pa­ran­net­ta­vaa on muun mu­as­sa lain­sää­dän­nös­sä, oi­keu­den­käy­tös­sä, kou­lu­tuk­seen va­rat­ta­vis­sa mää­rä­ra­hois­sa, syr­jin­nän vas­tai­ses­sa työs­sä ja ri­kok­sia te­ke­vien nuor­ten aut­ta­mi­ses­sa.

Nimi ”sananpalvelija” kuvaa puhujan tehtävän luonnetta

Men­nee­nä vii­kon­lop­pu­na van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen kris­til­li­syy­den pu­hu­jat ko­koon­tui­vat Ou­luun pu­hu­jien­ko­kouk­seen. SRK jär­jes­tää pe­rin­tei­ses­ti kak­si pu­hu­jien­ko­kous­ta vuo­den ai­ka­na, toi­sen ke­säl­lä Su­vi­seu­ro­jen yh­tey­des­sä ja toi­sen jou­lun ai­kaan. Pu­hu­jien­ko­kouk­ses­sa kuul­laan kris­til­li­syy­den ajan­koh­tai­sis­ta asi­ois­ta, käy­dään kes­kus­te­lua pi­de­tyn alus­tuk­sen poh­jal­ta sekä koh­da­taan toi­sia pu­hu­jan teh­tä­vään kut­sut­tu­ja.